Hallitukset huomisen apuna
Yritysten hallitusten tekemiset ja tekemättä jättämiset näkyvät myöhään ja vaikuttavat pitkään, kirjoittaa Risto Anttonen.
Sillä firmalla on hemmetin hyvä hallitus, mutta ne ei vaan tiedä, että yhtiö on ihan pihalla.
Olimme aloittamassa pörssiyhtiö Ahlstromin hallituksen kokousta. Ennen omia asioitamme esimieheni kommentoi osuvasti menestyvää yhtiötä, jonka vaikeudet paljastuivat suurelle yleisölle vuosia myöhemmin.
Hallitusten rooli on vahvistunut koko työurani ajan. Hallitusten tekemiset ja tekemättä jättämiset näkyvät myöhään ja vaikuttavat pitkään.
Vaikka julkisuus päästää edelleen hallitukset vähällä ja keskittyy toimitusjohtajan henkilöön, liikumme kuitenkin kohti pohjoismaisen hallintomallin tavoittelemaa kolmikantaa: tasapainoa omistajan, hallituksen ja johdon kesken.
Uskon, että Suomen kansantalous hyötyy tästä kolmikannasta enemmän kuin siitä tunnetummasta kolmikannasta.
Omistamisen arvostus on Suomen suuri käyttämätön mahdollisuus. Omistamiseen liittyvässä keskustelussa sekoitetaan kuitenkin lyhytaikaiset sijoittajat, joita meillä kyllä on, ja pitkäaikaiset omistajat, jotka meiltä puuttuvat. Poliitikot saattavat puhua kauniisti yrittäjistä, mutta omistamisesta ei kukaan.
Saksa ja Ruotsi ovat tässä asiasta meitä ratkaisevasti edellä. Suomen ongelmana ei ole joidenkin varallisuus vaan liian monien varattomuus.
Hyvään hallitukseen valitaan parhaat mahdolliset henkilöt ilman ikään, sukupuoleen tai muihin ulkoisiin seikkoihin liittyviä rajoituksia. Pörssiyhtiö Suominen poisti siksi säännöistään hallituksen jäsenten 70 vuoden yläikärajan.
Yritykset voisivat tässä ottaa mallia politiikasta. Eri puolilla maailmaa ymmärretään kylänvanhimpien viisaus ja heidän annetaan keskittyä isojen päätösten tekoon. Hässäkkä ympäriltä poistetaan.
Hallituksen kokoonpano on lähtökohta. Onnistumisen ratkaisee se, kuinka aidosti jokaisen kokemus ja osaaminen jalostaa päätöstä. Seitsemän ammattilaista tekee paremman päätöksen kuin yksi ammattilainen, mutta vain, jos paras argumentti voittaa.
Älykkään tiedon määrä kasvaa ja teknologian muutosvauhti kiihtyy. Jokaisesta hallituksen kokouksesta tulee strategiakokous. Kysymykset voivat olla suuria, yhteiskunnallisia tai ylikansallisia.
Miten tuhoan bisnesmallini? Miten vaikuttaisimme siihen, ettei Suomi sido suuria pääomia sellaisiin ratkaisuihin, jotka eivät ole pitkällä aikavälillä kestäviä?
Tätäkin olemme pohtineet Enston hallituksessa.
Hallituksen keskeisiin tehtäviin kuuluu tänään ja myös huomenna toimitusjohtajan valinta ja palkitseminen. Tein 30 vuotta sitten nuorena toimitusjohtajana ehdotuksen tulospalkkiosta vuorineuvos Reino Salolle. Reino sanoi hyväksyvänsä palkkiomallin vain, jos se toimii molempiin suuntiin.
Liike-elämässä tilanne on sittemmin muuttunut toiseen suuntaan.
Johdon palkitseminen on tehtävä, jota suorittaessaan hallitukset eniten maksavat ulkopuolisesta avusta ja josta ne saavat myös eniten kritiikkiä.
Seuraukset nähdään nyt. Lainsäätäjät puuhaavat päätösvallan siirtämistä hallituksilta yhtiökokouksille. Keskustelu suurten pörssiyhtiöiden palkkiosta heijastuu kaikkien yritysjohtajien työhön ja heikentää heidän äänensä kuuluvuutta yhteiskunnallisessa keskustelussa.
Olen optimisti. Uskon siihen, että hallitukset pystyvät myös tässä tehtävässään vahvistumaan ja kehittämään mittareita, joiden painopiste on sen arvioinnissa, miten hyvin johto tekee tulevaisuutta parantavia asioita. Hyvä hallitus tekee hyvästä toimitusjohtajasta vielä paremman.