Jääsilmiä avaruuteen
Nuori suomalainen avaruusyhtiö Iceye aikoo lähettää parikymmentä satelliittia Maata kiertämään. Tätä voisi pitää hulluna, ellei yhtiöllä olisi jo kaksi satelliittia avaruudessa, kolmas lähtökuopissa ja rahoitus tusinaan lisää. Samalla Suomi on nousemassa avaruuden pieneksi suurvallaksi.
Suomi on ollut pitkään pikkutekijä avaruusalalla. Siinä missä muut läntiset teollisuusmaat ja muun muassa Brasilia ja Intia ovat singonneet satelliitteja avaruuteen, ei Suomessa oltu moisesta kiinnostuneita. Virallinen Suomi suhtautui avaruusliiketoimintaan jopa vähätellen.
Nyt tilanne on tyystin toinen. Suomesta on kehittymässä avaruuden pieni suurvalta – kiitos pienten, edullisten ja suorituskykyisten satelliittien. Taustalla on sama kehitys kuin Nokian matkapuhelimissa aikanaan. Kun tarkoitus on tunkea elektroniikkaa pieneen tilaan, on nähtävästi suomalainen omimmillaan.
Äkkikäännös on pitkälti Aalto-yliopiston ja professori Jaan Praksin ansiota, joka päätti vuonna 2010 aloittaa satelliittihankkeen. Pientä Aalto-1 -satelliittia väsättiin Otaniemen kampuksella Sähkötalon toisessa kerroksessa pienessä kopperossa, ja vuoden 2017 kesällä se saatiin lopulta taivaalle.
Monet opiskelijasatelliitit tehdään enemmän tai vähemmän valmiista osista, mutta Aallossa haluttiin tehdä mahdollisimman paljon itse – opetella alusta alkaen satelliitin suunnittelu ja rakentaminen.
Satelliitin tekeminen kesti odotettua kauemmin. Osa tekijöistä sai hankkeesta hyviä ideoita ja lähti koittamaan siipiään yrittäjinä. Eräs heistä oli Pekka Laurila.
Mitä on uusi avaruus?
Avaruusala on juuri nyt murroksessa, mikä on pitkälti Aalto-1:n kaltaisten pienten satelliittien ansiota. Nämä uudenlaiset nanosatelliitit, CubeSatit, perustuvat standardiin, jonka mukaisesti laitteita on helppo tehdä ja laukaista avaruuteen isompien satelliittien mukana.
Alun perin CubeSatit olivat vain opiskelijoiden hankkeita, mutta 2010-luvulla myös yritykset kiinnostuivat niistä. Käyttämällä aiempaa edullisempaa elektroniikkaa saatiin satelliittien hinnat murto-osaan perinteisestä, jolloin niitä voitiin tehdä enemmän.
Kun satelliitteja on paljon taivaalla, niistä saadaan tietoa nopeasti ja kätevästi. Pikkusatelliitit eivät pysty esimerkiksi kuvaamaan Maan pintaa paremmin kuin isot satellitit, mutta kun niitä on parvellinen taivaalla, saadaan kuvia aiempaa nopeammin halutusta paikasta.
Tulos on niin sanottu New Space eli uusi avaruus – tapa tehdä avaruushankkeita aiempaa nopeammin, edullisemmin ja uudempaa tekniikkaa käyttämällä.
Uuden avaruuden yhtiöt toimivat vähän kuin peli- tai ohjelmistoyhtiöt. Satelliitteja tehdään nopeasti ja suoraviivaisesti ja liiketoimia suunnitellaan varsin hyvässä etukenossa. Jos homma ei toimi, aloitetaan nopeasti puhtaalta pöydältä.
Uudenlainen tutka
Siinä missä monilla uuden avaruuden yhtiöillä ei suurten puheiden ja ideoiden ohella ole juurikaan näyttöä, Iceyellä on sitä jo roppakaupalla.
Laurilan yhdessä Rafal Modrzewskin kanssa perustamalla Iceyellä on jo kaksi satelliittia avaruudessa ja takanaan yli 50 miljoonan dollarin rahoitus. Rahoituspohja antaa rahkeita uusien satelliittien lähettämiseen ja yhtiön kehittämiseen.
Enää satelliitteja ei siis täydy tehdä komerossa, vaan yhtiöllä on uudet tilat Otaniemessä ja sivukonttori Puolassa. Henkilökuntaa on noin 80.
Tämä ei ole kännypeli, joka tuottaa nopeasti. Meillä paloi paljon rahaa,
ennen kuin mitään oikeastaan tuli valmiiksi.
Nykyisin titteliä CSO eli Chief Strategy Officer käyttävä Laurila tunnustaa, että vauhti on ollut kova ja viime vuodet raskaita.
Laurilan ja Modrzewskin keksintö on kevyt ja kompakti tutka, joka voidaan lähettää avaruuteen. Koska tutka on edullinen, niitä voidaan laukaista paljon. Yhtiö voi nappailla satelliiteillaan tarkkoja tutkakuvia maapallon pinnasta, jäätiköistä ja meristä lähes koko ajan. Kuvia voidaan ottaa pilvienkin läpi päivin öin.
”Siinä missä Google indeksoi koko ajan nettiä, meidän tavoitteemme on indeksoida koko planeettamme pintaa”, tiivistää Laurila. “Keräämme nopeasti havaintoja eri puolilta maapalloa ja tuotamme niistä tietotuotteita asiakkaillemme.”
