Ystävän rinnalla

Miten huomioida ystävä tai työtoveri, joka sairastuu vakavasti? Kolme tärkeää sanaa ovat läsnäolo, empaattisuus ja inhimillisyys.

Kuva: Unsplash

Jokainen tietää jonkun vakavasti sairastuneen. Pelkästään syöpään sairastuu joka kolmas suomalainen.

”Ja kaksi kolmasosaa syöpään sairastuneista paranee”, muistuttaa Katja Tähkä, Syöpäjärjestöjen psykososiaalisen tuen päällikkö. Tähkällä on myös kolmen vuosikymmenen kokemus HUSin syöpäkeskuksesta sairaanhoitajana, osastonhoitajana ja laatupäällikkönä.

Vaikka useimpia vakavia sairauksia pystytään hoitamaan ja jopa parantamaan, on diagnoosin saaminen silti aina vakava paikka. Tieto syövästä tai muusta vakavasta sairaudesta saa tolaltaan. Sairaus ahdistaa, se aiheuttaa stressiä, huolta ja murhetta.

Sairastuminen on kova isku myös sairastuneen ystäville, harrastuskavereille ja työtutuille. Lähelle tullut vakava sairaus aiheuttaa huolta ja epätietoisuutta, kuolemanpelkoakin.

Tähkällä on kuitenkin tärkeä viesti kaikille, joiden läheinen on sairastunut:

”Etenkään aivan alussa, kun sairastunut on vasta itsekin saanut tietää sairaudestaan, hänelle ei kannata purkaa omia tuntemuksiaan ja pelkojaan.”

Sairastuneella on itsellään niin suuri kriisi päällä, että kuormitusta ei saa lisätä omilla huolilla. Tähkä kehottaa läheisiä purkamaan omaa ahdistustaan ulkopuolisen asiantuntijan kanssa:

”Syöpäjärjestön neuvontapuhelin on maksuton kaikille. Sinne voi soittaa sairastunut, sairastuneen omaiset, mutta myös kaverit ja työkaverit. Neuvontapuhelimessa voi turvallisin mielin purkaa omia tuntemuksiaan ja pelkojaan sekä kysyä asioista, jotka mietityttävät.”

Älä katkaise yhteyttä

Sairastuneen läheisen oman pelon käsittely on tärkeää, koska usein sairauden tuoma pelko ja ahdistus ovat suurimpia syitä yhteydenpidon lopettamiseen. Tavallisinta ja samaan aikaan pahinta, mitä läheinen voi sairastumisen hetkellä tehdä, on yhteydenpidon katkaiseminen.

Syrjäytetyksi tulemisen tunne yhdessä sairastumisen kriisin kanssa on kamala paikka.

”On hirveän tärkeää, että sairastunut ei joudu jäämään yksin. Sairastuminen on jo itsessään shokki. Jos vielä ystävät tai työtoverit hylkäävät, voi tulla tunne, ettei kelpaa sellaisena kuin on. Syrjäytetyksi tulemisen tunne yhdessä sairastumisen kriisin kanssa on kamala paikka.”

Yllättävän moni kokee vakavasti sairastuneen kohtaamisen vaikeana. Tuntuu, ettei keksi mitään sanottavaa. Pelkää, että toimii jotenkin väärin. Tähkä on kohdannut satoja vakavasti sairastuneita ja heidän omaisiaan, ystäviään ja tuttaviaan. Hän kannustaa aitoon, tavalliseen kohtaamiseen:

”Monet sairastuneet haluavat puhua muustakin kuin omasta sairaudestaan. He haluavat kuulla myös niistä tavallisista asioista ja tietää, mitä ystävälle kuuluu. Kerro siis omiakin kuulumisia, myös niitä hyviä ja tavallisia.”

Lue lisää: Kun vakava sairaus yllättää, tavallinen arki pelastaa

Leivoskahvit tai rauhallinen kävely

Myös jaettu hiljaisuus yhdistää. Aina ei ole pakko puhua.

