Kuin ilvekset

Antoisaa, mutkatonta, mutkaista – ja ennen muuta kovaa työtä. Kolme sisarusparia kertoo, millaista on pyörittää perheyhtiötä yhdessä.
Kuvat: Jussi Ratilainen

Temperamenttinen toimija ja tyyni pohdiskelija. Dynaaminen luonnonlapsi ja harkitsevainen suunnittelija. Kun yhdessä työskentelevät sisarusparit kuvailevat toisiaan, roolit jakautuvat usein selkeästi. Toinen vie vauhdilla eteenpäin, toinen toppuuttelee tarvittaessa. Molempia tarvitaan.

Tällainen on jako myös täydellistä keittiötä tavoittelevan Fredman Groupin Peter ja Clas Fredmanilla. Peter on pitkäjänteinen ja diplomaattinen, Clas kiihkeä, nopeiden päätösten mestari. Silti perheyhtiön pyörittäminen sujuu, sillä oman veljen lukeminen on vaivatonta.

”Tiedän jo Clasin ilmeestä, koska on hyvä hetki puhua hänelle”, Peter kuvailee. ”Ihailen hänen tapaansa innostua uusista asioista, sillä pelkät jarruttelijat eivät saa mitään aikaan. Toisaalta hän voisi toisinaan oppia minulta tiettyä suunnitelmallisuutta.” Fredmaneille on tärkeää, että työn osa-alueet jakautuvat selkeästi. Omistaminen, hallitustyö ja operatiivinen toiminta ovat kukin omia lukujaan.

”Kun on kolme hattua päässä, on oltava tarkkana, että roolit eivät sekoitu”, Clas teroittaa. ”Hallituksessamme istuu myös ulkopuolisia, ja jokainen johtoryhmän jäsen on tasavertainen. Näissä pöydissä omistajuus ei paina mitään. Se on tehtävä kirkkaaksi.”

Yhtä kirkkaaksi on kiillotettava tieto siitä, että henkilöstön ei tarvitse pelätä sukulaisuussuhteiden perusteella suoritettavaa suhmurointia. Kaikkien työpanos on yhtä tärkeä.

”Tämä on monelle perheyhtiölle todellinen haaste”, Peter tietää. ”Ei riitä, että asiasta kertoo organisaatiolle kerran. Siitä on muistutettava usein.”

Tasavertaisuus näkyy myös siinä, että Fredmanin veljekset viihtyvät lähellä henkilöstöään, yritysarjen ytimessä.

”Törmäämme toisinaan ennakkoluuloihin kasvottomasta omistajuudesta – siitä, että istuisimme norsunluutornissa”, Clas harmittelee. ”Se ei mene ollenkaan niin. Me haluamme näkyä yrityksessämme. Meillä on kädet savessa joka päivä. Reilu päätöksenteko vaatii sitä.”

Fredmanin veljekset tahtovat olla osaltaan murskaamassa myös toista myyttiä.

”Perheyhtiöt mielletään usein vanhoillisiksi yrityksiksi, jotka eivät osaa muuttua”, Peter puuskahtaa. ”Se on ihan täyttä puppua! Vastuullinen toiminta ei tarkoita sitä, että yhtiö ei panostaisi kehittymiseen.”

Peter ja Clas Fredman

Toiveissa kolmas polvi

Toisella heleän keltaista, toisella söpöä pinkkiä. Kun Linda ja Laura Langh olivat pikkutyttöjä, äiti puki heidät samanlaisiin mekkoihin. Vain väri saattoi vaihdella. Siskoksia oli muutenkin vaikea erottaa toisistaan, sillä he viihtyivät kylki kyljessä, samoissa harrastuksissa ja samassa kaveripiirissä.

Pari vuosikymmentä myöhemmin tilanne on ennallaan: Linda ja Laura työskentelevät kumpikin isänsä perustamissa, noin 150 henkilöä työllistävissä Langh-yhtiöissä ja näkevät tiiviisti sekä töissä että vapaalla. Miten siinä näin kävi? Sitä siskokset eivät tiedä ihan itsekään.

”Mietimme usein pilke silmäkulmassa, että isämme on ohjannut meitä perheyhtiöön niin hienovaraisesti, että emme ole edes tajunneet sitä”, Linda nauraa.

