Korot ja osakkeet ovat kulkeneet käsi kädessä – mutta entä jatkossa?
Viime vuosi oli sijoittajan kannalta kaksijakoinen: kansantalous ja yritysten tulokset kasvoivat vahvasti, erityisesti Yhdysvalloissa, mutta osakekurssit laskivat kautta linjan maailman pörsseissä. Sijoittajien vaisua tunnelmaa kuvaa se, että talouden vahvasta vireestä huolimatta USA:n valtionlainojen korot kääntyivät lopulta laskuun.
Yhdysvaltojen keskuspankki Fed nosti ohjauskorkoa viime vuonna neljästi, ja ohjauskorko on tällä hetkellä 2,25–2,5 prosentin välikössä. Markkinoilla odotettiin vuodelle 2019 kahta uutta koronnostoa vielä viime vuoden lopulla. Fedin pääjohtaja Jerome Powell on antanut kuitenkin viime aikoina selvästi aiempaa varovaisempia viestejä tulevasta korkopolitiikasta, mikä on taas laskenut koronnosto-odotuksia.
Korkomarkkinoilla USA:n ja Euroopan välillä vallitseva korkoero on leventynyt entisestään, toisin sanoen USA:n korot ovat selvästi korkeampia kuin eurokorot. Sen johdosta suojauskustannus dollarin heikkenemistä vastaan on poikkeuksellisen korkea (yli 3 % vuositasolla) eurooppalaisille, japanilaisille ja käytännössä kaikille ei-yhdysvaltalaisille sijoittajille. Kansainvälisillä sijoittajilla ei ole siis suurta houkutusta ostaa valuuttasuojattuna USA:n valtionlainoja. Samaan aikaan Yhdysvalloissa ollaan lisäämässä valtionelvytystä ja valtion velkaantumisvauhti on nousussa.
Historiallisesti katsoen ohjauskoron nostot ovat usein tapahtuneet pörssikurssien nousun kanssa samaan aikaan. Vastaavasti osakkeiden lasku on yleensä merkinnyt myös reipasta korkojen laskua, kun turvallisimpiin valtionlainoihin on tullut kysyntää sijoittajien hermoilun seurauksena.
Tämä positiivinen korrelaatio korkotason ja osakekurssien välillä on heikentynyt merkittävästi taloussyklin loppupuolella USA:ssa. Viime vuoden lopulla kahden vuoden US Treasury -lainan huutokauppa meni huonoiten kaupaksi sitten vuoden 2008 jälkeisen finanssikriisin. Toisin sanoen ostajat tuntuvat aprikoivan velkamarkkinoilla.
Valtionlainojen tarjoama hyvä suoja sijoittajille näyttäisi murenevan, sillä korkojen nousu tarkoittaa niiden arvojen laskua. Keskuspankit ovat käyttäneet merkittävän osan elvytyskapasiteetistaan. Korot on laskettu nollaan tai sen tuntumaan ja ainoastaan USA:n keskuspankki on päässyt vauhtiin koronnostoissaan. Toisin sanoen vain USA:ssa on tällä hetkellä pelivaraa tulevia taantumia vastaan perinteisen rahapolitiikan keinoin. Korkojen laskun lisäksi keskuspankit ovat ostaneet bondeja taseisiinsa. Sen lisäksi (ja osittain johdosta) maailmassa on tällä hetkellä 7,1 tuhannen miljardin dollarin edestä valtionlainoja, jotka käyvät kauppaa miinusmerkkisellä korolla. Se on käsittämätön summa. Suurin piirtein samankokoinen on koko euroalueen valtionlainamarkkina.
USA:ssa tunnutaan tällä hetkellä nojaavan perinteiseen finanssipolitiikan elvytykseen ja ennusteet Yhdysvaltojen valtionlainojen tarjonnasta ovat karuja, vaikka lamaa ei ennustaisikaan. Valtionlainojen tarjonta tuplaantuu USA:ssa tänä vuonna 1 300 miljardiin dollariin ja aivan lyhyissä valtionlainoissa (ns. t-bill -markkinat) ensimmäiset USA:n luottokelpoisuuteen viittaavat luottoriskilisät ovat jo lähteneet nousuun. Donald Trumpin muurikiista on vain rikka rokassa valtion budjettialijäämän kasvaessa.
Kun finanssipolitiikka näyttelee tulevien taantumien taklaamisessa merkittävämpää roolia kuin koskaan aiemmin, valtionlainojen tarjoamaan suojaan ei voi tuudittautua entiseen tapaan. Paisuvat alijäämät merkitsevät entistä suurempaa valtionlainojen tarjontaa, joka tarkoittaa lähtökohtaisesti nousupaineita valtionlainojen korkotasoon.
Mistä löytyvät ostajat tulevien alijäämien rahoittamiseksi, ja millä korolla?
Juhani Lehtonen
Korkosijoitusjohtaja
Mandatum Life