Aivoilla, ei voimalla
Alussa olivat suo, kuokka ja Jussi. Näillä sanoilla alkaa Väinö Linnan suuri romaani Täällä Pohjantähden alla.
Linnan kirja on kertomus suomalaisen yhteiskunnan ristiriidoista 1880-luvulta 1950-luvun alkuun asti. Samalla se on eeppinen tarina arjen taloudesta: ihmisten osaamisesta, ahkeruudesta ja säästäväisyydestä, ponnistelusta paremman elintason puolesta.
Suomi oli kehitysmaa, yksi Euroopan kurjimmista kolkista. Pentinkulman ihmiset eivät kuitenkaan tyytyneet kuokkaan, vaan ottivat innokkaasti käyttöön kaikki uudet välineet, jotka helpottivat elämää ja lisäsivät toimien tuottavuutta.
Räätäli Halme hankki puhelimen ja hevoskauppiaan poika Kivioja osti kuorma-auton, jolla vietiin maitoa meijeriin. Kirjan kuvaama edistys huipentui, kun Jussi Koskelan pojanpoika hankki traktorin.
Kaupungeissa draivi oli vähintään yhtä kova kuin maaseudulla. Sähkö, puhelin ja vesiklosetti tulivat helpottamaan kaupunkilaisten elämää jo 1800-luvun lopulla. Tuottavuuden kasvu johti siihen, ettei kaikkea valveillaoloaikaa tarvinnut enää käyttää uurastamiseen. Uudet palvelut ja huvitukset alkoivat muokata eurooppalaistuvan Helsingin kaupunkikulttuuria.
Rohkeat kansalliset visiot ohjasivat nuoren Suomen kehittämistä. Lainsäädäntöä ja instituutioita uudistettiin, taloutta kansainvälistettiin.
Osakeyhtiöasetus ja elinkeinovapaus olivat syntyneet jo 1800-luvulla. Pörssi tuli vuonna 1912, maareformi ja oppivelvollisuus 1920-luvun alussa.
Yritteliäisyys ja edistysusko oli vahvaa. Kansallinen kapitalismi hyödynsi metsiä ja vesivoimaa. Vientimarkkinat imivät suomalaista puutavaraa.
Suomi oli pieni talous, joka sopeutui aktiivisesti maailman menoon, kansainväliseen kilpailuun, sen ajan globalisaatioon. Kehittyvällä maalla oli älykilpailukykyä, eikä vain kustannuskilpailukykyä, josta nyt puhutaan niin paljon.
Keskity siihen, mitä osaat
Satavuotiaan Suomen tilinpäätös on hyvä. Tämä maa kuuluu useimmilla edistyksen mittareilla maailman kärkeen.
Entä seuraavat sata vuotta? Miten meidän käy?
Joistakin trendeistä voidaan esittää hyviä arvauksia. Yksi niistä on väestönkehitys.
Se tiedetään melko varmasti, että väestö vanhenee. On ennustettu, että sadan vuoden aikana miesten elinikä kohoaa yli 85 vuoden ja naisten yli 90 vuoden. Suomen väkiluku lienee 5–6 miljoonaa, ellei tule kansainvaellusta, joka mullistaa kaiken.
Monilta muilta osin kaukainen tulevaisuus on hämärän peitossa. Suuret digitalisaation, globalisaation ja ilmastonmuutoksen kaltaiset muutosvoimat vaikuttavat Suomeen, mutta seurauksia emme vielä tiedä. Jotkut pitävät niitä ahdistavina uhkina. Toiset näkevät niissä valtavia mahdollisuuksia, joihin pitää tarttua hanakasti.
Kansainvälinen politiikka voi tuottaa yllätyksiä, teknologia synnyttää järisyttäviä muutoksia. Vakaana pidetyn Suomen yhteiskunnallinen kehitys saattaa lähteä ennakoimattomille urille. Suomi voi romahtaa, mutta se voi myös loistaa.
