Pitkälle pääsee hitaasti
Jussi Paavoseppä miehistöineen luotsasi Spirit of Helsinki -purjeveneen maaliin ansaiten line honours -voiton Ocean Globe Race -maailmanympäripurjehduskilpailun ensimmäisellä osuudella. 40 päivää kestäneellä matkalla Paavoseppä oppi muun muassa, kuinka tärkeää kahvipannun puhdistus on, ja että johtajan rooli ei ole yhtään helpompi, vaikka ranta olisi kaukana.
Tämä on Spirit of Helsingin kapteeni Jussi Paavosepän purjehdustarinan toinen osa. Lue muut tarinat täältä:
Osa 1: Pilvilinnojen rakentaja
Hotelliyrittäjä Jussi Paavoseppä, miten kisa Kapkaupunkiin sujui?
Kliseisesti purjehdus sujui aika lailla niin kuin suunnittelimmekin. Tiimimme Suomessa oli tehnyt meille todella hyvät ennakkomateriaalit ja vaikka esimerkiksi sääennustus ei ole montaa päivää luotettava, purjehdimme sen mukaisesti ja pääsimme sen ansiosta ensimmäisinä maaliin ja vielä enimmäkseen ehjällä veneellä.
Kriittisimmät hetket tulivat vastaan päiväntasaajalla ja eteläisellä Atlantilla. 0°-leveysasteella eli päiväntasaajalla olimme paikoillamme melkein kolme päivää vailla tuulta. Onneksi ei sen pidempään. Atlantilla tiesimme, missä korkeapaine tyypillisesti on tähän aikaa vuodesta ja pyrimme välttämään siihen purjehtimista. Uskalsimme koukata syvimmälle etelään ja pääsimme sieltä hyvin läpi. Mentiin suunnitelman mukaan, niin sanotusti.
Eli valmistautuminen ja varautuminen maksoivat itsensä takaisin?
Kaikki tämä on vahvasti tiimiurheilua, eikä tiimi myöskään rajoitu pelkästään niihin, jotka kiristävät köysiä kannella, vaan meillä on äärimmäisen hyvä porukka myös rannassa. Heiltä saatu materiaali ja yhdessä läpikäyty suunnitelma toimivat äärimmäisen hyvin. Kiitos siitä meidän koko shore-tiimille, eritoten vielä sääpuolen shore-tiimille.
Viimeisen viikon aikana oli niin rajuja kelejä, että välillä tuntui kuin vene päätyisi hammastikkuina rantakiviin. Meillä oli kuitenkin uskoa, että kun purjehtii rauhassa niin vene kestää.
Huolellinen valmistautuminen näkyi myös siinä, että ruokahuolto pelasi. Jouduimme syömään kuivapakasteita vain kolmena päivänä, kun tuuli meinasi viedä paikat suusta eikä keittiössä voinut operoida. Lempiruoka oli lihapullat pippurikastikkeella ja perunamuusilla.
Mikä oli haastavinta?
40 päivää on pitkä aika olla merellä, ja tiettyjen yksinkertaisten totuuksien merkitys korostuu siellä erityisesti. Esimerkiksi tiskaaminen ja yleinen siisteys ovat merellä todella tärkeitä asioita. Jos keittää kahvia, niin pressopannu on putsattava. Siinä on kipparina vaikeassa raossa, kun pitää olla se, joka muistuttaa siivoamaan ja pitämään paikat järjestyksessä. Tietyistä asioista ei voi alkaa tinkiä, koska ne vaikuttavat myös turvallisuuteen merellä, ja kapteenilla on siinä viime käden vastuu.
Kolmivuoroisen vahdin ajaminen viikkotolkulla on myös rankkaa fyysisesti ja henkisesti. Meillä homma toimi niin, että kolmen tunnin vahdin jälkeen sai kuusi tuntia lepoa. Uskon, että systeemi toimi ja kaikki saivat nukuttua tarpeeksi, mikä auttoi yhteishengen ylläpitämisessä. Koko miehistö oli puheväleissä maihin saapuessamme, mitä voi näissä olosuhteissa kutsua jo aika hyväksi saavutukseksi.
Veneen skuuttiköydet meinasivat myös hankautua poikki, ja meidän piti vaihtaa ne joka toinen päivä. Onneksi miehistössä oli taitavia köydenpunojia, jotka korjasivat köysistöä sitä mukaa kun sitä kului. Onni kävi myös siinä, että hankausongelma kävi ilmi rutiinimastotarkistuksissa, eivätkä skuutit kerenneet kulua kokonaan poikki. Ne olivatkin sitten ainoa asia, joka meillä meni rikki koko matkan aikana.
Mitkä ovat tärkeimpiä oppeja, jotka otat mukaan seuraavalle osuudelle?
Puhuimme aluksi valtamerivartista, mutta se on kyllä enemmänkin valtameripuolituntinen, eli aika, joka kannattaa odottaa ennen kuin alkaa muuttaa purjeita, kun tuulen suunta muuttuu. Meillä menee helposti viisitoista minuuttia yhden manööverin tekemiseen, ja siinä kohtaa tuuli voi jo puhaltaa eri suunnasta. Alkuun purjehdittiin hieman liian aktiivisesti ja rynnättiin tekemään asioita liian innokkaasti. Joskus toisen ja kolmannen viikon paikkeilla tajusimme, että vene kulkee kovempaa, kun malttaa tehdä rauhassa päätöksiä purjeiden vaihdoista. Myös kokonaiskuva on selkeämpi, kun etenee rauhassa.
Purjehdimme Kapkaupunkiin noin 600 ylimääräistä merimailia, koska jouduimme pelaamaan varman päälle säätietojen kanssa. Meillä on käytössä samat laitteet, jotka olivat saatavilla vuonna 1973, mutta koska sääfaksiasemat ovat lopettaneet toimintansa, emme saa samoja ajantasaisia säätietoja kuin sen ajan purjehtijat. Ratkaisuna kuuntelimme muiden laivojen radiolähetyksiä ja kielitaitoinen miehistömme pystyi niistä päättelemään jonkin verran säätietoja. Tarkempien säätietojen jakamisesta keskusteltiin jo Southamptonissa, mutta toivottavasti tähän saataisiin nyt jokin ratkaisu. Merisää on todella merkittävä tekijä, paitsi kilpailun, mutta myös turvallisuuden kannalta.
Entä miten kokemuksesi yrittäjänä on ollut avuksi matkan aikana?
Miehistöä rakentaessa peilasin aika paljon siihen, miten rakentaisin tiimiä omassa liiketoiminnassa niin, että se toimisi mahdollisimman hyvin tiukoissa tilanteissa. Meillä on miehistössä rooliinsa erikoistuneita tekijöitä: navigaattorit, radioliikenteen hoitajat ja purjeiden reivaajat, jotka suuren osan ajasta tekevät omaa juttuaan.
Merellä ei kuitenkaan voi olla niin, että kaikilla on pelkästään oma erikoisalansa, vaan kaikkien pitää jollain tasolla pystyä selviytymään jokaisesta tehtävästä tiukan paikan tullen. Ehkä olen itse siinä keskellä sellaisena asioiden yhteen vetäjänä ja ylläpitäjänä. Siinä tällaisesta mikroyrittäjyydestä on ollut todella paljon apua.
Palvelut yrittäjälle
Sujuvampi yrittäjyys löytyy täältä. Hoida kerralla kuntoon varautumisen ja vaurastumisen suunnitelmasi.
Tutustu yrittäjän palvelukokonaisuuteen
