Koronakriisi sai yrittäjät pohtimaan omaa taloudellista turvaansa

Yrittäjyys

Viikkokatsaus: Katkeaako kasvuyhtiöiden pitkä lento vihdoin?

Markkinakatsaus

Värianalyysi

Bisneksessä on joskus pakko kokeilla, muuten ei saa mitään aikaan, tietää Tikkurilan toimitusjohtaja Elisa Markula.

varianalyysi_main.jpg
Henkilökuvat: Ilkka Saastamoinen, kuvat: Riikka Kantinkoski

Tikkurilan kokoushuoneet on nimetty värien mukaan, tietenkin. Ametrine on kristalleissa esiintyvä violettiin menevä sävy.

Nimestään huolimatta palaverihuone on maalattu vaaleanruskealla, siis rauhoittavalla värisävyllä. Osuva valinta, sillä viime aikoina on tapahtunut paljon ja vauhdilla.

Elokuussa 158 vuotta täyttänyt Tikkurila Oyj on ehtinyt olla mukana monessa Suomen historian käännekohdassa.

Kun koronaviruspandemia iski keväällä pohjolaan, yhtiössä käärittiin hihat ja valmistauduttiin pahimpaan.

Lopulta kriisissä piili kuitenkin yhtiölle mahdollisuus. Kotona pysytelleet kuluttajat innostuivat kunnostamaan talojaan kivijalasta kattoon, ja yhtiön toisen neljänneksen liiketulos yllätti markkinat positiivisesti.

Arvoilla on suora yhteys tulokseen.

Tulosparannus ei ollut kuitenkaan vain koronan aikaansaamaa, vaan pohjatyö sille oli tehty edellisten parin vuoden aikana. Tikkurilan käänne alkoi varsinaisesti vuonna 2018. Samaan aikaan Elisa Markulasta tuli yhtiön toimitusjohtaja. Hän on yksi Helsingin pörssin 11 naistoimitusjohtajasta, mutta naisjohtajuuden puolestapuhujaa hänestä ei saa.

”Monet eivät ehkä pidä tästä mitä nyt sanon, mutta minä en erota nais- ja miesjohtajuutta mitenkään. En ole koskaan tehnyt eroa sukupuolten välillä. Hyvää johtajuutta toteuttavat niin miehet kuin naiset.”

30 miljoonan euron säästöt

Kuluttajatuotebisneksessä ansioitunut Markula rekrytoitiin laittamaan asioita kuntoon. Tikkurilan asema markkinoilla oli haastava.

Uuden toimitusjohtajan ensimmäinen tehtävä ei ollut helppo. Oli löydettävä säästöjä rapiat 30 miljoonaa euroa.

”Oli pakko. Tulin kriisiyhtiöön ja numerot oli käännettävä. Revimme 35 miljoonan säästöt selkänahasta.”

Säästötoimenpiteitä valmisteli ja toteutti johtoryhmä, joka koostui vanhoista tikkurilalaisista ja Markulan mukaan haluamista uusista jäsenistä.

elisa_markula_artikkelikuva.jpg

”Suljimme kannattamattomia liiketoimintayksikköjä ja tehtaita ja karsimme kiinteitä kustannuksia. Iso negatiivinen vaikutus tulokseen oli kemianteollisuuden raaka-aineiden merkittävällä hintojen nousulla ja raaka-ainetoimittajien yhdentymisellä”, sanoo Markula ja kääntää katseensa palaverihuoneen vaaleanruskeisiin seiniin.

”Olemme matkalla kohti tavoitettamme, entistä kannattavampaa Tikkurilaa.”

Helmikuinen tilinpäätöstiedote muotoili asiat myönteisesti. Viime vuonna yhtiön liikevaihto kasvoi 0,4 prosenttia 563,8 miljoonaan euroon ja liiketulos 43,9 miljoonaan euroon, mikä oli 7,8 prosenttia liikevaihdosta. Vuoden 2020 ensimmäisellä puoliskolla liikevaihdon kasvu on hieman kiihtynyt ja kannattavuus on parantunut entisestään koronapandemiasta huolimatta.

Maali on monimutkainen tuote

Hankala taloustilanne asettaa aina johtajuudelle lisäpaineita. Markula sanoo, että vastaavassa myllyssä hän ei ole aiemmin pyörinyt.

Kannuksensa Markula on hankkinut erilaisissa perheyrityksissä. Fazer, Snellman, Lego, Paulig – suklaata, makkaroita, lelupalikoita, kahvia.

Tikkurila ja maalit ovat toista maata sekä yhtiönä että toimialansa luonteen osalta.