Niinpä tämä juttu ei ennusta seuraavaa sataa vuotta. Tavoitteena on sen sijaan pohtia kehityksen pääsuuntia ja muutosvoimia. Mutta jos suomalaiset haluavat ottaa oppia omasta historiastaan, yksi johtopäätös on selvä:
”Meillä on vain yksi kasvustrategia. Suomen on tunnistettava maailmantalouden muutosvoimat ja käytettävä niitä häikäilemättä hyväksi”, sanoo professori Matti Pohjola.
Matti Pohjola
Ideat ennen koneita
Pohjolan mukaan kansakunta menestyy samalla reseptillä kuin yksilökin: keskity siihen, mitä osaat ja missä menestyt parhaiten. Jos vahvat alueet ovat aloilla, joilla arvonlisäys on suurta eli kannattavuus on hyvä, silloin onnistumiseen on hyvät mahdollisuudet.
Uusin tutkimus korostaa ideoiden eli tieteellisen tiedon ja teknisten keksintöjen merkitystä talouskasvulle.
”Ideoiden tärkeys on tiedetty ennenkin, mutta nyt se on kirkastunut entistä enemmän”, Pohjola sanoo.
Toisen maailmansodan jälkeen ajateltiin, että tuotantopääoma on kasvun tärkein lähde. Siksi Suomenkin piti investoida rohkeasti pääomavaltaiseen teollisuuteen.
Seuraavaksi ymmärrettiin koulutuksen merkitys. Ideoiden ensisijaisuus tajuttiin vasta 1990-luvulla. Pääomaakin tarvitaan, totta kai, mutta se on vain väline ideoiden toteuttamiseksi.
Ennen ajateltiin, että ideat saadaan kuin manna taivaasta, mutta nyt tutkijat korostavat tutkimus- ja kehittämistoiminnan roolia. Panostaminen siihen on yksi niistä keinoista, jolla politiikka voi vaikuttaa teknologiseen kilpailukykyyn.
Kilpailukyvyn haastetta lisää ongelma, johon ideoiden tuotannossa on törmätty: teknologisia innovaatioita on nyt vaikeampi keksiä kuin ennen. Kasvun ylläpitäminen on kalliimpaa, koska matalalla roikkuvat hedelmät on jo poimittu talteen.
Nyt odotetaan tieteellistä ja teknologista läpimurtoa, joka saisi aikaan uuden tuottavuusaallon – samantapaista mylläkkää kuin sähkövoiman tai tietotekniikan käyttöönotto aikoinaan olivat. Kyky teknis-tieteellisiin läpimurtoihin on tärkeä, mutta sen lisäksi Suomen pitää vahvistaa myös kaupallistamisen, markkinoinnin ja myynnin voimia. Niidenkin edistämiseen tarvitaan älykkyyttä.
Keksit itse tai kopioit
Työn tuottavuuden kasvu kuulostaa kuivalta ekonomistislangilta, mutta se on Suomen tulevan tarinan punainen lanka. Se on yhtä kuin talouskasvu ja elintason nousu.
Tuottavuuden lähteitä ovat ideat, tieto, tutkimus, keksinnöt, koneet, teknologia, automaatio, yrittäjyys, tiimityö, hyvä johtaminen, työntekijän yksilölliset oivallukset ja niin edelleen.
Paremman tuottavuuden ansiosta tulotasomme on korkea, vaikka emme raada enää niin kuin vanhempamme ja isovanhempamme.
Suomalaisten työtuntien määrä on sadassa vuodessa melkein puoliintunut, mutta tunnissa tienattujen tavaroiden ja palvelujen arvo on 15-kertaistunut.
Kun internet kaupallistettiin 1990-luvun lopulla, alkoi puhe niin sanotusta uudesta taloudesta. Iskusanan takana oli usko siihen, että tietotekniikka toisi mukanaan ihmistyön tuottavuuden kestävän kasvun.
Yllättäen niin ei käynytkään. Tuottavuuden kasvu pysähtyi Suomessa, ja sama trendi vaikuttaa myös maailmalla.
Tutkijat käyvät vilkasta keskustelua siitä, onko kyseessä pysyvä ilmiö vai kääntävätkö tulevat keksinnöt ja teknologiat tuottavuuden uuteen nousuun. Kukaan ei tiedä, miten tässä käy. Uudet talousmahdit Kiina ja Intia panostavat onneksi voimakkaasti tutkimukseen ja kehitystoimintaan.
