Pandemia vaatii yritysten hallituksilta monipuolisuutta
Leppoisa tunnelma on muisto vain, kun yritysten hallitukset kokoontuvat nyt. Kriisissä korostuvat hallitusten hyvät ja huonot puolet.
Pandemia kirittää yritysten hallitustyöskentelyä. Kokouksia on aiempaa useammin, niissä käsitellään aiempaa enemmän ja nopeammin ratkaisuja vaativia asioita. Kaikki tämä täytyy tehdä ripeästi ja päättäväisesti, vaikkei näkyvyyttä eteenpäin juuri olisikaan.
Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun Professor of Practice ja hallitusammattilainen Pekka Mattila sanoo, että tilanteen intensiivisyydestä huolimatta hallituksen pitää muistaa roolinsa ja jättää operatiivinen johtaminen toimivalle johdolle.
Professor of Practice ja hallitusammattilainen
”Tässä on vaara, jos hallituksessa on hyvin operatiivisia ihmisiä. Tilannejohtamiseen on nyt iso houkutus.”
Tilannejohtamiseen lipsuminen on inhimillistä, sillä hallitus saattaa sillä tavoin luoda itselleen turvallisuuden tunnetta. Silti se pitäisi jättää toimivalle johdolle.
Mattila erottaa hallitustyöskentelyssä pitkän ja lyhyen aikavälin. Ero on olennainen tasaisinakin aikoina, mutta varsinkin nyt.
”Lyhyttä aikaväliä on se, että on varaa maksaa laskut ja palkat. Se on myös toiminnan mitoittamista oikein. Pidemmälle katsottaessa taas kysytään, että millainen mahdollisuus tämä on meille”, Mattila tiivistää.
Mattilan kriisiajan unelmahallituksessa istuu ”viileän analyyttisiä, riskejä ja mahdollisuuksia laskevia kalkyylimieliä” ja ”boheemeja, villisti asioita yhdisteleviä” ammattilaisia. Enää ketään ei pitäisi valita hallitukseen pelkästään siksi, että hänellä on hallinnollista osaamista.
”Hyvä hallinto on perustekijä, siitä lähdetään.”
Mattila hankkisi hallitukseen mahdollisimman erilaisia ihmisiä ja eri asioiden osaajia, elettiin sitten kriisiä tai mukavasti puksuttavaa nousukautta.
”Olennaista on keskustella avoimesti siitä, miksi joku on valittu hallitukseen. Hyvä puheenjohtaja kertoo uudelle jäsenelle, mitä häneltä odotetaan ja miksi”, Mattila muistuttaa.
”Ketään ei saa pyytää hallitukseen koristeeksi.”
Mattilan kauhuhallituksessa istuu taas omistajan kavereita, jotka on otettu mukaan nimenomaan kaveruuden perusteella, ja jos mukana on omistajan jälkeläisiä eli mahdollisia tulevia omistajia, ovat he hiljaa.
”Ketään ei saa pyytää hallitukseen koristeeksi.”
Ei siis riitä, että hallituksessa on eri alojen osaajia ja ihmisiä erilaisista taustoista. Hyvä hallitus myös keskustelee avoimesti, eikä pelkää erimielisyyksiä.
Se, että joku on hallituksen kokouksessa hiljaa, on hälytysmerkki. Hän ei joko uskalla puhua tai sitten hän ei koe, että hänen on tarpeellista osallistua aktiivisesti hallitustyöskentelyyn. Kumpikin vaihtoehto on resurssien tuhlausta yrityksen näkökulmasta.
Kriisin keskellä mieleen voi tulla, että nyt tarvitaan hallituksessa uudenlaista osaamista. Mattilan mukaan fiksu tapa vaihtaa hallituksen jäseniä on vähitellen, ikään kuin evoluutiomaisesti.
”Jäsenet ovat yksilöitä. Yksi voi antaa kaikkensa parissa vuodessa, toisella voi kestää pitempään. Kaikessa johtamisessahan on haasteena soveltaminen, ei ole suoria asennusohjeita”, Mattila huomauttaa.
Vaihtuvuuteen vaikuttaa myös yrityksen perinne. Suoraviivainen sääntö tietyn vuosimäärän jäsenyydestä on tietysti selkeä ja toimiva sekin, mutta sen orjallinen seuraaminen ei tuo välttämättä parasta lopputulosta.
”Tärkeää on myös rohkeus peruuttaa, myöntää virheitä. Voi olla, ettei joku jäsen istukaan odotetusti porukkaan. Silloin hyvä hallitus myöntää, että pitää vaihtaa jäsentä.”
