Vain salkunhoitajan elämää

Ruutujen täyttämillä seinillä vilisee käppyröitä ja numeroita, joita salkunhoitajat tuijottavat lumoutuneena samalla kun huutavat puhelimiinsa. Välillä virtaa samppanja, välillä hiki ja kyyneleet. Näin kuluu salkunhoitajan päivä. Tai niin ehkä luulisi. Mandatum Asset Managementin allokaatiosijoituksista vastaava johtaja Lassi Järvinen avaa blogikirjoituksessaan salkunhoitajan todellisuutta.

Kertoessani tuntemattomille ammatistani törmään varsin kirjaviin käsityksiin siitä, mitä salkunhoitajan työhön kuuluu. Klassinen, Hollywoodin värittämä tarina kertoo adrenaliinihöyryjen värittämistä, kolikonheittoa muistuttavista sijoituspäätöksistä ja päivänvaloa kestämättömiä ohjelmanumeroita sisällään pitävistä juhlista. Toinen äärilaita taas maalaa kuvan loputtomia numerorivistöjä ja käppyröitä tuijottavasta, yömyöhään ahertavasta propellipäästä, joka kaikesta vaivannäöstään huolimatta muistuttaa osumatarkkuudeltaan tikkaa heittävää apinaa. Eniten hämmennystä aiheutti keskustelu, jossa päädyin kertomaan, että omalla kohdallani salkun hoitaminen ei tarkoita ranteeseen käsiraudoilla kiinnitetyn salkun kuljettamista panssaroidulla ajoneuvolla paikasta toiseen. Vaikka jälkimmäinen esimerkki on eittämättä kauimpana totuudesta, ovat kaksi ensimmäistäkin varsin etäällä ainakin omasta arjestani.

Ennen kuin lähtee linjaamaan totuuksia salkunhoitajien työstä, on todettava, että nimikkeen alle mahtuu varsin laajalti toisistaan poikkeavia toimenkuvia siitä riippuen, millaista omaisuutta hoidetaan. Kiinteistöportfoliota hoitavan salkunhoitajan työ poikkeaa listattuihin osakkeisiin sijoittavan salkunhoitajan työstä. Vastaavasti korkosijoituksia hoitava salkunhoitaja pohtii eri asioita, vaikka sijoittaisikin osakkeita hoitavan kollegansa kanssa samaan yhtiöön

Oma tehtäväni keskittyy sellaisten sijoitussalkkujen hoitamiseen, jossa sijoitetaan laajasti eri omaisuuslajeihin. Konkreettisesti pohdin siis esimerkiksi sitä, tulisiko osakesijoituksia olla salkussa keskimääräistä enemmän tai tulisiko sijoitukset kohdistaa enemmin valtionlainoihin vai korkeamman riskin yrityslainoihin. Työnkuva muistuttaa siis jonkinasteista sijoitusalan sekatyömiestä, jonka tulee olla perillä vähän kaikesta. Toisin kuin esimerkiksi osakesalkunhoitaja, joka tuntee sijoittamansa yhtiön läpikotaisin, keskittyy oma mielenkiintoni laajempiin markkinoiden ja talouden ilmiöihin

Ymmärtääkseen osakemarkkinoiden tai korkomarkkinoiden kehitystä, tulee ymmärtää esimerkiksi talouden suuntaa ja erityisesti kuluvana vuonna inflaation sielunmaisemaa. Näihin taas vaikuttaa lukematon määrä olennaisia ja vähemmän olennaisia muuttujia kuluttajien luottamuksesta geopolitiikkaan. Kuten jo kuluneehko sanonta kuuluu, toimenkuvassani on joutunut viimeisen kolmen vuoden aikana toimimaan ainakin virologina, sotastrategina sekä viimeisimmäksi energia-alan ammattilaisena.

Mitä työ sitten käytännössä pitää sisällään?

Pääasiassa informaation keräämistä, tulkitsemista ja asettamista sijoitusmarkkinoiden kontekstiin. Aamu alkaa kahvin keiton lomassa tehtävällä katsauksella siitä, mitä markkinoilla on yön aikana tapahtunut. Tästä seuraava luontainen askel on syiden hakeminen sille, mikä liikkeitä selittää. Lähteitä tiedolle on lukematon määrä. Tähän kiteytyykin yksi työn suurimmista haasteista: tietoa on tarjolla loputtomasti, mutta siitä pitäisi osata suodattaa pois kaikki väärä, tarkoitushakuisuuden sumentama ja ennen kaikkea epärelevantti. Usein jäljelle jää varsin vähän.