”Eihän kaikkea tarvitse keksiä itse. Globaalisti kaikki hyödylliset ideat ovat kopioitavissa”, Matti Pohjola sanoo.
Kopiointi kuulostaa tuoreelta idealta ainakin Suomessa, mutta sekin vaatii osaamista ja ymmärrystä. Sen lisäksi tarvitaan nöyryyttä, samaa asennetta, jolla Japani lähti sodan jälkeen opiskelemaan teollisuusmaiden teknologiaa. Pian se oli elektroniikassa ja autoteollisuudessa maailman huipulla.
Markkinointiosaaminen on hyvä esimerkki suositeltavasta kopioinnin kohteesta.
”Innovaatioita meillä riittää, mutta niiden kaupallistamisessa olemme selvästi heikompia kuin monet muut maat.”
Näin kirjoitti markkinoinnin ja hallitustyön ammattilainen Anne Korkiakoski tämän lehden edellisessä numerossa (Life Magazine Kevät–Kesä 2017).
Hänen mukaansa suomalaisissa yrityksissä markkinointi ymmärretään usein vain tukitoimintona – ei siis ydinprosessina, niin kuin pitäisi, jos tavoitteena on menestyminen.
Korkiakosken mukaan suomalaiset yritykset käyttävät markkinointiin keskimäärin alle puolet kilpailijamaiden yritysten vastaavista investoinneista.
”Brändejä voidaan rakentaa investoimalla systemaattisesti aivan kuten sellutehtaitakin rakennetaan”, hän kiteytti ajatuksensa.
Kasvuyritys on innovaatiokone
Kaikki yritykset osallistuvat uusien innovaatioiden kehittämiseen, mutta kasvava osa läpimurroista tapahtuu kasvuyrityksissä. Ne ovat nykytalouden innovaatiodynamoita ja siksi tärkeitä hyvinvoinnin lähteitä.
Innovaation käsitettä ei pidä kuitenkaan tulkita tässä yhteydessä liian juhlallisesti. Ekonomisti Paul Romerin esimerkki erinomaisesta innovaatiosta on pahvimukin kansi, joka on samankokoinen riippumatta mukin koosta.
Idean keksi – pahvimukiyrittäjä. Tämäntyyppiset keksinnöt syntyvät yritysten käytännön työssä eivätkä ne edes voisi syntyä muualla.
Kasvuyrittäjä Inka Mero määrittelee startupin eli aloittavan kasvuyhtiön yritykseksi, joka tavoittelee skaalautuvaa liiketoimintaa epävarmassa ympäristössä.
Skaalautuvuus tarkoittaa sitä, että yrityksen kannattavuus säilyy tai jopa paranee, kun myynti kasvaa. Äärimmäisen pienin kustannuksin monistettavat digitaaliset tuotteet kuten pelit ja musiikki ovat hyviä esimerkkejä skaalautuvista tuotteista.
Olennaista on, että myynti rynnistää kuin gaselli: vuosikasvu yltää kaksi- tai jopa kolminumeroisiin lukemiin. Kunnianhimoisen kasvuyrityksen tavoitteena on Inka Meron mukaan jopa yli 100 prosentin vuosikasvu.
”Yhteiskunnan kannalta olennaista on myös se, että kasvuyritykset työllistävät ihan eri tahtia kuin suuryritykset”, hän sanoo.
Suomalaisen kasvuyrityksen suuri ongelma on kotimarkkinoiden pieni koko. Kymmenen vuotta sitten oli toinenkin ongelma: puuttui hyvä kasvuyrittäjyyspolitiikka.
Meron mukaan tilanne on muuttunut ratkaisevasti, ja viime vuosina on saatu aikaan hyviä tuloksia. Mikä vielä tärkeämpää, Supercell ja muutamat muutkin suomalaiset kasvuyritykset ovat kohonneet globaaliin eliittiin.
”Kasvuyrittäjyys ruokkii kasvuyrittäjyyttä.”
On syntynyt kasvuyritysten kriittinen massa, joka houkuttelee suomalaisia ja ulkomaisia osaajia. Ilmapiiri on myönteinen, ja rahoitusmahdollisuudet ovat parantuneet.
