Metsien mies

Perinpohjainen ja kärsimätön. Toimeenpanija ja toteuttaja. UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen on yhtiön mies.

Tuukka Koski

Haastattelu on lopuillaan. Jussi Pesonen tekee lähtöä. Mutta viesti on vielä silausta vaille valmis ja loppulause alkaa ikään kuin pahoittelulla: ”Nyt vähän saarnaan…” Tällainen puolittainen pahoittelu on turhaa.

Jussi Pesonen ei oleta, aprikoi tai pohdi. Eikä luule, saati epäile. Hän tietää. Kaikella yhtiönsä, asemansa ja toimialansa antamalla painoarvolla.

Sitä painoarvoa on kertynyt tervanpolton ajoista pitäen. Suomea on rakennettu ja rakennetaan metsillä. Eikä asia näytä muuttuvan. Metsäteollisuuden arvion mukaan alan osuus Suomen tavaraviennistä kasvoi viime vuonna liki 21 prosenttiin. Sen arvo (13,2 miljardia euroa) nousi edellisvuodesta kymmenen prosenttia. Sellun osuus tästä on jo lähes puolet.

Ei siis ihme, että metsäsektori on synnyttänyt Suomessa ikonisia teollisuuspatruunoita.

UPM:n toimitusjohtajana istuu nyt globaali versio edeltäjistään. Teollisuuspatruuna 2.0.

Jussi Pesonen johtaa Helsingin sydämestä 19 000 työntekijän legiooniaan ja 54 tuotantolaitostaan kahdessatoista maassa kuudella mantereella. Nykyään johtaminen on tiimityötä, delegointia ja kommunikointia.

Uuden ajan imperaattoreilla henkilökohtainen elämä ja yhtiön vaiheet usein limittyvät. Niin Pesosellakin, vaikka yksityiselämä on tiukkaan sinetöity. Siihen kuuluvat vaimo ja kaksi poikaa, laskettelua, golfia, vaelluksia. Sen pituinen se.

Kasvuympäristöään hän sentään suostuu valottamaan.

jussi_pesonen_kasi.jpg

”Isä oli alalla, olen paperikoneen sylinterissä syntynyt. Opiskelupaikkaa valitessa teknologia ja insinööritieteet kiinnostivat. Myös kansainvälisyys oli tärkeä vaikutin. Ja näki sitä perheessäkin, että puunjalostamisella on tulevaisuus. Osoitteemme vaihtuivat tehdaspaikalta toiselle.”

Paikkakunnat vaihtuivat tiheään myös Pesosen oman uran alkuvaiheissa. Prosessitekniikan diplomi-insinöörin opintojen loppusuoralla olevalle 27-vuotiaalle aukesi paikka yhtiössä. Tehtävät vaihtuivat parin vuoden välein ympäri Suomea sitä tahtia, että portfoliosta puuttuu vain tukinuitto.

”Olin tuotannossa, investointiprojekteissa, tuotekehityksessä, kaupallisessa suunnittelussa… Ura on ollut kehityspolku. En ole halunnut riippua vanhassa, vaan etsinyt kehittymistä ja muutosta. Näyttää helposti siltä, että olisin ollut aina saman yhtiön palveluksessa. Mutta pitää muistaa, että se on ollut jatkuvaa yhdistymistä. Olen ollut Jämsänkoskella, Kajaanissa, Kaukaalla, Yhtyneillä Paperitehtailla ja Britanniassa pari vuotta. UPM on yli sadan yrityksen fuusio.”

Jussi Pesonen on siis yhtiön mies. Homma on henkilökohtaista. Uran – eli elämän – merkkipaaluja ovat esimerkiksi vuoden 2008 Biofore-strategian ja vuoden 2013 uuden liiketoimintamallin rakentamiset.

Taustalla ovat ajat, joita hän ei suostu kutsumaan raskaiksi. Haastaviksi kylläkin. Pesonen kuuluu sukupolveen, joka koki 1980-luvun paperibuumin ja koneiden rakentamisen. Uuden vuosituhannen ensikymmenellä se kaikki vaikutti murenevan. Finanssikriisi iski. Paperin kysyntä romahti ja tuotanto väheni vuosina 2006–2016 puoleen, koneita suljettiin kolmekymmentä ja alalta hävisi Suomessa kuutisentuhatta työpaikkaa.

Siitä rytäkästä selviäminen oli niin Pesoselle, UPM:lle kuin koko sektorille kiirastulikokemus, uutta synnyttävä katarsis. Ripeämmin ja vieläkin määrätietoisemmin olisi kenties voitu toimia.

Epäonnistumisesta hän ei kuitenkaan suostu puhumaan.