”Pörssiyrityksissä täytyy miettiä tarkemmin, mitä puhuu. Niissä on enemmän pakollisia velvoitteita. Siinä oli, ja on ollut, opettelemista”, tulee suora tunnustus.

Toinen tuoreen toimitusjohtajan yllättänyt seikka oli tuotteen monimutkaisuus. Vaikka hän teki kotiläksynsä, arkitotuus oli toisenlainen.

Litkut purkkiin, kansi kiinni ja hyllyyn? Ei aivan. Sitä ennen tapahtuu paljon ja pitkälti käsityönä, minkä oppimiseen menee vastavalmistuneelta kemistiltäkin kolmisen vuotta.

Raaka-aineita on noin puolitoista tuhatta, ja reseptit ja oikeat suhteet ovat salaisuuksista suurimpia. Tuotteiden valmistamisen jälkeen pitää kouluttaa myyjät myymään oikeaa tavaraa ja opastaa asiakkaita käyttämään tuotteita oikein.

Radikaali transparenssi

Kestävyyttä vaaditaan johtajaltakin. Päätöksentekijänä Markula sanoo olevansa analyyttinen ja numeroihin luottava. Asioita siirretään, kunnes tarvittavat faktat ovat pöydällä. Siitä, mihin faktat loppuvat, alkaa intuitio. Se merkitsee harkittua hyppyä tuntemattomaan.

”Bisneksessä on joskus pakko kokeilla, muuten ei saa mitään aikaan. Aina ei voi hinkata sataprosenttisia päätöksiä. Jos 80 prosenttia on oikeita, se on hyvä määrä. Epäonnistumisia tulee, mutta niihin ei pidä uhrata energiaa.”

Omaa johtajuutta pohtiessaan Markula näkee kuljettujen kilometrien vaikutuksen.

”Nopeuden oheen on tullut viisautta. Impulsiivisuus vähenee ja johtamiseen tulee sävyjä. Asioita näkee useammasta näkökulmasta ja huomaa, että kaikki ei ole suoraviivaista.”

Vuosien myötä impulsiivisuus vähenee
ja johtamiseen tulee sävyjä

Toimitusjohtajana Markula sanoo kannustavansa työntekijöitä ottamaan aikaa myös palautumiselle ja nuoria vanhempia olemaan lapsilleen läsnä. Työllä ei saa liikaa kuormittaa itseään.

”Olisin voinut omaakin elämääni hieman rauhoittaa, valita vähemmän kiireellisiä töitä ja olla enemmän lasten kanssa. Mutta pääni on sellainen, että se on vaatinut muutakin.”

Älkää tehkö, kuten minä olen tehnyt, vaan kuten sanon. Läpinäkyvyys on aina ollut Markulalle tärkeä arvo.

”Radikaali transparenssi on johtotähteni. Minulla ei ole piilotettua agendaa. Voin sanoa samat asiat kenelle tahansa, enkä puhu selän takana.”

Kun työ vaatii paljon ja pää on kovilla, Markula rentoutuu vapaa-ajalla dekkareiden parissa tai livahtaa Espoon-kodista metsään. Tai kokkaa kotijoukolle, johon kuuluvat puolison ohella lapset edellisestä ja nykyisestä liitosta – teinityttö ja kauppakorkean aloittanut poika.

Kulinaariset toimet ovat paitsi terapiaa myös perheen yhteinen harrastus.

”Tai no, minä siellä keittiössä touhuan yrtteineni. Muut lähinnä kannustavat. Keitettyä mustekalaakin on tehty.”

Portfolio on nyt toimitusjohtajalla hallussa. Markula tarjoaa luennon funktionaalisista, palosuojaavista, akustisista, säihkyvistä ja bakteereilta suojaavista maaleista ja hieraisee palaverihuoneen ruskeansävyistä seinää.

”Luja pintamaali, kestää toistuvat pesut.”

Kohti yhä kannattavampaa Tikkurilaa

Millaisella värillä Tikkurilan tulevaisuus maalataan? Vaikka vaaditut säästötoimenpiteet on tehty, haasteet eivät ole ohitse.

Yksi suurimmista on yhtiön kannattavuus. Markulan mukaan ainoa tie parempaan kannattavuuteen on kulttuurin ja joukkovoiman vahvistaminen.

Markulan johdolla sisäisissä työpajoissa on vastikään kirkastettu yrityksen arvot: ammattimaisuus, innovatiivisuus sekä toimiminen luottamuksen arvoisesti. Näitä on arjessa edistämään valittu kymmenen ”arvolähettilästä”. Tarkoituksena on saada väki kulkemaan kohti yhteisiä tavoitteita.

