Kohti merten erämaata

Tämä on Spirit of Helsingin kapteeni Jussi Paavosepän purjehdustarinan kolmas osa. Lue muut tarinat täältä:

Osa 1: Pilvilinnojen rakentaja

Osa 2: Pitkälle pääsee hitaasti

Osa 4: Päiväni merimurmelina

Jussi Paavoseppä, mitkä olivat vaativan kakkososuuden kohokohtia?

Purjehdus sujui äärimmäisen hyvin ja valtameri käsitteli meitä kohteliaasti. Olin ehkä omassa päässäni maalaillut kerrostalon korkuisia murtuvia aaltoja ja ajatus oli, että meillä olisi kylmää ja kurjaa. Mutta todellisuus olikin päinvastainen, saimme purjehtia pääosin hyvissä tuuliolosuhteissa ja teimme kaikki manööverit ennätysajassa ja laadukkaasti. Tiimi on kehittynyt purjehdustaidoiltaan paljon kilpailun alusta ja yleisfiilis oli mahtava. Ajoittain tuntui myös absurdilta purjehtia jossain Afrikan ja Australian välissä aivan keskellä ei mitään.

Olin itse odottanut kovasti albatrossin näkemistä ja olihan se vaikuttava eläin. Näimme myös useampaan otteeseen valaita. Kerran purjehdimme nukkuvan valaan ohi ja piti oikein tarkistaa, oliko se loukkaantunut. Se vain vähän avasi silmäänsä kun menimme ohi ja jatkoi sitten uniaan meistä välittämättä. Toisen kerran kokonainen valasparvi kääntyi meidän peräämme. Oli aikamoista katsoa, miten sulavasti lähes 30-metrinen majesteettinen eläin nousi vedestä aivan rinnallemme ja sitten ohitti meidät kevyesti. Ne olivat upeita hetkiä.

Selvisittekö ilman vaurioita?

Isossa kuvassa selvisimme tämänkin osalta mallikkaasti. Tärkeintä oli, että henkilöturvallisuus oli koko matkan ajan kunnossa. Ensimmäisellä osuudella käytimme kahdesta lääkelaukusta allergialääkkeet, tällä kertaa ei mennyt niitäkään.

Veneen puolesta koimme hieman takaiskuja. Purjehdus alkoi alusta asti rullaamaan hyvin ja meillä taisi vähän nälkä kasvaa syödessä. Päätimme purjehtia ajoittain kovempaa kuin aiemmin, mikä sitten kostautui muutamassa otteessa. Pitää kuitenkin muistaa, että tämä on kilpailu eikä huviajelu ja riskejä on otettava, jos haluaa voittaa. Tällä kertaa ne riskit valitettavasti toteutuivat ja paukuttelimme isopurjetta suunnittelemattomasti puolelta toiselle, mikä aiheutti meille vaurioita. Tiimimme vahvuudesta kielii, että pystyimme tekemään tarvittavat korjaustoimet merellä ja havereitten jälkeen purjehdimme koko laivueen kovinta vauhtia.

Kun purjehtii 8000 merimailia, niin siihen mahtuu kaikenlaista. Merellä voi tapahtua ihan mitä vain. Ei meitä tietenkään auttanut se, että pidimme isopurjetta alhaalla, mutta kyllä muillakin oli ongelmia matkan aikana.

Minkälaisella taktiikalla purjehditte?

Valitsemamme taktiikka oli pysyä hieman muita pohjoisempana, ja näin jälkikäteen säädataa katsoessa olisimme hyvin voineet koukata eteläisempää reittiä. Sen osalta emme suoriutuneet ihan yhtä hyvin kuin ensimmäisellä osuudella. Merenkäynnistä ja ehkä merenkävijöistä kertoo kuitenkin, että kilpakumppanit jakoivat keskenään säädataa sen verran kuin sitä osasivat kerätä. Ranskalainen Pen Duick, yksi pahimmista kilpakumppaneistamme, sai Ranskan Kergueleninsaarten laivastotukikohdasta tietoja säästä ja he halusivat jakaa niitä myös meidän kanssamme. Myös uusiseelantilainen Passage Guardian -sääpalvelu jakoi jonkin verran tietoja, kun olimme päässeet Tasmanian ohitse.

