Mitä tapahtuu kun oma tahti hidastuu – miten varautua vanhuuden varalle?

Mitä tapahtuu, kun askel ei nousekaan enää entiseen tapaan ja kotona asumisesta tulee vaikeaa? Voiko laadukkaat vanhuuden ajan palvelut varmistaa itselle etukäteen? Moni säästää jo eläkettä varten, mutta harva miettii aktiivisen eläkeajan jälkeistä tilannetta. Diakonissalaitoksen Hoiva Oy:n asiakaspäällikkö Tiina Koivuniemi kertoo, mitkä asiat tulisi huomioida vanhuuden elämänlaadun varmistamisessa.
Kuvat: istockphoto, Hoiva Oy

Mitä tapahtuu, kun askel ei nousekaan enää entiseen tapaan ja kotona asumisesta tulee vaikeaa? Voiko laadukkaat vanhuuden ajan palvelut varmistaa itselle etukäteen? Moni säästää jo eläkettä varten, mutta harva miettii aktiivisen eläkeajan jälkeistä tilannetta. Diakonissalaitoksen Hoiva Oy:n asiakaspäällikkö Tiina Koivuniemi kertoo, mitkä asiat tulisi huomioida vanhuuden elämänlaadun varmistamisessa.

Tiina Koivuniemi

Tiina Koivuniemi

Eikö tiedostettu riski johda toimintaan?

Eliniän odote on noussut yli 80 vuoden, mikä tarkoittaa, että noin neljännes elämästä vietetään eläkkeellä.

”Sairastumisen ja tapaturmien riski kasvaa ikääntymisen myötä”, Koivuniemi kertoo.

Iäkkäiden tapaturmista 80 prosenttia on kaatumisia, liukastumisia tai putoamisia. Yli 65-vuotiaille suomalaisille sattuu 100 000 kaatumistapaturmaa vuosittain, joista valtaosa tapahtuu kotona sisällä tai kotipihassa (THL).

”Sairastumista ja tapaturmia voi ennaltaehkäistä liikunnalla, terveellisellä ruokavaliolla sekä riittävällä levolla.  Esimerkiksi esteetön asuminen ja arkea helpottavat hoivapalvelut luovat turvaa ja ennaltaehkäisevät niin sairauksia kuin tapaturmia.”

Ikääntymisen alkuvaiheilla apua tarvitaan usein arjen pyörittämiseen ja yksinäisyyden lieventämiseen, mutta halutaanko apua pyytää? Tilastojen mukaan 75-vuotiaista suomalaisista itsensä yksinäiseksi kokee vain noin 11 % (THL 2016). Matala luku saattaa kertoa siitä, ettei yksinäisyyden oireita tunnisteta.

Lisääntyvän hoitotarpeen ja pidentyvän eliniän myötä on selvää, että eläkkeen rinnalle tarvitaan lisäksi omia säästöjä. Jopa kaksi kolmesta suomalaisesta ei usko sosiaaliturvan riittävyyteen eläkkeellä, mutta siitä huolimatta taloudellinen varautuminen jää usein puolitiehen.

"Tärkeää olisi ymmärtää varhaisemmassa vaiheessa, mitä se taloudellisesti vaatisi, jos toimintakyky alenee, mutta elämänlaadun halutaan säilyvän ennallaan.”, Koivuniemi sanoo.

Suunnittele ajoissa

Hoivan palveluneuvontaan otetaan usein yhteyttä vasta, kun kotona ei enää pärjätä yksin. 

”Yhteydenottoja tulee omaisilta, joiden omien vanhempien toimintakyky on alentunut. Silloin tilanne on usein jo se, että tarvitaan jatkuvaa hoivaa esimerkiksi muistisairauden tai liikkumisrajoitteiden takia”, Koivuniemi sanoo.

Ihmisillä on usein vanhentunut mielikuva siitä, että vanhana asutaan joko kotona tai vanhainkodissa.

Arjen muutoksia tehdään usein liian myöhään silloin, kun ikääntyneen voimat ja sopeutumiskyky ovat jo vähissä.

