Sijoittajaa ei auta olla oikeassa, jos markkinat ovat väärässä

Osakemarkkinat pelkistetään usein kaksiulotteiseksi käppyräksi, jossa pystyakselilla kulkee hinta ja vaaka-akselilla aika. Tällaisesta kuvasta saakin yhdellä silmäyksellä kuvan siitä, miten pörssikurssi on kehittynyt tietyllä aikavälillä.

Todellisuudessa markkinat ovat kuitenkin huomattavasti monimutkaisempi kokonaisuus. Hintakäppyrästä – tai mistään muustakaan yksittäisestä, kahden muuttujan kuvaajasta – on lähes mahdotonta tehdä yksinään johtopäätöksiä hyvän sijoituskohteen löytämiseksi.

Hintakäppyrän lisäksi monet sijoittajat seuraavat tarkasti esimerkiksi analyytikoiden ennusteita sijoituspäätöksiä tehdessään. Ongelma on, että tulos- tai kasvuennusteet eivät ole osumatarkkuudeltaan kovin kaksisia. Osumatarkkuuden lisäksi markkinat kulkevat usein edellä: kurssit tapaavat kääntyä ylös tai alas, ennen kuin analyytikot ennättävät päivittää ennusteitaan.

Ja vaikka kuviteltaisiin, että sijoittaja tietäisi tarkalleen yhtiön ensi vuoden tuloksen, ei se tarkoita, että hän osaisi tehdä sen perusteella oikean sijoituspäätöksen. Kyseisen sijoittajan pitäisi tehdä oikea arvio myös siitä, mitä muut sijoittajat (eivät vain analyytikot) markkinoilla odottavat.

John Maynard Keynes kuvasi markkinoita aikoinaan kilpailuksi, jossa kilpailijoiden pitää veikata muiden kilpailijoiden mielestä kauneinta henkilöä. Tällaisessa kisassa ei riitä, että valitsee vain omasta mielestään kauneimman, vaan pitää arvioida, ketä muut pitävät kauneimpana. Todella fiksu veikkaaja veikkaa sitä, mitä muut odottavat muiden odottavan, ja niin edelleen.

Vastaavia esimerkkejä on nähty useita, saksalainen kemianyhtiö Covestro, ranskalainen kodintuotteita valmistava Maisons du Monde, Suomesta näin äkkiseltään mieleen tulee UPM ja Stora Enso. Näissä kaikissa nähtiin viime vuoden lopulla jyrkkä kurssilasku ilman suuria muutoksia lähivuosien tulosnäkymissä.

Koska lyhyen aikavälin kurssikehitys on tämänkaltaista odotusten peilailua, Mandatum Lifen salkunhoito keskittyy mieluummin yhtiöiden pitkän aikavälin potentiaaliin. Yhtiön pidemmän aikavälin kehitystä arvioimalla voi saada paremman käsityksen, siitä mikä on yhtiön todellinen arvo nyt ja tulevaisuudessa.

Otetaan esimerkiksi vaikka UPM. En ole itse missään nimessä hinnan ja tuloksen suhteuttavan P/E-luvun ystävä. Se on yksinään yhtä heikko sijoitusperuste kuin hintakäppyräkin, sillä se ei kerro mitään yrityksen kassavirrasta, taseesta, kannattavuudesta tai vaikka sijoitetun pääoman tuotosta, mutta käytetään sitä yksinkertaistamisen ja havainnollistamisen vuoksi esimerkkinä.

Viime syksynä UPM:n osake maksoi 34,5 euroa, ja samaan aikaa markkina odotti yhtiöltä 2,2 osakekohtaistatulosta, eli kääntäen, P/E-luku oli yhtiön omaan historiaan nähden korkeahko, 15,7. Viime vuoden loppupuolella UPM:n osakekurssi laski noista huippulukemista kuitenkin yli kolmanneksen. Jos olettaa, että UPM:lle sopiva P/E-kerroin olisi sen pitkän ajan keskiarvo, noin 13, niin loppuvuoden kurssilaskun perusteella sijoittajat odottivat UPM:n tuloksen laskevan kesällä odotetusta 25 prosenttia. Sellainen tulospudotus UPM:n kaltaisella yhtiöllä tarkoittaisi jo vakavia maailmantalouden ongelmia. Edellä mainittu tapa ei missään nimessä ole mikään tieteellinen tai ainoa tapa asiaa lähestyä, mutta usein se laittaa asiat perspektiiviin ja auttaa hahmottamaan tilannetta sumuisella hetkellä.

Lopulta kuitenkin palaamme siihen että sijoituspäätös on tehtävä olemassa olevan tiedon varassa. Vaikka nyt osaisimme ennustaa tarkasti alkaneen vuoden UPM tarkan osakekohtaisen tuloksen, emme silti pysty sanomaan missä osake tulee silloin olemaan, ja onko nyt oikea aika ostaa vai ei. Sijoittaminen on pitkäjänteistä ja siksi me keskitymmekin enemmän laadukkaiden yhtiöiden etsintään, emme yksittäisten hintakäppyröiden tulkintaan. Kun yhtiö kehittyy oikeaan suuntaan, osakekurssi kyllä seuraa, ennemmin tai myöhemmin.

Samuli Outinen
salkunhoitaja
Mandatum Life