Esimerkiksi luonnononnettomuustilanteissa tarkat tutkakuvat avaruudesta voivat säästää hetkessä miljoonia. Laivojen reittien optimointi jään keskellä tuo kuvien hinnan takaisin, jos ajomatka on muutamankin kilometrin lyhyempi.
Start-up-kurssilta vauhtia
Iceyen taustalla on Aalto-yliopiston ensimmäinen teknologiayrittämistä innostanut Aalto Ventures -ohjelma, johon Aalto-1 -nanosatelliittihankkeessa tuolloin mukana ollut teekkarikaksikko osallistui.
“Siellä piti pohtia erilaisia kaupallisia toimintaideoita. Meillä oli niitä aika paljon”, Laurila selittää.
Näistä parhaimmaksi osoittautui tutkasatelliitti. Ihan CubeSat-kategoriaan ei käyttökelpoista tutkaa voi puristaa, joten siitä tuli noin satakiloinen piensatelliitti.
Kaksikko lähti työstämään ideoita eteenpäin muutamien mahdollisten asiakkaiden kanssa saatuaan Aalto-yliopiston Aalto Center for Entrepreneurship -yrittäjyyskeskukselta pienen apurahan ja joukon neuvonantajia.
Toisen apurahan turvin nuoret yrittäjät pystyivät paneutumaan myös tekniikkaan, ja heitä avusti edelleen Tekesiltä syksyllä 2012 saatu tuki. Prototyyppi oli valmis vuoden 2015 alussa. Samoihin aikoihin Iceye Oy aloitti virallisesti toimintansa.
Rahoituksen järjestäminen tekemisen ohessa oli vaikeaa, koska Iceyen liiketoiminta ei ole kovin suoraviivaista.
”Tämä ei ole kännypeli, joka tuottaa nopeasti. Meillä paloi paljon rahaa, ennen kuin mitään oikeastaan tuli valmiiksi.”
Onnea matkassa
Iceye on tullut markkinoille oikeanlaisella tuotteella oikeaan aikaan. Pelkkä onni ei kuitenkaan riitä.
Hyvien neuvonantajien ja pätevän tuotteen avulla yhtiö on saanut huomiota kansainvälisissä tiedotusvälineissä BBC:tä, Forbesia ja Wirediä myöten. Julkisuus on poikinut lisää julkisuutta ja myötätuulta rahoitusta etsittäessä.
Alusta alkaen yhtiö etsi päteviä tekijöitä ympäri maailman. Avaruusalan osaajia ei yksinkertaisesti ollut tarpeeksi Suomessa eikä kokeneita satelliitinrakentajia lainkaan. Suurin osa työntekijöistä on ulkomailta Suomeen muuttaneita, ja yhtiön työkieli on englanti.
Iceye tekee itse omat satelliittinsa Espoossa, joskin alijärjestelmiä ostetaan ulkoa. Sen sijaan tutkalaitteet tehdään kokonaan yhtiön omalla elektroniikkalinjalla.
”Huomasimme nopeasti, että näin pääsemme nopeammin eteenpäin. Voimme tehdä uusia järjestelmiä ja versioita nopeasti.”
Kuten uudessa avaruudessa yleensä, Iceye käyttää pääosin edullista, lähes kaupan hyllyllä olevaa teollisuuselektroniikkaa. Haittana on se, että se kestää avaruuden olosuhteita huonommin kuin perinteiset avaruusosat.
Luotettavuus ei kuitenkaan ole ongelma. Jos yksi satelliitti pettää, sen tilalle voidaan lähettää toinen.
Laadunvalvonta ja testaaminen vievät monissa satelliittihankkeissa yli puolet budjetista. Iceye ottaa kuitenkin huomioon vain tarpeellisen luotettavuusmarginaalin. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että satelliitteja kootaan yhtiön puhdastilassa ilman kaikkia puhdastilan normaaleja proseduureja. Vain herkimpiä optisia osia käsiteltäessä otetaan tiukemmat menetelmät käyttöön. Näin säästetään aikaa ja rahaa.
Suunnannäyttäjä
Iceye X2 -satelliitti kuljetettiin syksyllä Otaniemestä Yhdysvaltoihin, mistä se lähetettiin joulukuussa onnistuneesti avaruuteen X1:n seuraksi. uudenlaisilla, pienten satelliittien laukaisuun kehitettävillä raketeilla.
Myös kyydit avaruuteen ovat kokemassa lähiaikoina pienen mullistuksen, kun kilpailun myötä hintataso putoaa olennaisesti. Tässäkin mielessä Iceye on juuri oikeaan aikaan liikkeellä.
Myös virallinen Suomi on heräämässä uuteen aikaan.
Vuoden 2018 alkuun saakka Suomella ei ollut satelliittien lähettämistä koskevaa säädäntöä lainkaan, joten viranomaisille tuli pieni kiire saada aikaan oma avaruuslaki. Laista tehtiin saman tien sellainen, että se ottaa useita muita maita paremmin huomioon uuden avaruuden yrittäjät.
Muutkin viranomaiset yritysrahoituksesta ja tuotekehittelyn tukemisesta alkaen ovat muuttaneet radikaalisti linjaansa avaruustoimintaan.
Avaruustoiminnasta haaveillaan nyt Suomeen kokonaista uutta teollisuudenalaa – eikä syyttä. Juuri tällaisessa teknologiaosaamisessa Suomi voisi olla hyvä. Ja onkin jo.