”Suunnittelu mahdollistaa valinnanvapauden siihen, millaisena elämänlaatu pysyy elämän loppuvaiheilla. Esimerkiksi omasta kodista muuttaminen vaatii ikääntyneeltä järjestelyjä, joihin ei enää välttämättä jaksa tai pysty paneutumaan”, Koivuniemi jatkaa.

Koivuniemi korostaa, että huolehtimalla hyvinvoinnista etukäteen voi myöhentää tarvetta muuttaa hoivakotiin.

Tunne vaihtoehtosi

Ikäihmisten palvelut voidaan jakaa neljään ryhmään: kotiapu, senioriasuminen, palveluasuminen sekä täyden palvelun ympärivuorokautinen hoiva. Näitä kaikkia palveluita tarjoavat sekä yksityinen että julkinen sektori.

Ihmisillä on usein vanhentunut mielikuva siitä, että vanhana asutaan joko kotona tai vanhainkodissa. Itsenäisen kotona asumisen sekä vanhainkodin välillä on laaja skaala vaihtoehtoja erilaisissa hintaluokissa. Koivuniemi ohjeistaa lähtemään liikkeelle omista tarpeista ja sopivan asumismuodon pohtimisesta.

”Kannattaa miettiä, mitä asioita kotona ollessaan arvostaa. Suunnittelu alkaa omasta tarpeesta. Jos avuntarve on jo suuri, keskitytään nykyhetken hoivatarpeiden ratkaisemiseen. Varhaisemmassa suunnittelussa voidaan pohtia enemmän vaihtoehtoja ja omia toiveita tulevaisuuden hoitotarpeita ja toimintakyvyn ylläpitoa ennakoimalla”, Koivuniemi kuvaa.

”Kotiapu mahdollistaa kotona asumisen pidempään, sillä sen myötä arkiaskareiden suorittaminen helpottuu”, Koivuniemi sanoo. Terveyttä ylläpitäviä palveluita voivat olla esimerkiksi ruoan kuljetus- ja valmistusapu sekä siivousapu.

Huolehtimalla hyvinvoinnista etukäteen voi myöhentää tarvetta muuttaa hoivakotiin.

”Palvelut kannattaa tilata ikääntyneiden palveluun erikoistuneilta ammattilaisilta, jolloin myös toimintakyvyssä tapahtuvia muutoksia seurataan ja tämä edesauttaa mahdollisten ongelmien varhaista havaitsemista”, Koivuniemi konkretisoi.

Senioriasuminen ja palveluasuminen ovat yhteisöllisiä asumisen muotoja, joissa asutaan omissa asunnoissa, mutta naapurit ovat hyvin samanlaisessa tilanteessa.

”Seniori- ja palveluasumisen keskeinen ero on yhteisöllisyyden tasossa – palveluasunnoissa on ulkopuolisen palveluntarjoajan järjestämää ohjelmaa ja hoivaa tarvittaessa. Fyysisesti ja psyykkisesti terveinä pysytään harrastuneisuuden ja sosiaalisten verkostojen ylläpitämisen avulla.”

Toisaalta palveluasunnossa asuminen ei myöskään poissulje sitä, että voi myös elää, harrastaa ja tavata läheisiä omatoimisesti. Avun ja hoivan löytyminen läheltä luo kuitenkin turvaa: hoivapalvelut ja ruokailu löytyvät tarvittaessa samasta talosta. Vieraita voi kutsua kylään omaan kotiin kuten ennenkin.

"Tarve ympärivuorokautiselle hoivalle syntyy esimerkiksi sairastuessa muistisairauteen, jolloin muutto hoivakotiin voi tulla ajankohtaiseksi", Koivuniemi selventää.

Hoivakodin keskeinen ero muihin hoivanmuotoihin on se, että palveluiden saanti ei ole aikataulutettua, vaan apua saa kun sitä tarvitsee. Palveluiden jatkuva saanti näkyy myös kustannusrakenteessa: hoivakodissa kuukausimaksu kattaa kaikki hoivapalvelut lukuun ottamatta yksilöllistä fysioterapiaa. Puolestaan kotiavussa, seniori- ja palveluasumisessa kustannukset määrittyvät hoivapalveluiden käytön perusteella.

Jaa artikkeli