Juoksua ajatuksen voimalla

Pikajuoksija Samuel Purolan viime vuosi oli raskas. Pitkäjänteinen henkinen ja fyysinen harjoittelu ovat palauttaneet motivaation ja itsevarmuuden. Nyt askel kulkee kevyesti kohti kesän arvokilpailuja.

Kuva: Samuel Purola

Pikajuoksija Samuel Purolan päälaji, 200 metrin juoksu, on taiteilua kestävyyden ja tehon välillä. Onnistuminen mitataan sadasosasekunneissa. Purola on lapsesta saakka ollut hyvä juoksija, joka oli aina muita nopeampi niin jalkapallokentillä kuin koulujen urheilukilpailuissa. Lajivalinta oli siis luonteva, mutta ammattimainen kilpaurheilu vaatii paljon muutakin kuin lahjakkuutta. Jotta jaksaa panostaa riittävästi, tarvitaan vahvaa, eteenpäin vievää motivaatiota.

”Mikään ei ole niin hyvä fiilis, kuin se, kun jalat ovat kevyet ja juoksu kulkee. Kyllä se motivaatio huippu-urheiluun lähtee siitä, että nauttii juoksemisesta. Jos paloa juoksemiseen ei ole, ei treeniä jaksa tehdä semmoisella laadulla ja riittävällä määrällä, mitä se vaatisi”, Purola pohtii. Juoksijalle lajin huippuhetkiä ovat kilpailut, joissa kovan työn tulos konkretisoituu onnistumisena.

”Heti, kun paukku [lähtölaukaus] tulee ja saa lähteä liikkeelle, kaikki muu tyhjenee mielestä ja jännitys katoaa. Sitten vain keskittyy suoritukseen. Siinä on tekemässä sitä, mitä on treenattu ja mitä osaa tehdä. Saman tien tulee vapautunut tunne, kun startti tapahtuu”, Purola kuvailee.

200 metrin juoksun aikana ehtii ajatella yllättävän paljon. ”Kilpailusuorituksen aikana on tärkeää, että pystyy pitämään ajatuksen kasassa. Jos vaikka joku sattuu juoksemaan edellä, ei saa lähteä yrittämään liikaa, koska silloin oma juoksu hajoaa. Täytyy keskittyä siihen, että pitää askeleen rytmin oikeana. Jos yrittää juosta liian kovaa, siinä vain todellisuudessa hidastuu.”

Henkinen kantti ratkaisee

Samuel Purola osaa sanoittaa selkeästi, millaisia henkisiä valmiuksia juoksijalta vaaditaan. Vuosi sitten omat voimavarat olivat kuitenkin kateissa. Talvella tapahtunutta loukkaantumista seurasivat itseluottamuksen ja motivaation lasku sekä kova jännittäminen kesän kilpailukaudella. ”Henkinen puoli on melkeinpä tärkeämpi tässä lajissa kuin se fyysinen puoli. Ei ole optimaalinen tilanne yrittää tehdä maksimaalista kisasuoritusta, jos ei ole pää siinä mukana. Se on oikeastaan ihan sama, mikä se fyysinen kunto silloin on”, Purola selventää. Itseluottamus alkoi rakentua uudelleen rauhoittumisen ja urheilupsykologilta saatujen oppien avulla.

”Viime kesän jälkeen mökkeilin ja kalastelin varmaan kuukauden putkeen, jotta sain henkisesti levähtää. Kyllä sen huomasi, että oli sen jälkeen ihan uudenlainen into lähteä taas uuteen treenikauteen”, Purola muistelee.

"Jos ajattelee, että on pakko onnistua, siinä kasaa itselleen vaan ihan liikaa paineita.”

”Urheilupsykologilta sain työkaluja ylläpitää kisamoodia esimerkiksi niin, että välillä katson vanhoja kisavideoita. Kun kisat sitten tulevat, se ei tunnukaan taas ihan uudelta tilanteelta, jos on ensin puoli vuotta ollut vain treeneissä. Tavoitteena on, että tietynlainen valmius säilyy koko ajan siihen, miltä tuntuu lähteä kisaamaan”, Purola sanoo.

