Fearless Finns: Erilainen kausi

Alppihiihtäjä Kia-Emilia Hakala loukkaantui juuri ennen Levin maailmancupia. Tavallisesta poikkeavaan talvikauteen on mahtunut kuntoutuksen lisäksi niin hiihdonopettajatöitä kuin kilpailujen järjestämistä.

Kuvat: Ski Sport Finland / Kia-Emilia Hakala

Mandatumin kumppani, alppihiihdon maajoukkue, kirjoittaa kauden aikana viikottaista Fearless Finns -blogia Mandatumin verkkosivuilla. Blogissaan urheilijat kertovat kilpailuista, harjoituksista ja huippu-urheilijan elämästä. Kaiken taustalla on alppimaajoukkueen periksiantamattomuus, kyky uusiutua, ja polttava halu pitää kiinni tavoitteista.

Hellou!

Mukavaa kevättä kaikille! Täällä kuulumisia kirjoittelee vuorostaan Kia-Emilia. Toivottavasti kaikkien kevät on alkanut aurinkoisissa merkeissä.

Omalla kohdallani koko talvi meni aivan erilaisissa tunnelmissa. Marraskuussa ennen Levin maailmancupia tapahtunut pieni loukkaantuminen ei ollutkaan niin pieni, kuin aluksi luulin. Olkapäävamman takia en siis pystynyt kauttani aloittamaan suunnitelman mukaan Levillä.

kia-emilia-kuntosalilla.jpgJoulukuu meni fysiikkatreenien ja olkapään kuntoutuksen parissa, ja tavoitteena oli päästä takaisin keppien väliin viimeistään uuden vuoden jälkeen. Uusi vuosi alkoikin lumileirillä Sallassa, ja oli mahtavaa päästä takaisin rinteeseen. Suht nopeasti oli kuitenkin todettava, että pujotteluradan laskeminen on erittäin haastavaa ja käsi tuntui edelleen epästabiililta teippauksista huolimatta. Jatkoin käden kuntoutusta, edelleen tavoitteena päästä loppukaudesta kilpailemaan.

Onneksi Suomeen tuli hieno talvi ja meidän kotirinteessä Hiitenharjulla oli hyvät olosuhteet, joten pystyin pitämään suksituntumaa yllä koko ajan, kun käden vamma ei kuitenkaan estänyt laittamasta suksia jalkaan. Kävin talven aikana myös SHKY:n hiihdonohjaajakoulutuksen, joten tuli opetustenkin takia viihdyttyä rinteellä suhteellisen paljon.

Pääsin myös kotiseurani Harjavallan Jymyn mukana järjestämään meidän rinteellä junioreiden Etelä-Suomen Cupin kaksi osakilpailua helmikuussa. Oli mukavaa nähdä innokkaita tulevaisuuden tähtiä!

Helmikuun lopussa pääsin myös itse takaisin keppien väliin omalla leirillä. Tulos ei kuitenkaan ollut toivottu, vaan olkapään vamma edelleen hankaloitti paljon pujottelun laskemista. Tässä kohtaa jouduttiin tekemään ikävä toteamus siitä, että tällä kaudella en pysty laskemaan kunnolla 100 % tehoilla kilpailussa. Tällöin jouduin itsekin hyväksymään sen, mitä lääkäritkin olivat sanoneet: Leikkaus on ainoa vaihtoehto, jolla käsi tulee kuntoon.

Leikkaus tehdään nyt, ja kädestä pitäisi tulla parempi kuin koskaan aiemmin. Vaikka itseäni on harmittanut, etten ole päässyt kilpailemaan, niin on ollut hienoa seurata kaikkien suomalaisten menestystä rinteillä ympäri maailmaa.

Tsemppiä kaikille loppukevääseen!

Kia-Emilia