Inflaatio ylös – korot ylös?
Tänä vuonna se sitten tapahtuu, nimittäin inflaation nousu. Okei, suurena selittävänä tekijänä on viime vuoden vertailuajankohdan poikkeuksellisen matala taso, joka johtuu koronapandemiasta. Mutta mietittävää riittää. Keskeinen kysymys monen riskillisen omaisuuslajin kannalta on kysymys reaalikorosta – kuinka kauan ne pysyvät miinuksella, pohtii Mandatum Lifen korkosijoitusjohtaja Juhani Lehtonen.
Koronapandemia sysäsi inflaatioluvut entisestään alas viime vuonna. Inflaation olemattomuus on se suuri ongelma, jota vastaan keskuspankit lännessä ovat taklanneet jo vuosia ennennäkemättömällä arsenaalilla. Ohjauskorot on painettu nollaan USA:ssa ja miinukselle Euroopassa. Lisäksi keskuspankkien taseet on pumpattu täyteen valtionlainoja ja viimeisenä yrityslainoja aina high yield -bondeja myöten. Keskuspankit tavoittelevat n. 2 %:n inflaatiota, ja ensimmäisenä USA:ssa Fed on kommentoinut sallivansa inflaation nousta ”selvästi tämän ylikin”.
No tänä vuonna sitä sitten saa mitä tilaa. Loppukeväästä on hyvä mahdollisuus, että USA:ssa raportoitu inflaatio on jo yli 4 %:n vuositasolla. Tätä vuotta eteenpäin mentäessä kansakunta rokotetaan ja säästämisasteen nousu purkaantuu. USA:ssa keskuspankin elvytyksen lisäksi viime vuoden fiskaalielvytys saa lisäkierroksia nyt presidentti Bidenin ohjelmista, joten yhteensä USA:ssa istutaan miltei 2000 mrd ”käteisen päällä” valmiina käyttöön.
Loppukeväästä on hyvä mahdollisuus, että USA:ssa raportoitu inflaatio on jo yli 4 %:n vuositasolla.
Tässä piilee juuri vanha inflaation nousun runko. Kun tarjontakapeikkoja tai jopa -pullokauloja syntyy kovaan kysyntään, niin hinnat nousevat väistämättä. Tavaroiden puolella tätä jo näkyy: rahtien hinnat ovat nousseet jopa parabolisia käyriä pitkin, kun palvelukysyntää on globaalisti paikattu tavaroiden kysynnän kasvulla. Raaka-aineiden hinnat niin teollisten metallien kuin energian puolella yleisesti ovat tukevalla nousu-uralla. Klassinen juttu.
Nyt sitten isot kysymykset ovat palvelusektorien puolella. Kun länsimaissa palvelusektorit ovat selvästi suurimpia BKT:ssa (USA:ssa 80 % ja euroalueella 75 %), miten näiden sektoreiden avautuminen näkyy palveluiden hinnoissa? Onko palveluinflaatiolla nousupaineita? Sen pitäisi olla keskuspankkien päähuomiona tällä hetkellä. Nythän markkinoiden arvuuttelut tästä ovat aika selvät: inflaatio-odotukset ovat selvässä nousussa USA:ssa ja inflaatioswapit johdannaismarkkinoilla myös. Viiden vuoden päästä alkavan 5 vuoden inflaatioperiodille ennakoidaan 2,4 %:n tasoa (viime maaliskuussa tämä oli 1,2 %).
Riskilliset omaisuuslajit ovat historiassa kuitenkin kestäneet hyvinkin 3 %:n inflaatiovauhdin, jos usko keskuspankin kykyyn taklata inflaation ylilyönnit on olemassa.
En usko, että keskuspankit ryhtyvät proaktiivisesti liian aikaisin kiristämään elvytysruuvejaan. Siksi markkinoilla on ajurin rooli. Tulevan korkokehityksen osalta alkaa olla selvää, että mitä enemmän inflaatio nousee USA:ssa, sitä hermostuneemmaksi markkinat käyvät. Pitkät korot nousevat, kun markkinoilla ryhdytään hinnoittelemaan Fedin politiikkamuutosta. Sitä jo näkyy. Sitten nousee johdannaismarkkinoilla ennusteet lyhyestä korosta. Reaalikorko (eli nimelliskorko miinus inflaatio) on siis pakkasella myös USA:ssa tällä hetkellä. Se on toistaiseksi tukenut muun muassa riskillisiä omaisuuslajeja.
Riskilliset omaisuuslajit ovat historiassa kuitenkin kestäneet hyvinkin 3 %:n inflaatiovauhdin, jos usko keskuspankin kykyyn taklata inflaation ylilyönnit on olemassa. Taannoin 70- ja 80-luvuilla tätä ei ollut, ja ohjauskorkoa nostettiin kaksinumeroiseksi USA:ssakin inflaatio-odotusten taltuttamiseksi. Toivoa sopii, että käsittämättömästä rahan määrän (esim. niin sanottu laaja M2-rahan määrä) pumppaamisesta huolimatta kansalaisten inflaatio-odotukset pysyvät tulevina kvartaaleina kurissa. Ne ovat nyt paljon vartijana.
