Fearless Finns: Uskoa tulevaan
Reilu vuosi sitten Nella Korpio joutui jättämään urheilu-uransa tauolle, mutta nyt tuntumaa harjoitteluun ja kisarinteisiin haetaan jälleen. Lue Nellan kuulumiset aurinkoisilta kevätlumilta naisten alppimaajoukkueen Fearless Finns -blogista.
Mandatum Lifen kumppani, alppihiihdon naisten maajoukkue, kirjoittaa kauden aikana viikottaista Fearless Finns -blogia Mandatum Lifen verkkosivuilla. Joukkueeseen kuuluu kaudella 2020-2021 Riikka Honkanen, Erika Pykäläinen, Rosa Pohjolainen sekä tällä hetkellä kuntoutusprosessia läpikäyvä Nella Korpio. Blogissaan urheilijat kertovat kilpailuista, harjoituksista sekä siitä, millaisia muutoksia poikkeuksellinen vuosi on tuonut uralle. Kaiken taustalla on alppimaajoukkueen periksiantamattomuus, kyky uusiutua, ja polttava halu pitää kiinni tavoitteista.
Terve!
Hetki on tässä tullut pideltyä hiljaiseloa. Urheilu-urani on ollut tauolla reilun vuoden erilaisista terveyteen liittyvistä syistä. Tarkkaa määritystä on tietenkin hankala tehdä, mutta luultavasti joskus syksystä 2019 puhjennut autoimmuunisairaus johti kilpailemisen ja harjoittelun keskeyttämiseen tammikuussa 2020. Vuonna 2020 koko maailma on tuntunut heittävän häränpyllyä ja oma elämäkin – sekä keho että mieli – on ollut melkoisessa pyörteessä.
Yritin paluuta harjoitteluun jo viime kesän alusta, mutta osoittautui, että se oli liian aikaista; toipuminen ei ollut vielä riittävän pitkällä. Nyt palautuminen kuitenkin tuntuu olevan hyvässä vauhdissa, vaikka matkaa täyteen urheilukuntoon onkin vielä runsaasti. Olen silti jo päässyt hieman alustavaan harjoittelun makuun, mikä on ollut mukavaa.
Helmi-maaliskuun aikana on kertynyt jo ihan kivasti kurveja Lapin tunturimaisemista nautiskellen, vaikka varsinaisesta tehokkaasta harjoittelusta onkin vielä saanut vain haaveilla. Usko on kuitenkin vahva, että ensi kesänä päästään jo ihan toden teolla rakentamaan pohjakuntoa kohti uutta tulemista.
Laskeminen on tuntunut todella mukavalta heti ensimmäisistä vapaalaskuista lähtien. Usein jo ihan lyhyen kesätauon jälkeen tuntuu todella ruosteiselta, mutta nyt suksilla olo tuntui todella luontevalta heti ensimmäisistä käännöksistä alkaen, vaikka oltiinkin rinteessä ihan vain toppavaatteet päällä fiilistelemässä.
Tietenkin aikaisempaan suorituskykyyn nähden tuntuu ero. Erityisesti käännöksen tehosta, jämäkkyydestä sekä laskutemposta huomaa vielä keskeneräisen kropan ja tauon vaikutuksen, mutta ne ovat asioita, joiden palauttamiseen on jo keinot tiedossa. Omat haasteensa tauko loi myös keppiviidakkoon palaamiseen. Jos ulkopuolinen olisi voinut nähdä, missä silmäni harhailivat yrittäessäni hahmottaa ensimmäistä kertaa laskulinjaa pujotteluporttien väliin, niin siitä olisi kyllä voinut koostaa pienen pätkän hauskoihin kotivideoihin.
Nykyhetkeen palatakseni tällä hetkellä aikomukseni on viettää loppukevät Lapissa nauttien keväthangista ja palautellen samalla laskutuntumaa. Fiilistelen myös tunnelmaa muutamissa kilpailuissa, jotta tulevaisuuden todellinen paluu kilpailuympyröihin ei sitten tuntuisi niin yhtäkkiseltä ja isolta jutulta. Raitis ilma, tuulen humina ja kevätkorppuhangen rapina suksen alla tuntuvat mahtavilta, ja tulevaisuudennäkymät vaikuttavat optimistisilta. Työsarkaa riittää, mutta into uusia haasteita kohtaan on kova!