Näiden vähäisten säätietojen varassa pystyimme purjehtimaan turvallisesti, mutta suuremman strategian luomiseen ne eivät riittäneet. Yritimme keskittyä siihen, mitä silmillämme näimme ja purjehtia sinne, missä keli näytti hyvältä. Meillä on veneessä monta täytettyä pilvipäiväkirjaa. Pilvistä voi nähdä karkeasti, mitä seuraavan vuorokauden aikana tapahtuu, mutta ei kuinka paljon ja milloin. Kun esimerkiksi matalapaineen kylmä rintama lähestyy, niin tietää että asiat tapahtuvat tietyllä kaavalla. Sen perusteella voi valikoida, nostaako kokoa suuremman vai kokoa pienemmän purjeen.

Spirit of Helsingin miehistö vaihtui hieman ensimmäisestä osuudesta. Miten yhteispeli merellä sujui?

Kahdeksan ensimmäisen osuuden jäsentä jatkoivat miehistössä, ja alun perin piti tulla neljä lisää. Yksi jäi ikävä kyllä loukkaantumisen takia pois, mutta liittyy joukkoomme kolmannelle osuudelle. Uusille tulijoille löytyi heti omat paikat ja vahtikierto ja kansityöskentely sujuivat heti ensimmäisestä päivästä alkaen upeasti. Kun mennään sille tasolle, että huolenaiheena on tiskit eikä esimerkiksi vinssikansi, tietää asioiden olevan hyvin. 

Teimme yhden isomman muutoksen vahteihin ja nostimme miehistön nuorimman jäsenen Aaro Immosen sailmasteriksi. Se tarkoittaa, että Aaro ei kierrä muiden tapaan tavanomaisessa kolmen tunnin vahtikierrossa, vaan on aina kannella johtamassa manöövereja. Oli hieno nähdä, miten nuori mies otti roolin vastaan ja veti sen äärimmäisen hyvin ensimmäisestä päivästä lähtien.

Myös radistimme Ian auttoi aina purjeiden kanssa. Näin pystyimme suorittamaan monta käännöstä ilman, että lepovuorossa olevaa vahtia tarvitsi herättää. Pidempien yöunien ja hyvän ruokahuollon avulla myös tunnelma veneessä pysyi hyvänä läpi purjehduksen.

Millä mielin lähdette kolmannelle osuudelle kohti ”merten erämaata”?

Fiilis on aika sama kuin toisellakin legillä. Reitille on tehty rajoitusmerkit, jotka kieltävät purjehtimasta liian etelään. Se olisi nopein reitti, mutta siellä vaarana ovat todella kovat matalapaineet ja jäävuoret. Kap Hornin ohittaaksemme meidän pitää tietysti mennä syvälle etelään, missä monta valtamerta kohtaavat ja virtaukset ovat kovia. Se on mielenkiintoinen ja jopa vaarallinen alue merenkäynnin suhteen. Kap Hornin kiertäminen on kaikille purjehtijoille pyhä asia ja kohtelemme sitä suurella kunnioituksella, mutta vähintään yhtä suurella innolla.

Valmistautuminen tulevaan koitokseen on nyt monella tapaa helpompaa kuin kilpailun alussa, koska tiedämme, mitä tarvitsemme. Spirit of Helsinki on äärimmäisen hyvä vene ja tunnemme sen läpikotaisin. Meillä on nyt valmistautuneempi ja itsevarmempi olo kuin Kapkaupungissa.

Kolmannella legillä meillä on miehistössä 14 jäsentä kuudella erinomaisella ja kokeneella vahvistuksella. Menestys ei ainakaan jää purjehtijoista kiinni, ja tavoitteenamme on saada taas line honours omiin nimiimme. Uskon, että kolmas osuus ratkaisee paljon kokonaiskilpailun kannalta ja nyt meidän pitää ladata piippuun sen verran ruutia, että pystymme tarttumaan haasteeseen.

Spirit of Helsinki

Yrittäjäpurjehtijat lähtivät matkalle maailman ympäri, Ocean Globe Race -kisaan. Spirit of Helsinki – Swan 651 on rakennettu vuonna 1984. Miehistön jäseniä yhdistävät yrittäjyyden lisäksi unelmat, intohimo purjehdukseen ja rakkaus luontoon.

Ocean Globe Race 2023 on kahdeksan kuukauden seikkailu ympäri maailmaa tavallisilla huviveneillä. Kisa alkoi Euroopasta syyskuussa 2023. Noin 27 000 mailin sprintti ympäri maapalloa jakaantuu neljään legiin. Välisatamat ovat Kapkaupunki, Auckland ja Punta del Este.

Lue lisää Spirit of Helsingin maailmanympäripurjehduksesta täältä