Voiko maailma kasvaa taivaaseen asti?

Talouden kasvusta hyötyvät eniten ihmiset, jotka onnistuvat nousemaan ulos köyhyydestä. Suhteellinen köyhyys on vähentynyt maapallolla nopeasti. Keskiluokka on suurempi kuin koskaan.

OECD:n mukaan maailmassa oli 1,8 miljardia keskiluokkaan kuuluvaa ihmistä vuonna 2009. Vuoteen 2030 heidän joukkonsa ennustetaan kasvavan 4,9 miljardiin. Aasialaiset muodostavat silloin kaksi kolmasosaa tästä porukasta.

Bruttokansantuote eli bkt on ylivoimaisesti tärkein talouden suorituskykyä kuvaavista mittareista. Bkt:n kasvua voidaan kiihdyttää ottamalla velkaa. Velka on tulevaisuuden kasvun lainaamista tähän päivään ja korko lainan kustannus.

Vaurastuva Aasia ei ole jäänyt velanotossakaan maahan makaamaan. Kiinassa talouden toimijoiden velka per bkt lähentelee laajasti määriteltynä jo 200 prosentin paalua, mikä on kiistatta paljon. Tulevaisuudesta on sielläkin napsaistu melkoinen siivu tähän päivään.

Kuinka pitkään Kiina voi jatkaa tällä tiellä? Miten Kiinan kasvukivut vaiku tavat muuhun maailmaan?

Taloustieteen peruskurssilla opitaan, että bkt on summa, joka koostuu yksityisestä kulutuksesta plus julkisesta kulutuksesta sekä investoinneista. Päälle lisätään vielä yksi komponentti: vienti miinus tuonti. Mitataan siis kerrytettyä arvonlisäystä – paitsi julkisessa tuotannossa. Sen bkt lasketaan palkkatulojen ja poistojen summana.

Bkt:n trendistä puhutaan silloin, kun halutaan tarkastella maan tai alueen pidemmän aikavälin kasvupotentiaalia. Tätä trendiä mitataan työvoiman kasvun ja tuottavuuden kasvun summana. Tuottavuus määritellään yleensä muodossa bkt per tehdyt työtunnit.

Kansantalouden kasvupotentiaali riippuu siis a) työikäisen väestön kasvusta ja b) innovaatioiden tehokkaasta hyödyntämisestä.

Kasvu on tärkeä, mutta voiko se jatkua äärettömänä maapallolla, jonka luonnonvarat ovat rajalliset? Tämä on yksi talouden suurimmista kysymyksistä, emmekä tiedä vastausta.

Kiinan bkt on pyöreästi 15 000 miljardia dollaria (2014 ostovoimapariteetilla). Se on toiseksi eniten maailmassa, ja ero ykköseen supistuu nopeasti. USA:n bkt on 18 000 miljardia. Euroalue jää 12 000 miljardiin.

Kun Kiinan kasvu nyt rauhoittuu jonnekin 6,5 prosenttiin, sen ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä. Näilläkin luvuilla Kiina luo suurimman arvonlisäyksen maailman bkt:hen.

Vajaan 7 prosentin kasvu tarkoittaa noin 1 000 miljardin dollarin lisäarvoa. Se on Skandinavian talouden kokoinen lisä – yhdessä ainoassa vuodessa, jonka heikkoudesta olemme kovin huolestuneita.

Kasvu tuo hyvinvointia ja hyvinvointi verotuloja. Niiden avulla hyvinvointia voidaan laajentaa myös köyhyysrajan alapuolella oleville. Kasvun pitäisi siis olla hyväksi kaikille, ainakin periaatteessa.

Voimakkaalla talouskasvulla on kuitenkinmyös nurjia puolia, eikä bkt:kaan ole täydellinen mittari.

Se ei pysty arvottamaan esimerkiksi luonnosta saatavia ilmaishyödykkeitä, kuten maata, ilmaa ja vettä. Se ei kykene mittaamaan luonnon kulumisen tai ilmanlaadun heikkenemisen aiheuttamia menetyksiä eikä omaisuuden arvon menetyksiä yleisemminkään.