”Vie kylään mennessäsi mukanasi leivos tai auta ystävän kodin siivoamisessa. Yleensä puuhastelun ja pienen yhdessä tekemisen myötä tulee myös juteltua asioista luonnollisemmin.”

Myös jaettu hiljaisuus yhdistää. Aina ei ole pakko puhua.

Mieti kuitenkin tilannetta aina sairastuneen näkökulmasta. Jos mahdollista, jatkakaa jotain yhteistä tapaa. Sairastuneen voinnin puitteissa käynti kahvilassa, kirjastossa tai lyhyellä kävelyllä tuntuu mukavalta. On kivaa, että on joku, joka vetää mukanaan tavallistenkin asioiden pariin.

”Joskus on raskaampia päiviä, joskus kevyempiä. Sairaalla on myös lupa sanoa, ettei jaksa”, Tähkä muistuttaa.

Tukea myös toipumisen jälkeen

Ihmiset ovat erilaisia, myös sairastuneina. Jotkut haluavat kriisin alkuvaiheessa vetäytyä ja olla yksin. Se heille suotakoon. Osa haluaa puhua jatkuvasti ja kaikille sairaudestaan. Tai sitten se on jotain siltä väliltä. Ei ole yhtä oikeaa tapaa.

Tähkä muistuttaa tukena olemisen tärkeydestä myös sairastumisen jälkeen. Esimerkiksi yhä useampi syöpädiagnoosin saanut paranee. Se, että hoidot ovat ohi, ei kuitenkaan tarkoita, että pelko tai ahdistus olisivat poissa. Joskus jopa päinvastoin.

”Voi olla yllättävän raskasta odottaa vaikkapa seurantakäyntiä, joka on vasta neljän kuukauden kuluttua. Läheinen tarvitsee tukea myös hoitojen loputtua, sillä arkeen paluu ei ole aina helppoa ja epävarmuudessa odottaminen on raskasta.”

Läsnäolo, empaattisuus ja inhimillisyys. Niitä Tähkä korostaa sairastuneen ja sairaudesta toipuneen kohtaamisessa.

”Jos ystävä oli ennen sairastumista humoristinen hassuttelija, hän on sitä myös sairaana. Ei vitsailua tarvitse sairastumisen takia lopettaa.”

 



Vältä näitä:

Ei kliseitä. Nyt vaan pysyt iloisena! Pysy positiivisena! -lausahdukset tuntuvat sairastuneesta vähättelyltä. Positiivisuus ei vain aina ole mahdollista, jos juuri sillä hetkellä maailma ja tulevaisuus ei itsestä näytä hyvältä.

Ei muiden sairaskokemuksia. Jätä esimerkiksi kuulemasi kauhukokemukset syöpähoitojen sivuvaikutuksista kertomatta. Ne voivat olla täysin vääriä, koska lääketiede kehittyy jatkuvasti. Eri syöpälääkkeillä sivuvaikutukset ovat erilaisia ja jokaisen elimistö reagoi lääkkeisiin yksilöllisesti.

Ei ulkonäön kommentointia. Sairastuminen ja sairauden hoitaminen voivat vaikuttaa ulkonäköön. Älä kommentoi niitä. Sairastunut tietää kyllä kehonsa muutoksista, hänen ei tarvitse kuulla muilta kalpeasta ihosta tai laihtumista.

Ei ylisanoja. Älä sano, että tiedät, miltä toisesta tuntuu, koska et voi tietää. Vaikka sinulla olisi ollut sama sairaus, ihmiset ovat tuntemuksineen kuitenkin aina erilaisia.


Syöpäjärjestöjen maksuton valtakunnallinen neuvontapalvelu 0800 19414. Syöpäsairaanhoitaja vastaa puhelimeen ma ja to klo 10–18 sekä ti, ke ja pe klo 10–15.