Kohti suurta tuntematonta
Muutos on muotia ja menestyksen ehto. Niinpä sitä hoetaan nyt innokkaasti. Todellinen, kestävä muutos vaatii silti muutakin kuin puhetta. Se vaatii riuskoja toimia, kertoo srateginen suunnittelija Marco Steinberg.
Muutos on muotia ja menestyksen ehto. Niinpä sitä hoetaan nyt innokkaasti. Todellinen, kestävä muutos vaatii silti muutakin kuin puhetta. Se vaatii riuskoja toimia.
”Uusia rakenteita ja toimintalogiikkaa ja ennen kaikkea vanhan tekemisen kyseenalaistamista”, sanoo strateginen suunnittelija Marco Steinberg.
Silti muutokseen ryhdytään usein vanhojen toimintatapojen ehdoilla. Näin varsinkin, jos muutostarve ei ole vielä räjähtänyt akuutiksi kriisiksi.
”Tämä on tyypillistä kaikille organisaatioille”, sanoo Steinberg, joka on neuvonut muutoksessa lukuisia julkishallinnon organisaatioita.
Tuttu on turvallisempaa muutoksessakin.
”Organisaatiot haluavat muutosta ilman muutosta.”
Kun kriisi on äkillinen, rohkeaan muutokseen tarttuminen on helpompaa. On pakko reagoida.
Steinberg kertoo Chilestä, missä tsunami tuhosi Lahden kokoisen Constitución-kaupungin vuonna 2010. Jälleenrakentaminen olisi perinteisen kaavoitusprosessin mukaan kestänyt 25 vuotta. Niin kauan ei voitu odottaa, joten kaupunki päätti suunnitella uuden kaavan kolmessa kuukaudessa. Kaikki asukkaat osallistettiin, ja kolmen kuukauden päästä järjestettiin kansanäänestys. 94 prosenttia asukkaista äänesti kaavan puolesta.
”Huikea luku! On mielenkiintoista, että asetetaan täysin epärealistinen tavoite. Jos prosessi johdetaan hyvin, se pakottaa organisaation luomaan aivan uudenlaisen ratkaisun, ehkä myös paremman ja halvemman.”
Ilman akuuttia kriisiä suunta kääntyy hitaammin. Steinbergin mukaan syitä organisaatioiden vitkutteluun on kolme.
Yksi syy on politiikan sykli. Julkinen päätöksenteko vaikuttaa yrityksiin, ja politiikkaa taas tehdään vaalikausien rytmissä. Suosion varmistelu seuraavissa vaaleissa jopa estää tarpeellisia yhteiskunnallisia muutoksia.
Toinen ongelma on inhimillinen. Ihmiset sietävät mieluummin tuttuja ongelmia kuin tavoittelevat tuntematonta lupausta.
”Silloin yliarvioidaan uuden riskit ja aliarvioidaan nykyisen status quon haitat.”
Kolmas syy liittyy tilastoihin perustuvien todennäköisyyksien ja epävarmuustekijöiden ymmärtämiseen.
”Olemme yhä enemmän tekemisissä epävarmuustekijöiden kanssa”, Steinberg sanoo viitaten globaaleihin haasteisiin, kuten sosiaaliseen ja ekologiseen kestävyyteen.
Nämä epävarmuuden ajan ongelmat koskettavat kaikkia organisaatioita. Ja niiden ratkaisemisessa suunnanmuutos on aina myös uusi mahdollisuus.
”Onko muutos vakiintuneen toimintatavan ehdoilla muutos? Tämä on vaikea kysymys myös yritysorganisaatioissa.”