”Se on muuttunut, miten valmistaudun nykyisin henkisesti kisoihin. En lataa liikaa odotuksia yksittäiseen kisaan, vaan tarkoitus on lähteä vähän rennommin. Juoksee ja katsoo sitten, miten se meni. Semmoinen rentous on säilytettävä, että keskittyy sen hetkiseen suorittamiseen ennemmin kuin lopputuloksen ennakointiin. Jos ajattelee, että on pakko onnistua, kasaa itselleen vaan ihan liikaa paineita.”

Fyysinen suorituskyky ja ahkera treenaaminen tukevat nyt Purolan henkistä puolta. Kun tietää antavansa lajille kaikkensa ja tuntee olevansa hyvässä kunnossa, on helpompi ylläpitää riittävää itsevarmuutta.

Kovassa kunnossa

Samuel Purolan alkuvuosi on tuntunut treenien valossa lupaavalta. Talven SM-hallikilpailuistakin irtosi mestaruus flunssasta huolimatta. Nyt juoksun määrää on lisätty entisestään, kun keho toimii ja edessä siintävät jo kesän arvokilpailut.

”Pyysin ihan tarkoituksella, että nyt otetaan määrällisesti enemmän juoksua kuin aiemmin, jos se toisi vielä parempaa tulosta. Kyllä sieltä sitten myös palautuu, kun löysää, että ei se kuormitus jää päälle. Tuntuu siis, että tämä on ollut ihan toimiva systeemi”, Purola kertoo.

Kenties suurin muutos viime aikoina on tapahtunut kuitenkin vastuun määrässä. Purola muutti omilleen syksyllä, ja arjen sujumisesta täytyi alkaa kantaa vastuuta uudella tavalla. Sama asenne on valunut myös urheiluun. ”Koen, että viime aikoina olen kehittynyt eniten siinä, että ymmärrän entistä paremmin treeniohjelman suunnittelua. Ei ole vain valmentajan vastuulla tietää, mitä minä itse tarvitsen. Myös palautumisen seuranta on tehostunut, kun olen alkanut seurata sykkeitä ja muuta dataa oman fiiliksen lisäksi.”

Luottavaisin mielin kilpailukauteen

Seuraavaksi edessä on harjoitusleiri Teneriffalla ja valmistautuminen kesäkuun EM-kilpailuihin. Pariisin olympialaisten vuoksi kilpailukausi alkaa jo tavallista aiemmin. Purola uskoo, että EM-kilpailumenestykseen on olemassa kaikki edellytykset. ” EM-kisa ei ole semmoinen kisa, johon mennään vain osallistumaan”, Purola sanoo.

Olympialaisiin liittyy toistaiseksi enemmän epävarmuutta, ja sinne pääseminen vaatii alkukesästä riittävän ranking-pistesaaliin keräämistä. ”Mahdollisuus päästä olympialaisiin on kyllä ihan täysin positiivinen motivaattori, eli en siitä stressiä ota. Nyt keskittyminen on siinä, että tehdään hommat niin hyvin kuin osataan, ja se kisapaikka tulee, jos tulee. Paljon parempi on keskittyä olennaiseen kuin elää jossain tulevaisuudessa”, Purola avaa ajatuksiaan.

Juoksijalla on kuitenkin mielessään myös haaveita. Kymmenen vuoden päästä olisi mahtavaa, jos olympiaurheilijan status ja oikeustieteen tutkinto löytyisivät takataskusta.

Uskoa tavoitteiden saavuttamiseen Purolalta löytyy. ”Urheilu on määrittänyt aika pitkälti sen, millainen minä nykyään olen. Se on opettanut pitkäjänteisyyttä ja prosessin merkityksen. Vaikka saattaa tuntua joskus raskaalta, pitää vaan luottaa siihen, että kun nyt hoitaa nämä hommat, niin jossakin vaiheessa tulevaisuudessa se palkinto näkyy. Semmoinen luotto on tekemiseen, että kun tietää tekevänsä oikeita juttuja elämässä, niin kyllä se jossain vaiheessa palkitaan.”