Kolmannen sektorin tuottama vapaaehtoistyö ei pääse bkt-laskelmiin, palkattomasta kotityöstä puhumattakaan. Bruttokansantuote ei erottele myöskään sitä, mikä on objektiivisesti tarkastellen hyödyllistä, haitallista tai typerää tuotantoa. Tässä mielessä: ”kaikki lasketaan”.

Monet taloustieteilijät ovat sitä mieltä, että mittaamiseen tarvittaisiin nykymuotoista bkt:ta laajempi käsitteistö. Sellaista on pyrkinyt  muodostamaan muun muassa nobelisti Joseph Stiglizin komitea, jonka työskentelyyn osallistui myös toinen tunnettu nobelisti Amartaya Sen.

Stiglitzin ryhmän päätelmissä todetaan, että hyvinvointi on moniulotteinen käsite, jonka komponentteja pitäisi käsitellä samanaikaisesti. Hyvinvointia olisi hyvä tarkastella taloudellisen suorituskyvyn, elämänlaadun sekä kestävän kehityksen ja ympäristön lohkoilla. Ryhmän tärkein suositus oli tämä:

Kun aineellista hyvinvointia arvioidaan, olisi katsottava mieluummin tuloja ja kulutusta kuin pelkkää tuotantoa.

Lisäksi pitäisi katsoa tuloja, kulutusta sekä varallisuutta yhtenä kokonaisuutena – ja annettava enemmän painoa niiden jakautumiseen kohdistuvalle tarkastelulle. Mittausta pitäisi laajentaa myös muihin kuin markkinatoiminnoista syntyviin tuloihin.

Ihmisten elämänlaatu riippuu objektiivisista olosuhteista ja kyvyistä.

Stiglitz ja kumppanit totesivat, että meidän on askelittain parannettava terveyden ja koulutuksen mittaamista. Erityisesti on ponnisteltava sellaisten mittareiden kehittämiseksi, jotka kuvaavat sosiaalisia yhteyksiä, vaikuttamisen mahdollisuutta politiikassa sekä turvattomuuden tunnetta.

Raportissa mainitaan myös, että kestävyyden ympäristönäkökulma vaatii oman erillisen seurantansa. Tarvittaisiin kiistaton indikaattori kuvaamaan vaarallisen tason ympäristövahinkoja, kuten ilmastonmuutosta ja valtamerien kalakantojen ehtymistä.

Stiglizin komitean työ käynnistyi finanssikriisin kuohussa, Ranskan silloisen presidentin Nicolas Sarkozyn aloitteesta. Jos haluaa olla kyyninen, voi sanoa, että Ranska kaipasi uusia mittareita hävittyään nykymittareilla pelin keskeisille kilpailijoilleen.

Aasian vaurastuminen ruokkii varmasti uusien hyvinvointimittaristojen virittelyä. Vahvoja motiiveja ovat myös luonnonvarojen kuluminen ja huoli ilmastonmuutoksesta.

Yhdysvalloissa on kehitelty viime aikoina niin sanottua GPI-mittaria (genuine progress indicator), joka ottaa huomioon muun muassa kotityön ja kolmannen sektorin vapaaehtoistyön arvonlisäyksen. GPI:n tuloksesta vähennetään rikollisuuden haitat ja luonnonvarojen käytön aiheuttamat menetykset. Pyritään siis luomaan mittari, joka vastaisi paremmin kansalaisten käsitystä hyvinvoinnista.

Seuraava askel on vielä laajemman yhteiskunnallisen edistyksen mittaaminen. Siihen voisivat kuulua vaikkapa terveys, turvallisuus, ihmisoikeudet, demokratia ja tasa-arvo. Tilastoviranomaiset tekevät jo eri puolilla maailmaa mielenkiintoisia harjoituslaskelmia, jotka perustuvat laajennettuun hyvinvoinnin tulkintaan.

Johtaako kaikki tämä sitten siihen, että ihmisten kokema elämänlaatu paranee aidosti? Yleensä siihen keskitytään, mitä mitataan.

Juhani Lehtonen
Kirjoittaja on Mandatum Lifen salkunhoidon johtaja.