Viikkokatsaus: Ovatko osakkeet yliostettuja vai ylimyytyjä?

Markkinakatsaus

Mitä vakuutuksia yrityksesi oikeasti tarvitsee?

Yrittäjyys

Yhteisvastuukeräys isommassa mittakaavassa – lopulta joku maksaa laskun

Käsillä oleva pandemiakriisi tulee muokkaamaan maailman talouksia hurjalla tavalla. Äkillinen talouksien pysähtyminen maailmanlaajuisesti on ennennäkemätöntä. Ihmiskunta taklaa nyt ensimmäistä kertaa modernilla ajalla tämäntyyppistä pandemiaa tässä mittakaavassa. Lasku tulee olemaan kova. Mistä kolehti kerätään, pohtii Mandatum Lifen korkosijoitusjohtaja Juhani Lehtonen.

huhtikuun sijoittamisen blogi.jpg

Lovi talouksiin on hurja: konsensusennusteet ovat parasta aikaa leikkurissa ja muun muassa IMF:n tuoreen ennusteen mukaan maailman talouskasvu supistuu tänä vuonna -3 prosenttia, noustakseen sitten 2021 jälleen +5,8 prosenttia taloudellisen aktiviteetin normalisoituessa. USA:ssa taas BKT:n lasku olisi tänä vuonna -5,9 prosenttia ja nousua ensi vuonna +4,7 prosenttia. Euroalueella vastaavasti -7,5 prosenttia ja ensi vuonna korjausta sitten +4,7 prosenttia. Kaikkiin näihin ennusteisiin liittyy hyvin paljon epävarmuutta.

Valtiot ja keskuspankit ovat joutuneet nopeilla toimilla sillanrakennukseen syntynyttä railoa paikatakseen. Finanssipolitiikkaa on ryhdytty elvyttämään tavalla, joka poikkeaa selvästi viime vuosista. Euroopassa jopa Saksa luopui nopeasti ylijäämäisen valtionbudjetin tavoitteesta ja leipoi elvytyskakun, jossa valtion kysyntä luonee jopa 50 prosenttia tämän vuoden bruttokansantuotteesta Saksassa.

Kaikissa euromaissa on ryhdytty elvyttämään ja valjastamaan tukipaketteja työttömille ja yrityksille. Talouksia olisi pikaisesti pystyttävä avaamaan, sillä sekuntikello käy. Jokainen päivä, viikko ja kuukausi on tärkeä.

Koronakriisin vaihtoehtoja arvioidessa punnitaan samalla koko euroalueen tulevaisuutta

Ennen koronakriisiä kaikilla euromailla oli pääsy valtionlainamarkkinoille – siis sijoittajat olivat valmiita lainaamaan rahaa. Jopa Kreikka oli päässyt mukaan porukkaan. Nyt ääni kellossa on muuttunut. Euroopassa keskustelu käy kuumana niin sanotuista ”koronabondeista”. Kyse on siis sellaisista euroalueen instituutioiden liikkeeseen laskemista joukkolainoista kaikkien euromaiden hyödyksi, jotka olisivat yhteisesti taattuja.

Pääongelma yhteisvastuussa on taloudellinen ja poliittinen. Tarina tökkii, sillä faktisesti EU-maiden välillä on merkittäviä eroja verojärjestelmissä, veronmaksuhalukkuudessa ja -kyvykkyydessä sekä kyvyssä selvitä lainavastuista. Osa EU-valtioista on ollut haluttomia suostumaan yhteisvastuuseen, mikä on johtanut tiukkoihin neuvotteluihin EU:ssa. Koronabondien vastustajiin kuuluvat Saksa, Hollanti, Itävalta ja Suomi. Yhteisvastuun puolesta puhuvat Italia, Espanja, Ranska, Portugali, Belgia, Luxemburg, Irlanti, Kreikka ja Slovenia.