Maaliteollisuus on ala, jossa koolla on merkitystä. Sitä Tikkurila onkin ydinmarkkinoillaan kasvattanut.

”Olemme historiassamme konsolidoineet Koillis-Euroopan maalimarkkinaa ja olemme täällä neljällä markkinalla markkinajohtaja. Enää ei ole oikein ostettavaa. Markkinat Puolassa ja Venäjällä kasvavat suhteellisen hyvin, mutta Suomessa ja Ruotsissa, jossa brändejämme ovat myös Beckers ja Alcro, kasvu on vain parin prosentin luokkaa”, kertoo Markula.

Mikä siis avuksi? Pitäisikö hieman mullan- ja pullantuoksuista brändiä päivittää? Tulisiko trendien seuraamisen ohella pyrkiä vielä enemmän luomaan niitä?

Tarkoituksena on saada väki kulkemaan
kohti yhteisiä tavoitteita.

Yksi avittava seikka on yleinen ympäristötietoisuuden nousu. Tulevaisuus on vesiohenteisissa maaleissa, joiden myyntiosuus maailmalla on 50 prosenttia ja Tikkurilalla jo 75 prosenttia. Tuotantoa ja markkinointia kohdennetaan niiden suuntaan.

Vesiohenteisten maalien ympäristö- ja terveysvaikutukset ovat pienemmät kuin liuoteohenteisissa. Sitä paitsi vesiohenteisten maalien valmistus on edullisempaa.

Kohtalona Venäjä

Tikkurilan suurimmat kasvun mahdollisuudet lienevät Venäjällä, mistä jo nyt tulee neljännes liikevaihdosta. Olkoonkin, että Pietariin suunnitellun tehtaan rakentaminen viime vuonna peruttiin. Bisnes on sielläkin menossa kohti vesiohenteisia.elisa_markula_02.jpg

Venäjä. Se ilmansuunta näyttää olleen Markulan kohtalona jo pitkään.

”Hakeuduin 18-vuotiaana Turun kauppakorkeakouluun lukemaan kansainvälistä kauppaa. Valinta ei ollut erityisen tavoitteellinen, mutta oppiaine kuulosti järkevältä ja koulu oli lähellä. Erityisesti siinä kiinnosti kansainvälisyys ja venäjän opiskelu. Olin innostunut venäjän kielestä. Sen opiskelu tuntui jännittävältä ja sujui helposti. Se oli kielikapinaa, ei mitenkään poliittista. Venäjä on neljäs kieleni.”

Venäjän kielen taito myös osin viitoitti uraa. Käyttöä kielelle oli erityisesti Fazerin aluemarkkinointipäällikkönä vuosina 1993–98. Hetkittäin homma oli siedätyshoitoa, mutta opettavaista. Markula on omakohtaisesti nähnyt itänaapurissa tapahtuneen muutoksen.

”Reissasin Venäjällä viiden vuoden aikana paljon ja asuinkin siellä jonkin aikaa. Vuoden 1998 talouskriisin jälkeen sain kuitenkin tarpeekseni ja vaihdoin kotimaan hommiin, mutta Pauligilla vuonna 2010 ensimmäisenä listalla olikin tehtaan rakentaminen Venäjälle. Siitä se taas lähti. Mutta maa olikin mennyt valtavasti eteenpäin.”

Markula näkee itänaapurissa valtavaa potentiaalia. Erityisen vaikuttunut hän on maan nuoresta sukupolvesta.

”Venäläiset ovat erittäin osaavia ja kunnianhimoisia, he haluavat näyttää. Ihailen heidän nopeuttaan ja kykyään löytää olennainen. Kun jotain luvataan tehdä, sen eteen tehdään kaikki mahdollinen. Lupauksen täyttäminen on pyhä asia ainakin kansainvälisissä yrityksissä.”

Arvojen mukaista toimintaa

Jonkinlaisen uudistumisen edessä Venäjä on. Niin lienee myös Tikkurila, sekä konkreettisesti että vaikeammin määriteltävällä tavalla, kulttuurisesti. Niitä molempia Elisa Markula vie eteenpäin.

”Olemme olleet näillä seuduilla Vantaalla vuodesta 1862. Rakennamme todennäköisesti uuden maalitehtaan Suomeen tämän vuosikymmenen aikana. Toinen juttu on yrityksen kulttuuri. Siinä olemme vielä murroksessa, että eläisimme arvojemme mukaisesti. Arvoilla on suora yhteys tulokseen, sillä culture eats strategy for breakfast.”