”Olisiko trendimuutoksiin pitänyt reagoida tiukemmin? Rakenneuudistus alkoi meillä aika hitaasti, ja alalla vielä hitaammin. Olemme kaikki inhimillisiä ja teemme oikeita ja vääriä ratkaisuja. Ei meillä tiiminä kovin kauan kestänyt ymmärtää paperin kysynnän pysyvää muutosta. Tuli nopeasti selväksi, mitä pitää tehdä. Meitä oli silloin 30 000. Lähdimme heti vuonna 2005 rakentamaan uutta mallia. Ison laivan kääntäminen vie hetken.”

Murroksessa tuli testattua Pesosen kahta luonteenpiirrettä: perinpohjaisuutta ja kärsimättömyyttä.

”Ratkaisujen pitää olla huolella valmisteltuja, varmoja ja kilpailukykyä vahvistavia. Joskus on siedettävä pitkiä prosesseja, suurissa panostuksissa kärsivällisyyteni riittää. Mutta haluan tuloksia. Kärsimätön olen sikäli, että from promise to performance pitää toteutua.”

Olen paperikoneen sylinterissä
syntynyt.

Nyt UPM määrittelee itsensä biotalouden johtavaksi yritykseksi, jonka perusrakenteena on kuusi tulosvastuullista liiketoimintaa. Kasvuun tähtäävää strategiaa toteutetaan kolmella kärjellä: Kuituliiketoiminta eli esimerkiksi sellu. Biomolekylaarinen alue, joka jakautuu biokemiaan ja biopolttoaineisiin. Erikoispapereiden kokonaisuuteen kuuluvat tarraliiketoiminta ja siihen liittyvät materiaalit.

Viime osavuosikatsauksessa liikevoitto kasvoi huhti–kesäkuussa 345 miljoonaan euroon. Vuoden takaiseen ajanjaksoon verrattuna lisäystä kirjattiin yksitoista miljoonaa. Vuosineljännes osoitti tuloskasvua 25:ttä kertaa peräkkäin. Se on seikka, josta Pesonen ei koe tarvetta turhaan vaatimattomuuteen.

”Tuloskunto kertoo, että aika hyvin on onnistuttu.”

Lukemien takaa löytyy koko globaalin yrityksen arsenaali. Eikä sen käyttöä ole kainosteltu. On suljettu, organisoitu uudelleen, tehty pullonkaulainvestointeja ja ostoja, kohdennettu pääomia sinne mihin pitää. On seurattu megatrendejä: kaupungistumista, keskiluokan kasvua ja ilmastokeskustelua.

Kuten koreografiaan kuuluu, Pesonen jakaa kiitokset lähitiimilleen ja yhtiön hallitukselle. Oman noston saa sen puheenjohtaja Björn Wahlroos, ”tärkein keskustelukumppanini ja äärimmäisen hyvä esimies”. Finanssipiireissä Pesosta pidetäänkin Nallen miehenä.

jussi_pseonen_metsa.jpg

Vahvuuksinaan Pesonen pitää kykyä kommunikoida ja innostaa, taitoa suunnistaa markkinoilla. Ennen muuta hän on toteuttaja, toimeenpanija, aikaansaaja, konkretisoija. Tai korporaatiokielellä: strategian implementoija, jotta pääomapanostukset realisoituisivat tulokseksi.

Muutoksesta hän sanoo nauttivansa. Sellaisen keskellä metsäsektori ja UPM jälleen ovat.

”Tämä ala ei ole päiväperhonen. Ennen teimme lankarullia, emme enää. Kaikki alkoi sahoista ja vaneritehtaista. Sitten tulivat kuidut ja nyt biokemia. Siinä kuituja ei eroteta, vaan puu hajotetaan molekyyleiksi ja saadaan erilaisia raaka-­aineita. Liikenteen polttoaineen valmistus mäntyöljystä olisi 1970-luvulla ollut utopiaa”, luettelee Pesonen ja läpsäyttää käsivarttaan. ”Puhumattakaan luonnonkuidusta valmistetuista kalvoista palovammojen hoitoon.”

Kasvuodotukset ovat luonnollisesti kovat. Kaiken perustana on raaka-aine ja sen saatavuus, nimenomaan painopisteenä olevan sellun. Sen perässä on lähdetty merta edemmäs. UPM investoi 2,4 miljardia dollaria uruguaylaiseen tehtaaseen, joka tuottaa 2,1 miljoonaa tonnia eukalyptussellua vuodessa. Yhtiö valmistaa 70 prosenttia sellustaan jatkossa Etelä-Amerikassa. Suomeen jää kolme tehdasta.

Resurssit on rakennettava paitsi Suomea myös EU:ta ja muuta maailmaa varten.

