Keskuspankkien voimakas elvytys on nostanut inflaatio-odotuksia – onko sijoittajilla aihetta huoleen?

Keskuspankit ovat koronakriisin vuoksi pumpanneet voimakkaasti rahaa talouteen, minkä seurauksena inflaatio-odotukset ovat nousseet. Moni sijoittaja pohtiikin nyt, miten tilanteeseen tulisi reagoida – vai tulisiko ollenkaan.

Rahan tarjonta tyypillisesti lisää inflaatiota eli hintatason, yleisimmin kuluttajahintojen, nousua. Ehkä kulunein ääriesimerkki voimakkaasta inflaatiosta, hyperinflaatiosta, on sodanjälkeisestä Saksasta, jossa rahaa printattiin ja rahan määrän kasvun seurauksena hinnat nousivat heinäkuun 1923 ja marraskuun 1923 välisenä aikana jopa 854 000 000 000 prosenttia. Rahan arvo laski niin, että ihmiset kokivat saavansa enemmän hyötyä polttamalla rahaa talonsa lämmittämiseen kuin että olisivat ostaneet rahalla puuta tai hiiltä.

Kun nyt koronakriisin myötä valtiot ovat pumpanneet voimakkaasti rahaa talouteen, monet ovat intoutuneet muistelemaan menneitä aikoja. Inflaatio-odotukset ovatkin markkinoilla nousseet, ja voimakkaimman elvytyksen keskellä jotkut ovat povanneet jopa hyperinflaatiota. Käytännössä yksittäisille sijoittajille riski on kuitenkin pieni.

Mistä inflaatio eli hintojen nousu syntyy?

Pohtiessaan inflaation kasvun vaikutusta omaan salkkuun ensin on hyvä kerrata, mistä inflaatio syntyy. Talousteoriassa on esitetty inflaatiolle erilaisia syntymekanismeja.

Keynesiläisen selityksen mukaan inflaatio on seurausta kolmen tekijän yhteisvaikutuksesta:

  1. Kokonaiskysyntä kasvaa joko talouskasvun tai elvytyksen myötä, mikä nostaa hyödykkeiden hintoja.
  2. Mahdolliset tarjontashokit, jotka vaikuttavat hintoihin (esim. sotien aiheuttama öljyn tarjonnan voimakas vähentyminen).
  3. Taloudellisten toimijoiden odotukset: ihmiset odottavat hintojen nousevan, minkä takia vaativat aiempaa suurempia palkkoja, mikä taas nostaa hintatasoa.

Keynesiläisessä selityksessä huomioitavaa on, että lyhyellä aikavälillä rahan määrän muutos ei välttämättä aiheuta inflaatiota.

Monetarismin mukaan inflaatio taas on rahapoliittinen ilmiö. Mikäli rahan määrä taloudessa kasvaa nopeammin kuin rahan kysyntä (=talouskasvu), seuraa inflaatiota. Näin kävi esimerkiksi alun esimerkin Saksassa.

Monetaristisen käsityksen mukaan keskuspankkien finanssikriisin jälkeen harjoittaman rahapolitiikan olisi siis pitänyt kiihdyttää inflaatiota, mutta näin ei ole käynyt. Yksi syy miksi näin ei ole käynyt, saattaa olla työllisyydessä.

Työllisyys on myös sidoksissa inflaatioon. Talouden lähestyessä täystyöllisyyttä yritykset joutuvat kilpailemaan työntekijöistä, mikä nostaa yleistä palkkatasoa. Palkkatason nousu heijastuu hyödykkeiden hintoihin nostavasti. Vastaavasti korkea työttömyys vähentää palkankorostuspaineita ja sitä myöten inflaatiopaineita. Korkeana pysynyt työttömyys saattaakin olla yksi syy siihen, miksi inflaatiota esimerkiksi euroalueella ei ole kiihtynyt, kuten monetaristinen teoria ennakoi.

Onko inflaatio aina pahasta?

Inflaatio nostaa hintoja eli toisin sanoen nakertaa rahan arvoa. Tällä kannustetaan usein ihmisiä myös sijoittamaan sen sijaan, että jättäisivät varansa tililleen makaamaan ja näin arvoaan menettämään. Inflaatio, varsinkin voimakas sellainen, laskee säästössä olevien varojen arvoa luonnollisesti myös yrityksiltä ja inflaation myötä myös koko maan tai kauppa-alueen kilpailukyky ulkomaankaupassa voi kärsiä. Liian korkea inflaatio on siis pahasta, sillä se vähentää rahan käyttökelpoisuutta arvon mittarina ja vaihdannan välineenä.

Toisaalta rahan arvon laskeminen tulevaisuudessa kannattaa kuluttamaan ja investoimaan nyt – raha kiertää, mikä tukee taas taloutta. Yleensä inflaatio ja talouskasvu kulkevatkin yhdessä ja toisaalta myös esimerkiksi palkansaajien palkkatasot nousevat ja kiinteistöjen omistajat hyötyvät kiinteistöjen arvon noususta. Vakaa, ennustettava hintataso ja pieni inflaatio onkin nähty parhaana tilana yleisen hyvinvoinnin kannalta.

Esimerkiksi EU ja USA:n keskuspankki ovat asettaneet tavoitteekseen tasaisen, parin prosentin inflaation.

Voit lukea lisää Euroopan inflaatiotavoitteesta perusteluineen lisää täältä.

Miltä tilanne näyttää nyt?

Keskuspankit ovat koronakriisin myötä elvyttäneet voimakkaasti eli käytännössä pumpanneet rahaa talouteen. Mediassakin onkin viime vuoden aikana pohdittu inflaation, osassa kirjoituksia jopa hyperinflaation mahdollisuutta. Emme kuitenkaan pidä inflaatiota, puhumattakaan hyperinflaatiota, nyt yksittäisille sijoittajille merkittävänä riskinä.

Jos inflaatio alkaisi kiihtymään, käytännössä keskuspankit tehtävänsä mukaisesti reagoisivat esimerkiksi vähentämällä elvytystä aiottua aiemmin. Tällä hetkellä kuitenkin esimerkiksi euroalueella keskuspankin haasteena on ollut pikemminkin liian alhainen kuin liian korkea inflaatio ja inflaation odotetaankin kiihtyvän maltillisesti. Matalan inflaation taustalla on esimerkiksi euroalueen korkea työttömyys.

Inflaation mahdollinen kiihtyminen tuleekin huomioida yhtenä tekijänä salkunmuodostuksessa muiden ohella. Keskeisin vaikutus hyvin hajautettuun sijoitussalkkuun inflaation kiihtymisellä olisi nousevan korkotason kautta.

Artikkeliin on haastateltu Mandatum Lifen seniorisalkunhoitajaa Topias Kukkasniemeä.