Puolestaan Euroopan vakausmekanismin (EVM) tukikapasiteetin (410 miljardia euroa) käyttöön liittyy sääntöjen mukaan tiukkaa keskushallinnon valvontaa ja talouden sopeutusohjelmia. Tämän vuoksi kansallisesti olisi odotettavissa eteläisen Euroopan maissa voimakasta poliittista liikehdintää Brysseliä vastaan, kuten jo Kreikan kriisissä nähtiin. Ongelma on edelleen se, että Italian velkakestävyys ei mahdollista merkittävää velan lisäämistä korttitaloon. Italian valtionvelka per BKT -suhde on nakuttanut jo vuodesta 2013 yli 130 prosentin lukemia. Nyt se lähtee jo laskennallisesti laukalle, kun BKT supistunee tänä vuonna -10 prosenttia. Italian valtion budjetin alijäämä kasvanee puolestaan tänä vuonna n. -7 prosenttiin - jollain sekin on rahoitettava.

Jotain on kuitenkin jo tehty.

Euromaat päättivät ottaa käyttöön uuden ns. SURE-ohjelman (Support to Mitigate Unemployment Risks in an Emergency). Se on 100 miljardin euron kokoinen ohjelma, jossa komissio lainaa tulevista EU-budjeteista varoja työttömyyden hoitoon euromaissa.

Terveiden yritysten päästäminen likviditeettikonkurssiin jättää pitkän varjon toipumisen ylle.

 

Ratsuväki on myös kutsuttu apuun, sillä Euroopan Keskuspankki on lastannut tasettaan jo pitkään valtionlainoilla. Uusi PEPP-ohjelma (Pandemic Emergency Purchase Programme) on viritetty niin, ettei valtionlainojen niin sanottuja maapainoja tarvitse tuijottaa. Italian ja Espanjan lainoja voidaan siis ostaa enemmän.

Myös keskuspankin taseessa olevien euroalueen valtionlainojen anteeksiannosta on pakostakin ryhdytty joissakin piireissä keskustelemaan. On esitetty, että osa EKP:n omistamista lainoista voitaisiin niin sanotun pääoma-avaimen suhteessa mitätöidä. Näin syntyisi uutta kapasiteettia tämän koronakriisin rahoitukselle. Jälleen kerran käy ilmi, että eurokysymys on ennen kaikkea Italian kysymys - sitä se on ollut jo pitkään. Taseessa olevien yrityslainojen suhteen ei keskustelua vielä ole avattu.

Onpa myös kuulutettu ”helikopterirahan” eli vastikkeettoman käteisen perään. USA:ssa, Japanissa ja Hong Kongissa jo seteleitä tuputetaan suoraan kansalaisille. Kelpaisiko sinulle taivaalta tullut 1000 euroa?

Ohjekirja vielä puuttuu, laskun saaja on kuitenkin jo selvä

Finanssikriisin (2008-2009) ja sitä seuranneen eurokriisin (2011-2012) jäljiltä euroalueella on vahvistettu sellaisia mekanismeja, jotka loisivat tavallaan palomuureja erilaisten ongelmien ympärille ja samalla olisi ennalta viritetty riittävästi sammutuskalustoa valmiiksi. Koronakriisiin tällaista valmista kalustoa tai ohjekirjaa ei toistaiseksi ole.

Kriisin akuutissa vaiheessa on tietysti tärkeää tehdä kaikki mahdollinen nopeasti talouksien tukemiseksi. Terveiden yritysten päästäminen likviditeettikonkurssiin jättää pitkän varjon toipumisen ylle. Siten on ymmärrettävää, että keinovalikoimaa katsotaan nyt laajasti eri vinkkeleistä.

Objektiivisesti tarkasteltuna tämän koronakriisin aikana ja sen jälkeen jokaisessa euromaassa keskustellaan kriisin rahoituksesta ja keinoista, eli käytännössä plussista ja miinuksista euroalueen tulevaisuuden suhteen. Näin se vaan on - lopulta joku maksaa laskun. Ja se joku on kaikki euroalueen kansalaiset: korkeimpina veroina, korkeampina hintoina, ja mahdollisesti heikentyneinä palveluina.