Miksi tehdä töitä, kun voisi nauttia vapaudestakin?

Kuvat: Tomi Parkkonen

Blogi

Aika moni meistä käy töissä ensisijaisesti rahan takia. Harvalle on samantekevää, mitä työstä maksetaan.

Mikä vimma meitä sitten ajaa tekemään töitä vielä senkin jälkeen, kun elämän välttämättömyydet on turvattu? Miksi ukki haluaa tehdä töitä muutaman päivän viikossa, vaikka voisi jo hyvillä mielin nauttia ansaitusta eläkkeestä?

Monelle työ on osa identiteettiä. Työpaikka on tärkeä yhteisö ja työn sisältö kiinnostaa. Ihmiset haluavat pysyä ajan tasalla ja olla luomassa uutta niin kauan kuin pää pelaa ja työpanosta arvostetaan.

Parhaimmillaan työstä saa valtavasti energiaa. Vapaa-aika ja viikonloput tuovat elämään rytmiä. Aikaansaannoksista ja palautteesta saa nautintoa, pää on virkeä ja uusiin asioihin jaksaa keskittyä.

Jokainen työnantaja toivoo, että henkilöstö kokisi työnsä merkitykselliseksi ja suhtautuisi siihen yrittäjämäisellä intohimolla. Sisäisesti motivoitunut työntekijä ei laske työtunteja, vaan antaa kaikkensa ja motivoituu entisestään saamastaan palautteesta ja työn tuloksista.

Onko tällaisia työntekijöitä ihan oikeasti olemassa?

Työnteon ilon lisäksi työntekijän pitää saada menetetystä vapaa-ajastaan asianmukainen korvaus paitsi aineettomasti myös aineellisesti.

Yrittäjän korvaus on mahdollisuus nostaa oma yhtiö seuraavalle tasolle. Työntekijälle suora korvaus on palkka ja mahdolliset palkkiot.

Innostava työyhteisö ja muut työn tuomat aineettomat ilon aiheet ovat nekin osa pakettia, mutta niiden mrkitystä ei pidä liioitella.  Jos työntekijän aineelliset palkkiot eivät ole kunnossa, myös aineettomien etujen arvostus laskee helposti.

Jaa artikkeli