Haave paralympialaisista siintää jo
Korona-aika johdatteli Nette Kivirannan takaisin lumille ja kiertämään keppejä kelkan avulla. Vanha kilpaurheilun kipinä syttyi uudestaan. Nyt hän uskaltaa unelmoida jo paralympialaisista.
Kerran kilpaurheilija, aina kilpaurheilija. Tämä lausuma pätee täydellisesti ainakin Nette Kivirantaan. Auto-onnettomuuteen kaksi ja puoli vuotta sitten joutunut Nette halvaantui vyötäröstä alaspäin, mikä keskeytti hänen kilpauransa alppihiihdossa. Mandatum Life on seurannut Neten kuntoutumista onnettomuuden jälkeen.
Syksyllä 2020 Nette on iloisella tuulella, mutta ilmassa on myös jännitystä. Tulevien kuukausien päällimmäisenä urakkana ovat ylioppilaskirjoitukset. Syksyllä Neten on tarkoitus kirjoittaa biologia, kemia, ruotsi ja englanti, keväällä vielä matematiikka ja äidinkieli.
Onnettomuuden jälkeen Neten opiskelumotivaatio oli hetken aikaa hukassa ja koulunkäynti kulki puoliteholla. Viime keväänä intoa alkoi taas löytyä, hieman yllättäen silloin, kun kouluissa siirryttiin etäopiskeluun. Netelle etäopiskelu sopii kuitenkin hyvin.
”Pystyn keskittymään paremmin ja nautin itsenäisestä työskentelystä. Lisäksi olin tottunut etätehtäviin, sillä tein niitä todella paljon alppihiihtokisoja kiertäessä ja leireillä. Totta kai sekin helpotti, ettei joka päivä tarvinnut ajaa autolla kouluun”, Nette sanoo.
Takaisin radalle
Kevään koronatilanne vei Neten myös lumisiin maisemiin. Nette oli äitinsä ja pikkusiskonsa kanssa leireilemässä Suomulla maaliskuun alussa, kun pandemia alkoi levitä, ja etätyösuositusten myötä he päättivät jäädä Lappiin pidemmäksi aikaa.
Nette itse kuuluu riskiryhmään, sillä onnettomuudessa hänen keuhkonsa vaurioituivat ja ovat edelleen normaalia heikommassa kunnossa.
”Säikähdin, että entä jos ne eivät kestäkään koronaa. Noudatimme Suomulla tiukasti kaikkia rajoituksia ja olimme mökillä vain oman perheen kesken.”
Aikaa Lapissa vierähti lopulta seitsemän viikkoa.
”Nautin siitä suuresti ja olisin voinut hyvin jäädä sinne koko kevääksi.”
”Mikään ei voita sitä fiilistä, kun pääsee iskemään keppejä. Halusin sen tunteen takaisin elämääni.”
Parasta oli tietysti se, että Suomulla pääsi poikkeuksellisesti rinteeseen joka päivä. Nette oli kokeillut aiemmin jo jonkin verran kelkalla laskemista, mutta nyt hän pääsi mäkeen säännöllisesti.
ratakelkkailua. Alppihiihtoa harrastava
pikkusisko Nanna avusti ankkurihississä.
Kun pikkusiskolla oli omat alppitreenit, Nette lähti mukaan. Vanhan tutun seuran Grankulla IFK Alpinen valmentajat ovat edelleen Neten tukena ja apuna myös kelkalla laskemisessa. Ankkurihissiin Nette pääsi siskon avulla, sillä kapulan ottaminen ei kelkan kanssa onnistu yksin.
Nette kertoo, että laskeminen tuntui upealta – ja niin omalta.
”Kahdella viimeisellä viikolla sain laskea kelkalla rataa. Se oli mahtavaa! Mikään ei voita sitä fiilistä, kun pääsee iskemään keppejä. Huomasin, että haluan sen tunteen takaisin elämääni.”
Siitä Nette saikin idean, että entä jos...
”Tässähän ehtisi vielä vaikka tuleviin paralympialaisiin. Katsotaan siis, mitä tulevaisuus tuo eteen!”
Kävelyrobotti kulkee edelleen mukana
Nette sai onnettomuuden jälkeen kuntoutuksensa avuksi Indego-kävelyrobotin, sillä pystyasennosta on monia terveydellisiä hyötyjä. Aktiivisen nuoren naisen on kuitenkin ollut haastavaa löytää seisomista varten sopivaa rauhallista aikaa.
”Olen harvoin kotona, ja silloin kun olen, minulla on paljon muutakin tekemistä. Treenaamisen ja koulutöiden lisäksi rakastan esimerkiksi leipomista. Tuntuu, ettei minulla ole aikaa edes katsella televisiota, vaikka siinä ohessa kävelyrobottia voisi juuri käyttää.”
Pelkästään laitteen pukemiseen ja riisumiseen menee oma aikansa. Pukemista varten tarvitaan myös sopivat puitteet, esimerkiksi riittävän korkea istuin.
omakseen. "Tässähän ehtisi vielä vaikka
tuleviin paralympialaisiin", hän pohtii.
”Kunhan pääsemme pian muuttamaan uuteen kotiin, robotin käyttö varmasti lisääntyy taas. Uusi koti on suunniteltu tarkasti esteettömyyden kannalta, ja saan omaan huoneeseeni esimerkiksi seisomapöydän. Remontissa on kuitenkin kestänyt kauemmin kuin piti. Siksi muuttomme on viivästynyt.”
Kävelyrobotilla liikkuminen sujuu kuitenkin jatkuvasti paremmin Neten hyvän fyysisen kunnon ja vartalonhallinnan myötä, eikä urheilijan sinnikkyyttä ja kilpailuviettiäkään pidä väheksyä.
”Teimme vähän aikaa sitten kävelytestin, jossa pystyin kävelemään robotilla kuudessa minuutissa jo 120 metriä. Aiempi tulokseni oli 90 metriä.”
Tulevaisuus näyttää siis olevan monia hienoja tavoitteita täynnä: ylioppilaskirjoitukset, paralympialaiset ja uudet ennätykset kävelyrobotilla.
Mitä kaikkea mukaan vielä mahtuukaan?