HIENOPESUSSA. Linda (vas.) ja Laura Langh miettivät usein pilke silmäkulmassa, että heitä on ohjattu perheyhtiöön niin hienovaraisesti, että he eivät ole itse sitä edes tajunneet. Seuraavaksi siskokset pohtivat, miten he saavat omat lapsensa aivopestyä yrityksen jatkajiksi.

Linda ja Laura Langh

Linda ja Laura Langh miettivät usein pilke silmäkulmassa, että heitä on ohjattu perheyhtiöön niin hienovaraisesti, että he eivät ole itse sitä edes tajunneet. Seuraavaksi siskokset pohtivat, miten he saavat omat lapsensa aivopestyä yrityksen jatkajiksi.

Ainakin Hans-isä on antanut tyttärilleen myös vastuuta alusta pitäen. Molemmat tyttäret ovat istuneet yhtiöiden hallituksessa heti, kun ovat täyttäneet 18. Tätä he arvostavat. Päätöksentekoon ja liiketoimintaan on saanut osallistua ja perehtyä pikkuhiljaa. Nyt Laura toimii rahtilaivanvarustamo Langh Shipin toimitusjohtajana ja Linda Pesupalvelu Hans Langhin toimitusjohtajana.

Asiakkaiden suussa heidän nimensä menevät tiuhaan sekaisin.

”Samapa se – tottelemme kumpaa tahansa”, Laura kuittaa.

Yhtä joustavasti perheyhtiössä suhtaudutaan toimenkuviin. Toimitusjohtajan tittelit eivät tarkoita, että Linda ja Laura eivät hoitaisi sulavasti myyntityötä tai asiakaskontakteja.

Siskokset myöntävät, että välillä tuntosarvien käyttöä pitää terästää. Joskus perheyrittäjän on nimittäin vaikea muistaa, että alaisille työpaikka ei ole yhtä lailla ympärivuorokautinen projekti.

”Vaikka me olemme yökyöpeleitä, jotka meilailemme toisillemme keskiyön jälkeen, henkilöstöltä sitä ei voi odottaa”, Linda naurahtaa. ”Siinä isälläkin olisi ollut oppimista. Hän soitteli työntekijöille aikanaan ihan milloin sattui.”

Sekä Lindalla että Lauralla on jälkikasvua, jota hoidetaan usein yhdessä. Usein vetovastuun ottaa sisaruksista se, kumman aikataulu joustaa sinä päivänä sutjakammin. Se jää nähtäväksi, siirtyvätkö Langh-yhtiöt aikanaan Lindan ja Lauran lasten luotsattaviksi. Altistus ainakin on ollut vahvaa. Kummankin lapset ovat viihtyneet ”konttorimaskotteina” vauvasta saakka.

”Olen minä miettinyt, että miten lapset saadaan aivopestyä haluamaan yrityksen jatkajiksi”, Laura letkauttaa. Siskoa naurattaa.

”Täytyy myöntää, että itselläni on oletus siitä, että he tahtovat aikanaan jatkaa työtämme”, Laura jatkaa. ”En ole tuputtanut heille perheyritystä, mutta jo kuusivuotias suunnittelee leikeissään, tahtoisiko isona laivalle vai maatilalle töihin. Vaihtoehtoja on monia, joten todennäköisyys päätyä jatkajaksi on suurempi.”

Ehkä seuraava sukupolvi vakuutetaan sillä, että Langheilla on perheyrittämisestä pelkkää hyvää sanottava. Tiimityö lähisukulaisen kanssa on harvinaisen helppoa.

”Työnteko on antoisaa, kun toisen tuntee perin pohjin. Arvaamme jo etukäteen, mitä mieltä toinen on uusista ehdotuksista”, Linda kertoo.

”Lisäksi on hienoa, kun voi luottaa toiseen täysin.”

Lauhkeat metsämiehet

”Kahta vipua en lähde metsään vääntämään!”

Niin Aki Laaja kivahti teini-ikäisenä. Isä ja äiti tekivät pitkää päivää metsäurakointifirma Metsä-Multialla ja Aki-poika vannoi, että valitsisi ihan toisen polun – vaikka vain muodon vuoksi.

Kuusi vuotta vanhemman isoveljen Kai Laajan asenne ei ollut näin ehdoton. Hän oli roikkunut isän työpaikalla kurkkimassa taaperoikäisestä saakka. Mieleen alkoi jo nuorena piirtyä kuva siitä, mitä olisi kiva tehdä: jatkaa aikanaan perheyrityksen puikoissa. Aki kouluttautui ensin puusepäksi, Kai suuntasi suoraan metsätyöteknikkolinjalle.

