Aktiivisuus on avain yhtenäiseen yrityskulttuuriin

Erään yrityksen henkilöstöjohtaja oli työskennellyt samassa yrityksessä kolmessa eri maassa. Yrityksen palvelukonsepti, prosessit ja palkitsemismallit olivat pääasiassa samankaltaisia joka maassa. Palaverikulttuuri ja esimerkiksi ihmisten odotukset johtamisesta taas vaihtelivat maasta toiseen. Ruotsissa kokouksissa käsiteltiin asioita pitkästi keskustellen, kun taas Hollannissa mentiin suoraan asiaan. 

Toinen johtaja puolestaan kertoi, että heidän yrityksessään eri maissa toimivien yksikköjen välillä ei ollut muuta yhteistä kuin brändi, sillä yritys oli kehittynyt erilaisten yritysostojen myötä. Kulttuuri oli täysin omanlaista jokaisessa maassa ja toimipisteessä.

Kansainvälisen koulun rehtori taas toimii päivittäin lukuisista eri kulttuureista tulevien opettajien, vanhempien ja oppilaiden kanssa. Hän huolehtii yhtenäisen koulukulttuurin säilyttämisestä ja pitää sitä tärkeänä.

Toimintamalleja on monia, ja organisaatioiden tahtotila yrityskulttuurin yhtenäisyyden suhteen vaihtelee. Yleensä edes jonkin asteista yhtenäisyyttä kuitenkin toivotaan.

Suomen HR-piireissä on puhuttu paljon yrityskulttuurista ja siihen vaikuttamisesta. Moniin yrityksiin on nimetty kulttuurijohtajia, joiden tehtävä on huolehtia siitä, että johtamiskulttuuri ja organisaation käyttäytyminen vastaavat liiketoiminnan tavoitteita. Kansainvälisessä yrityksessä pitäisi siis johtaa useampaa kulttuuria samaan suuntaan.

Monikulttuurisessa työyhteisössä työntekijöiden erilaisten taustojen huomioiminen joka tilanteessa on mahdoton tehtävä. Erilaiset yksilöt on saatava noudattamaan yhteisesti sovittuja pelisääntöjä ja tekemään töitä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Yhtenäisen yrityskulttuurin luominen edellyttää missä tahansa tiimissä ja yrityksessä jatkuvaa vuoropuhelua, läsnäoloa, innostamista, osallistamista ja sitouttamista yhteisten tavoitteiden eteen. Käytännössä kulttuurin johtaminen on hyvin arkista tekemistä.

Esimerkiksi kansainvälisen koulun rehtori osallistuu aktiivisesti koulun arkeen: hän fasilitoi arkityössä kiertelemällä mahdollisimman paljon luokissa ja seuraamalla opetustilanteita. Lisäksi hän asettaa alaisilleen tavoitteita, joissa onnistumista seurataan säännöllisin väliajoin. Myös palkitseminen linkittyi tavoitteisiin – sen sijaan kiinteä kuukausipalkka on opettajilla hyvin läpinäkyvä ja perustuu uravaiheeseen.

Koulussa erilaiset ohjeet koskevat tasavertaisesti kaikkia ja sääntöjen rikkomiseen puututaan. Erilaisia taustoja arvostetaan ja niitä tuodaan esille sopivissa tilanteissa kuten juhlapäivinä. Koulun arki toimii kuitenkin koulun pelisääntöjen ja opetusmenetelmien mukaan, joita kaikkien tulee noudattaa ja kunnioittaa. 

Yrityskulttuuri voi jättää tilaa yksilöiden ja myös yksiköiden itseohjautuvuudelle. Rajanveto kannattaa kuitenkin tehdä tietoisesti ja arvioida, milloin yhtenäiset arvot ja tavat ovat tavoitteiden toteutumisen kannalta tärkeitä ja missä asioissa on joustovaraa.