Suuri yhteisöveron maksaja eittämättä etääntyy kotipesästään. Omistuksesta 70 prosenttia on ulkomailla. Koko toimialan eräänlainen irtiotto oli tulkittavissa jo vuoden 2016 päätöksessä, jossa Metsäteollisuus ry irtautui Elinkeinoelämän keskusliitosta.

Ratkaisua Pesonen pitää edelleen järkevänä.

”Näimme maailman muuttuneen siten, että jokaisen toimialan on huolehdittava omasta edunvalvonnastaan. EK oli hyvin Suomi-keskeinen. Katsoimme, että resurssit on rakennettava paitsi Suomea myös EU:ta ja muuta maailmaa varten.”

Globaali yritys toimii globaalisti. Muun olettaminen olisi tietenkin naiivia.

”UPM tekee päätöksensä aina sen mukaan, missä se on kilpailukykyisin ja missä pääoma tuottaa parhaiten. Olen tietenkin tietoinen Suomen tilasta ja työskentelen sen eteen, että metsäteollisuuden kilpailukyky säilyisi. Mutta Suomen tila ei näy päätöksissämme nyt eikä näy jatkossakaan. Näyttää siltä, että investointien osalta Suomi tulee olemaan aika pienessä roolissa.”

Kustannuskilpailukyky tarkoittaa raaka-aineen saatavuutta eli sen laatua ja hintaa. Se on tehtaiden tehokkuutta, logistiikkaa ja työmarkkinoiden jäykkyyden vähentämistä. Kiky-sopimukseen kuuluneelle työajan pidennykselle hän liputtaa jatkoa.

”Suunta on ollut oikea. Mutta työaika on edelleen noin sata tuntia vähemmän kuin metsäteollisuudella Saksassa.”

Pesosen näkemys on karu: Suomi on olennaisten kilpailukykytekijöiden osalta heikentynyt suhteessa muuhun maailmaan. Hänen mukaansa uhkana on entisestään voimistuva neljän sanan helmasynti: kiellä – verota – rajoita – kiristä. Sen sijaan että luotaisiin uusia tapoja toimia, ratkaisuna on liian helposti laki tai direktiivi. Kuluttajan ratkaisuihin tulisi luottaa enemmän kuin yhteiskunnan ohjaukseen.

Pesosen äänensävyyn tulee hädin tuskin peiteltyä ärtyneisyyttä. Maa on lipsumassa joron jäljille.

”Suomessa metsäteollisuus on aina uudistunut. Kilpailukyvytön ja vanhentuva kapasiteetti sulkeutuu ja rakennetaan uutta. Jos investointeja rajoitetaan ja ajatellaan, että metsävarat eivät riitä, se on jarruttavaa ja hidastavaa politiikkaa. On uusiuduttava. On uskottava markkinaehtoisuuteen. Markkinatalous huolehtii siitä, mikä kannattaa ja mikä ei.”

Toimiiko markkinatalouden resepti myös metsäpolitiikassa? Haastattelu ajoittuu yksiin hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportin julkistamisen kanssa. Madonlukuja sisältävä raportti nostaa esille luonnon monimuotoisuuden ja hiilinielut hiilidioksidin varastoijina.

jussi_pseonen_metsa2.jpg

Sellaisena se osuu metsäpolitiikan ytimeen. Säilyttääkö, hoitaako, kuinka paljon ja millä aikataululla? UPM ei ole syytettyjen penkillä, mutta se on varautunut keskusteluun. Petteri Taalaksen, Maail­man ilmatieteen järjestön pääsihteerin näkemykset olivat luettavissa yhtiön kotisivuilta jo ennen IPCC:n 
raportin julkistamista. Näkemykset metsien käytön hyödyllisyydestä ovat mannaa.

Jussi Pesosen näkemys on järkähtämätön. Vain keskustelun taso harmittaa.

”Olen rauhallinen, jos faktat ratkaisevat. Mutta vallalla on mielikuvia. Sanotaan, että metsien käyttö on lopetettava. Että metsien on annettava kasvaa ja se ratkaisee kaiken. Mutta tosiasiassa hyvin hoidetut talousmetsät ovat ilmastoasioissa paras ratkaisu. Uruguayssa ei ollut 1980-luvulla metsää. Valtio päätti aloittaa metsittämisen ja me olemme olleet sitä tekemässä. Maassa on nyt yli miljoona hehtaaria metsää, joista osa on UPM:n ja kumppaniemme omistamaa. Pelkästään UPM on luonut maahan 40 miljoonan tonnin hiilivaraston. Se pysyy kunnossa käyttämällä sitä puuta, rakentamalla tehdas ja istuttamalla uutta. Istutamme 50 miljoonaa puuta vuodessa, sata joka minuutti.”

”He, jotka hoitavat metsiä, ovat maailman ilmastosankareita.”

Jaa artikkeli