Informaation kerääminen ei rajoitu vaan aamukahvin yhteyteen. Uutisia, raportteja, analyyseja ja malleja seurataan pitkin päivää. Informaatioähkyn hallitsemiseksi kaikki uusi tieto pitää sovittaa vallitseviin käsityksiin maailmasta ja markkinasta. Haasteena on kulkea ohutta polkua mielipiteen tuuliviirimäisen heilunnan ja omiin uskomuksiin jumittamisen välimaastossa. Myös psykologia on tärkeää. Ihmisellä on esimerkiksi taipumusta etsiä omia käsityksiään vahvistavia analyysejä ja torjua muut epärelevantteina tai väärinä. Itselleen rehellisenä oleminen on vaikeaa, myös sijoittamisessa. Oman haasteensa luo myös se, että päätökset tehdään usein ryhmässä. Liialliseen konsensukseen pyrkiminen johtaa passiivisuuteen, autoritäärinen päätöksenteko huonoihin päätöksiin. Siksi tärkeimpiä, ellei tärkein salkunhoitajan tehtävä on jatkuvasti kehittää sitä, miten ja miksi päätöksiä tehdään. Muuttuvassa maailmassa prosessi ei tule koskaan valmiiksi. Toimiva ja testattu sijoitusprosessi on myös paras mahdollinen tae hyville (tai vähintäänkin kohtuullisille) yöunille varsinkin silloin, kuin markkinoilla myrskyää.

(Artikkeli jatkuu)

 

Usein salkunhoitajan työn haastavin osuus on olla tekemättä mitään. Karkean arvion mukaan 90 % ideoista päätyy roskakoriin joko heti tai vähintäänkin alustavan tarkastelun päätteeksi. Kivuliainta on todeta pitkän analyysiprosessin päätteeksi, että pohdittu sijoitus kannattaa jättää tekemättä. Usein hyväkin idea päätyy silppuriin siksi, että vaikka se näyttää itsessään hyvältä, ei se sovi kulloiseenkin salkkuun tai sen rajoituksiin. Riskeistä huolehtiminen tuntuu usein kiilaavaan tuotontavoittelun edelle, mutta pitkällä aikavälillä kyse on samasta asiasta. Pitkällä aikavälillä epäonnistuneiden sijoituspäätösten tekemättä jättäminen on yhtä tärkeää kuin onnistuneiden sijoitusten tekeminen.

Salkunhoidon lisäksi toinen keskeinen tehtäväkokonaisuus liittyy asiakkaisiin. Usein keskeisin tehtävä on kertoa siitä, mitä maailmassa ja markkinoilla tapahtuu ja miten tapahtumat vaikuttavat asiakkaiden sijoituksiin. Tehtävän haasteena on usein se, että varsin monimutkaisista tapahtumavyyhdeistä pitäisi pystyä puristamaan ymmärrettävä ja olennainen viesti, josta olisi vieläpä hyötyä päätöksenteossa sijoituksiin liittyen. Usein haasteena on asettaa viimeaikaiset, varsin merkitseviltä tuntuvat tapahtumat laajempaan kontekstiin. Sijoittajan horisontti on usein varsin pitkä ja päätöksiä pitäisi pohtia jopa kymmenien vuosien horisontilla. Helpommin sanottu kuin tehty.

Palataan vielä alun tarinaan, jossa selviteltiin salkunhoitajan työnkuvaa. Saatuaan selville, ettei salkunhoitaja tyypillisesti vietä päiviään vartiointiliikkeen haalarissa keskustelukumppanini kysyi, mitä pitäisi osata salkunhoitajaksi päätyäkseen. En muista mitä tuolloin häkellyksissäni vastasin, mutta sittemmin aihetta pohdittuani osaisin ehkä vastata paremmin. Luonteeltaan salkunhoitajan on hyvä olla utelias, asioihin mielellään perehtyvä, nopeasti asioita omaksuva ja rauhallinen, päätöksissään jämäkkä ja suorastaan epäinhimillisen objektiivinen. Vääriä päätöksiä ei kannata surkutella muttei toisaalta kuitata olankohautuksellakaan, koska kaikesta voi oppia. Oikeita päätöksiä ei kannata yleensä kovinkaan kauaa juhlia, muuten ne ehtivät muuttua vääriksi päätöksiksi. Oma rajallisuutensa on hyvä tiedostaa. Kaikkia laskuja ei voi välttää eikä kaikkiin nousuihin ehdi mukaan. Dataa pitäisi osata käsitellä, omaksua ja muokata. Ihmisten kanssa on hyvä tulla toimeen, mutta yksinäistä puurtamistakaan ei pidä vieroksua.

Kuulostaako haastavalta? Sitä se eittämättä onkin. Salkunhoitajana voi melko rehellisesti todeta, ettei työ tule koskaan valmiiksi. Juuri kun ajattelee, että nykyinen salkku on markkinatilanteeseen sopiva, maailma muuttuu ja palauttaa takaisin suunnittelupöydän ääreen.