LAUHKEAT LAMPAAT. Yksi Kai (oik.) ja Aki Laajan menestyksen salaisuuksista on suoraselkäinen, mutkaton toimintakulttuuri ja veljesparin keski­suomalais-zeniläiset luonteet. Heidän sarvensa kalisevat yhteen vain harvoin.

Aki ja Kai Laaja

Yksi Kai ja Aki Laajan menestyksen salaisuuksista on suoraselkäinen, mutkaton toimintakulttuuri ja veljesparin keski­suomalais-zeniläiset luonteet. Heidän sarvensa kalisevat yhteen vain harvoin.

Vähitellen pikkuveljenkin mieli muuttui. Veljekset alkoivat yhdessä ideoida, miten yrityksen toimintaa voitaisiin kehittää. Homma vaikutti sittenkin inspiroivalta, kun omaan toimenkuvaan saattoi vaikuttaa. Virallinen sukupolvenvaihdos tehtiin vuonna 2002. Sen jälkeen yritys on kasvanut kahdeksankertaiseksi. Toimintaa on laajennettu veljesten valtakaudella myös kansainvälisille markkinoille. Nyt Kain käyntikortissa lukee johtaja, Akin toimitusjohtaja.

Yksi menestyksen salaisuuksista on suoraselkäinen, mutkaton toimintakulttuuri ja veljesparin luonteet, joita he itse kuvailevat keskisuomalais-zeniläisiksi. Metsä-Multialla sarvet kalisevat yhteen vain harvoin. Veljekset äityvät jopa arvioimaan, että viidentoista vuoden aikana konttorin ovet eivät ole paukkuneet kertaakaan sanasodan seurauksena.

”Me olemme kumpikin sellaisia lauhkeita lampaita”, Aki Laaja naurahtaa.

”Meillä ei töissä räiskytä, sillä räiskintä ei edistä asioita. Tuntuu siltä, että oikeastaan tasoitamme rauhallisuudellamme työpaikan levottomampiakin persoonia. Meitä yhdistää ratkaisukeskeisyys.”

Kai Laajan mukaan sukulaisuussuhde ei ole koskaan aiheuttanut hankaluuksia Metsä-Multialla, päinvastoin.

”Emme ole koskaan peitelleet sitä, että olemme veljeksiä. Se on olennainen osa yrityksemme tarinaa, ja henkilöstö on kokenut sen jopa vahvuutena. Jommankumman meistä saa aina helposti kiinni.”

Laajat nauttivat työstään, mutta korostavat, että menestys ei ole tullut ilmaiseksi. Se on vaatinut ihan saman verran hommia kuin muiltakin.

”Se, että perheyrityksen jatkajat saavat kaiken liian helpolla, taitaa olla melko yleinen harhaluulo”, Aki pohtii.

”Olisiko se sitten suomalaista peruskateutta? Totuus on kuitenkin ihan muuta.”

Vaikka Laajat ovat tällä hetkellä vissisti sitoutuneita perheyhtiöön, molemmat ovat yhtä mieltä siitä, että se ei saa alkaa tuntua kahlepallolta nilkassa.

”Työhönsä ei saa rakastua liikaa”, Kai summaa.

”En tähyile eläkepäiviin – ei siellä maalissa mitään kultataulua odota. Eletään tässä ja nyt. Työelämässä kannattaa tarkastaa oma tahtotilansa säännöllisin väliajoin. Jos on tarvetta joskus tehdä muutoksia, sitten tehdään.”

Aki Laaja nyökkää.

”Vaikka yrityssuhteet menisivät, perheside ei katkea koskaan. Se on tärkeintä.”

Fredman Group
Kotipaikka: Rauma
Liikevaihto: 24 milj.
Liiketulos: 1,4 milj.
Henkilökunnan määrä: 75

Langh-yhtiöt
Kotipaikka: Piikkiö
Liikevaihto: 22 milj.
Liiketulos: 1,8 milj.
Henkilökunnan määrä: 165

Metsä-Multia
Kotipaikka: Multia
Liikevaihto: 8,7 milj.
Liiketulos: 0,9 milj.
Henkilökunnan määrä: 65

Jaa artikkeli