Fearless Finns: Suunta kevääseen

Mandatumin kumppani, alppihiihdon maajoukkue, kirjoittaa kauden aikana viikottaista Fearless Finns -blogia Mandatumin verkkosivuilla. Blogissaan urheilijat kertovat kilpailuista, harjoituksista ja huippu-urheilijan elämästä. Kaiken taustalla on alppimaajoukkueen periksiantamattomuus, kyky uusiutua, ja polttava halu pitää kiinni tavoitteista.

Alppihiihtokausi on kulunut todella nopeasti, ja minulle kuuluu tällä hetkellä ihan hyvää. Olen kokenut lähiaikoina pettymyksiä ja vastoinkäymisiä, minkä takia hyvä-sanan edessä on ”ihan”. Toisaalta huonojen päivien seasta löytyy myös hyviä päiviä, ja vastoinkäymiset ovat nyt toivottavasti takanapäin. 

Yksi mainitsemistani vastoinkäymisistä on muun muassa kunnon luumustelma tai jopa murtuma nilkassani ja ruhjeet säärissä. Molemmat vammat tulivat kaatumisista eri kerroilla ja olivat vaivanani pari kuukautta. Tällä hetkellä koko kroppa on kunnossa, ja onkin tuntunut ihanalta laskea ilman kipuja.

Tervettä kehoa osaa arvostaa paljon enemmän sen jälkeen, kun on taistellut kipujen kanssa. Koko kisakauden treenien määrä ja kilpailuihin osallistumisen vähäisyys on ollut turhauttavaa. Isoimmat pettymykset ovat olleet kisat, jotka ovat jääneet minulta välistä. Tuntuu, että en ole päässyt näyttämään kunnolla, mihin pystyn.

Tunne suksien päällä on vaihdellut laidasta laitaan. Tänään laskeminen tuntui todella hyvältä. Suksi puri ihanasti kiinni lumeen, ampui ulos käännöksistä, ja käännökset tuntuivat luontevilta. Jos minulta olisi kysytty viikko sitten, miltä lasku tuntuu, vastaus olisi kuitenkin ollut aivan toisenlainen. Silloin ongelmana olivat liian aggressiiviset monot. Tuntui, että olin suksieni kyydissä pelkääjän paikalla enkä kuskina. Sukseni vain hakkasivat käännöksissä rinnettä vasten, eikä laskeminen tuntunut todellakaan normaalilta.

Tässä vaiheessa kautta voisi olla jo väsynyt kisaamisesta ja treenaamisesta. Näin ei kuitenkaan ole, sillä minusta tuntuu, että kisakauteni loppuu tänä vuonna aivan liian aikaisin ja jää kesken. Olen kisannut tällä kaudella vähemmän, mikä vaikuttaa tämänhetkiseen tunteeseeni. Haluaisin laskutreenejäkin lisää, mutta ne valitettavasti jäävät vähemmälle nyt maaliskuussa, kun suuntaan takaisiin kotiin, missä minua odottavat ylioppilaskirjoitukset.

Koko kausi on kulunut Keski-Euroopassa. Tämä oli ensimmäinen kauteni, kun laskin Keski-Euroopan kisoja. Taso täällä on paljon kovempi kuin Suomen ja Pohjoismaiden kisoissa. Laskijoiden keskimääräinen ikä on korkeampi, ja jokaisessa FIS-kisassakin on ollut mukana laskijoita, jotka kiertävät Eurooppa Cupin ja maailmancupin kisoja. Osallistujia on myös enemmän, noin 80 per kisa. Rinteet ovat minulle joka viikko uusia ja monesti haastavampia, kuin mihin olen aiempina kausina Pohjoismaissa tottunut. On ollut hienoa päästä kisaamaan Keski-Euroopassa. 

Tavoittelen alle 40 FIS-pistettä vielä tänä vuonna. Mahdollisuus saavuttaa tavoite on toivottavasti SM-kisoissa huhtikuussa, jolloin SM-mitalit ovat toki myös tavoitteeni. Huhtikuun SM-kisoihin on vielä monta viikkoa, joten toivon ehtiväni ennen niitä vielä kisoihin ylioppilaskirjoitusten lomassa.

Keväällä laskeminen on upeaa, kun aurinkoa on Suomessakin enemmän, joten toivon mahdollisimman monen lukijan pääsevän nauttimaan siitä!

Terkuin,

Charlotte