Onko hajauttaminen sittenkin höpöhöpöä?

Sijoittamiseen tutustuessa törmää lähes vääjäämättä melko aikaisessa vaiheessa fraasiin ”hajauttaminen on sijoittajan ainoa ilmainen lounas”. Pölyttyneeltä kuulostavalla fraasilla tarkoitetaan, että hankkimalla yhden tai muutaman sijoituskohteen sijasta laajasti eri kohteisiin hajautetun salkun pienentää riskiä siitä, että tehdyt valinnat johtavat tappioihin. Rahoitusteoria muotoilee saman teesin siten, että hajauttamalla sijoittaja vähentää riskiään pienentämättä kuitenkaan tuottoaan. Näin olleen lopputulos on tyypilliselle tarpeetonta riskiä karttavalla sijoittaja parempi.

Lähihistoria tarjoaa kuitenkin oivan mahdollisuuden hajauttamisen ylivertaisuuden haastamiseen. Markkinoita seuranneelle on hahmottunut kuva maailmasta, jossa muutamat, lähinnä yhdysvaltalaiset teknologiasektorin yhtiöt ovat tuoneet valtaosan osakemarkkinoiden tuotoista. Tarkempi tarkastelu osoittaa, että kuva on itse asiassa varsin osuva. Vuonna 2021 yhdysvaltalaisen, 500 osakkeesta koostuvan S&P 500 -indeksin tuotoista kolmannes tuli indeksin kymmenestä suurimmalla painolla olevasta osakkeesta. Eikä kuva muutu merkittävästi, vaikka aikajaksoa pidennettäisiin kymmeneen vuoteen. Edellisen kymmenen vuoden aikana kymmenen suurinta yhtiötä vastasi lähes 30 % koko indeksin tuotoista. Näiden osakkeiden tuotto oli kymmenessä vuodessa keskimäärin 724 %, kun indeksin tuotto oli ”vaatimattomat” 362 %.

Viimeisen vuosikymmenen aikana maailmaa ovat määrittäneet hidas talouskasvu, yritysten vaisu tuloskasvu ja pandemian myötä entisestään kiihtynyt digitalisaatio. Osakemarkkinoilla tämä on tarkoittanut kiihtyvää innostusta teknologiayhtiöihin, joiden kasvunäkymät ovat näyttäneet muutoin kroonisesti kitukasvuisessa maailmassa satumaisilta. Yhä alemmas vajonnut korkotaso on johtanut siihen, että sijoittajat eivät piitanneet, vaikka tulevat tuotot olivat paikoitellen kaukana tulevaisuudessa. Rahan ei hinnoiteltu menettävät arvoaan, ja siksi tulevaisuuden tuotot arvostettiin lähes yhtä arvokkaiksi kuin nykyhetkenä saadut kassavirrat. Kun viime vuosikymmenen aikana päätään nostanut sijoitusten vastuullisuuden korostaminen on vielä tukenut teknologiayhtiöitä, ovat vuosikymmenen menestystarinan syyt selvillä.

Jälkikäteen edellä kuvattu kehitys vaikuttaa lähestulkoon itsestään selvältä, mutta näyttivätkö tulevat voittajat yhtä vääjäämättömiltä loppuvuodesta 2011?

Vuodenvaihteen teknokuplan muistot olivat huomattavasti nykyhetkeä tuoreemmassa muistissa ja miinuskorot näyttivät vielä teoreettiselta haihattelulta. Vuosikymmenen alku olikin kaukana ruusuisesta. Indeksin kymmenen suurinta yhtiötä jäivät tuotossa muulle indeksille selvästi, kunnes koronakriisi käynnisti vyöryn, jonka aikana S&P 500 -indeksin suurimmat yhtiöt kirivät huiman eron muihin indeksin osakkeisiin verrattuna. Samalla suurimpien yhtiöiden paino on noussut historiallisen korkeaksi suhteessa muuhun indeksiin.

Pidempi historia osoittaa, että hajauttaminen on kannattanut. Sijoittaminen indeksiin on tuottanut yleensä 10 suurimpaan yhtiön keskittynyttä salkkua paremmin. Hajauttaminen on myös vähentänyt riskiä. Pitkällä aikavälillä taika piilee indeksien sielunmaisemassa. S&P 500 -indeksi, kuten monet muutkin yleisimmin käytetyistä osakeindekseistä, on markkina-arvopainotettu. Toisin sanoen indeksissä suurimmalle painolle nousevat yhtiöt, joiden markkina-arvo on suurin. Suuri markkina-arvo taas on seurausta osakkeen hinnan noususta. Niinpä indeksit tuppaavat ylipainottamaan voittajia. Voittokulun jatkuessa myös indeksisijoittaja hyötyy, kun suurimpien yhtiöiden tuotot ovat muita parempia. Historiallisesti hajautus on kuitenkin ollut nykyhetkeä merkittävästi suurempi ja isojen yhtiöiden paino suhteellisesti pienempi.

Taitava osakepoimija toki ajattelee, että poimimalla rusinat pullasta voi päästä vielä indeksiäkin korkeampiin tuottoihin, kuten yllä esitetyt esimerkit viime vuosilta osoittavat. Käänteen haistanut sijoittaja on tehnyt lyhyessä ajassa merkittävää ylituottoa teknologiayhtiöitä ylipainottaviin indekseihin. Pidemmällä aikavälillä osakepoiminnan menestysmahdollisuuksiin vaikuttaa myös se, kuinka tehokkaalla markkinalla sijoittaja toimii. Esimerkiksi vähemmän seuratuissa pohjoismaisissa pienyhtiöissä mahdollisuus on yhdysvaltalaisia suuryhtiöitä merkittävästi parempi. Omassa sijoitustoiminnassamme pyrimme yhdistelemään osakepoimintaa ja indeksisijoittamista olemalla aktiivisia alueilla, jossa uskomme tuottavamme pitkällä aikavälillä lisäarvoa ja luotamme indekseihin tehokkailla markkinoilla, jossa aktiivisuuden hyöty kulujen jälkeen on kyseenalainen.

Vuoden 2022 alku on osoittanut, että markkinoiden kääntyessä keskittyneeseen salkkuun ja viime aikojen voittajiin luottaneen sijoittajan elämä voi olla haastavaa. Inflaation kiihtyessä keskuspankit ovat kääntäneet rahapolitiikan vipua kireämmälle, ja korot ovat nousseet Atlantin molemmin puolin. Rahasta on tulossa jälleen hyödyke, joka menettää arvoaan ajan kuluessa. Niinpä lähitulevaisuuden voitot näyttävät jälleen kaukaista tulevaisuutta houkuttelevimmilta. Tämä on näkynyt myös osakemarkkinoilla. S&P 500 -indeksin kymmenestä suurimmasta yhtiöstä yhdeksän on tätä kirjoittaessa alkuvuoden aikana tappiolla ja kahdeksan jäänyt indeksille. Ennen kuin inflaationäkymät rauhoittuvat, jatkunee sijoitusten allokointi kohti syklisempiä toimialoja ja yhtiöitä. Mikäli edellisten vuosien voittajat ovat hiipineet salkussa reiluun ylipainoon, kannattaa sekä osakepoimijan että indeksisijoittajan harkita nyt vakavasti lisähajautusta.

Sijoittaminen

Mandatumin valikoimasta löydät sijoittamisen ja varainhoidon palvelut sekä yksityishenkilöille että yrityksille.

Tutustu sijoittamiseen