Koronakriisi sai yrittäjät pohtimaan omaa taloudellista turvaansa

Yrittäjyys

Viikkokatsaus: Katkeaako kasvuyhtiöiden pitkä lento vihdoin?

Markkinakatsaus

Fearless Finns: Matkani takaisin rinteille

Tällä viikolla naisten alppimaajoukkueen Fearless Finns -blogia päivittää Erika Pykäläinen, joka loukkaantui juuri ennen Söldenin suurpujottelua. Aika toipilaana on ollut turhauttavaa, mutta Erika on pysynyt optimistisena: ”Kun palaan takaisin laskemaan, muistutan itseäni nauttimaan siitä ja tekemään jokaisesta päivästä arvokas”, hän kertoo.

erika_pykalainen_1.jpg
Erika Pykäläinen/Ski Sport Finland

Mandatum Lifen kumppani, alppihiihdon naisten maajoukkue, kirjoittaa kauden aikana viikottaista Fearless Finns -blogia Mandatum Lifen verkkosivuilla. Joukkueeseen kuuluu kaudella 2020-2021 Riikka Honkanen, Erika Pykäläinen, Rosa Pohjolainen sekä tällä hetkellä kuntoutusprosessia läpikäyvä Nella Korpio. Blogissaan urheilijat kertovat kilpailuista, harjoituksista sekä siitä, millaisia muutoksia poikkeuksellinen vuosi on tuonut uralle. Kaiken taustalla on alppimaajoukkueen periksiantamattomuus, kyky uusiutua, ja polttava halu pitää kiinni tavoitteista.

Olen noin kolme viikkoa ollut kotona kipsi jalassa, sillä minulta murtui nilkasta telaluu juuri ennen Söldenin kilpailua. Suunnitelmat muuttuivat täysin yllättäen kaatumisen jälkeen ja olen yrittänyt parhaani mukaan prosessoida tätä oman pääni sisällä.

Edelleenkin tätä on vaikea ymmärtää ja en vieläkään jaksaisi uskoa sen olevan totta. Tämä loukkaantuminen oli huomattavasti kovempi pala kuin vuosi sitten tapahtunut loukkaantuminen.image00005.jpeg

Laskemiseen tulee parin kuukauden tauko ja nyt pitää vain olla malttia. Uskon kovasti, että kaikella on tarkoituksensa ja jos tästä pääsee yli, on taas huomattavasti vahvempi. Ei ole ollut päivääkään kun en olisi miettinyt laskemista, katselen paljon laskuvideoita ja yritän sitä mukaa kehittää käsitystäni laskemisesta.

Päivät tuntuvat todella pitkiltä kun liikkuminen kepeillä on hidasta ja rajoitettua. Olen kuitenkin käynyt treenaamassa useamman kerran viikossa sekä yrittänyt olla kekseliäs treenien suhteen. Onneksi kun kyseessä on vain nilkka, pystyy hyvin ylläpitämään lihakset, jolloin paluu lumille ei olisi niin vaivalloista.

Onni onnettomuudessa oli, ettei polvi mennyt rikki sillä vääntö oli kuitenkin aika kova. Onnekseni polven tukilihakset pelastivat sen. Lisäksi leikkaushoitoa ei tarvinnut tässä tilanteessa, sillä siitä toipuminen veisi vielä enemmän aikaa. Uskon, että osa syy loukkaantumiseen oli se, että minulla on aika jäykät nilkat ja nilkkaan kohdistuvalla väännöllä ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin antaa periksi.

Fiilikset vaihtelevat ihan päivästä riippuen. Yritän olla positiivinen ja optimistinen, mutta joskus tuntuu todella turhauttavalta ja yksinäiseltä. Olen kuitenkin oppinut olemaan paljon kiitollisempi siitä mitä kaikkea saan tehdä ja oppinut arvostamaan sitä. Olen todella kiitollinen niille ihmisille jotka ovat tukenani, varsinkin kun tulee vastoinkäymisiä.

Kun palaan takaisin laskemaan, muistutan itseäni nauttimaan siitä ja tekemään jokaisesta päivästä arvokas.

Olen itse niin valmis tekemään kaikkeni jotta pääsen huipulle ja uskon, että olen sen oivaltanut tämän loukkaantumisen myötä.

/ Erika

image00002.jpeg

Jaa artikkeli