Inka Mero pitää Suomen valttina myös sitä, että maahan on syntynyt kasvuyritysten ja perinteisen teollisuuden muodostamia ekosysteemejä.
”Fortumista lähtien on perusteollisuusyrityksiä, jotka kehittävät aktiivisesti uusia digitaalisia palveluita.”
Inka Mero
Tavaraa on mutta onko elämää?
Kaikki kehittyneet maat ovat käyneet läpi suuren rakennemuutoksen, deindustrialisaation. Teollisuuden osuus bruttokansantuotteesta on alentunut, ja tärkeimmät teollisuusmaat ovat muuttuneet vähitellen palvelutalouksiksi.
Johtava eurooppalainen palvelutalous on Britannia. Siellä tehdasteollisuuden bkt-osuus on vain 10 prosenttia.
Suomessa teollisuuden bkt-osuus oli lähes neljännes, kunnes se romahti äkkiä 17 prosenttiin, samoihin lukemiin Ruotsin ja euroalueen kanssa.
Kukaan ei toivo, että Suomen teollisuus heikkenisi edelleen. Britannian esimerkki kuitenkin osoittaa, että deindustrialisaatio ei johda väistämättä perikatoon.
Itse asiassa teollisuudenkin arvonlisäys syntyy pikemminkin palveluista kuin siitä, että raaka-aineita jalostetaan fyysisiksi tavaroiksi. Esimerkiksi elektroniikkateollisuuden tuotoksesta enää 20 prosenttia on tavaroita ja loput ovat ohjelmistoja, patentteja ynnä muita palveluita.
Palvelujen nousun takana on rautainen laki: kun tulotaso nousee, kysyntä siirtyy tavaroista palveluihin. Esimerkiksi terveysmenojen bkt-osuus nousee kaikkialla.
Professori Matti Pohjola arvioi, että tulevaisuudessa ihmiset arvostavat terveyttä entistä enemmän.
”Elämästä on pulaa, tavarasta ei”, hän sanoo. ”Yritysten näkökulmasta terveysbisnes on hyvä toimialavalinta.”
Yksi esimerkki tästä trendistä on Nokia, joka panostaa terveysteknologiaan. Nokian älyhiusharja pyrkii tunnistamaan hiusten terveyteen liittyviä ongelmia. Myös rakentaminen sopii esimerkiksi teollisesta toimialasta, jolla palvelun osuus kasvaa ja digitaalisuus etenee.
”Tulevaisuudessa halutaan entistä useammin vuokrata asunto tai ostaa asuminen palveluna”, sanoo Inka Mero, joka vaikuttaa muun muassa YIT:n hallituksessa.
Tämä trendi on sukua Airbnb-ilmiölle, joka edustaa niin sanottua jakamistaloutta. Airbnb on globaali yritys, jonka kautta kuluttajat tarjoavat majoitusta toisilleen.
Trendin taustalla on asumiseen liittyvien arvostusten muutos. Urbanisoituminen eli kaupungistuminen jatkuu. Kasvukeskusten vetovoima on yleismaailmallinen ilmiö.
Digitalisaatio synnyttää rakentamiseen ja asumiseen tehokkaita ratkaisuja. Äly tulee taloon ja kytkee kiinteistöt tietoliikenteen ja energian verkkoihin.
Helsingistä voi tulla finanssikeskus
Palvelujen kasvu piti Suomea pystyssä viime vuosien pitkän taantuman aikana. Varsinainen valopilkku oli tietointensiiviset markkinapalvelut, joihin luetaan muun muassa informaatio ja viestintä. Tämän alan terävin kärki oli tietojenkäsittelypalvelut.
Positiivisiin kasvupoikkeuksiin kuului parhaimmillaan myös finanssiala eli rahoitus ja vakuutus. Esimerkiksi taantumavuonna 2014 sen arvonlisäys kasvoi lähes 10 prosenttia.
Finanssiala välittää Suomeen monenlaisia ulkomaisia sijoitustuotteita, esimerkiksi rahastoja. Mandatum Lifen toimitusjohtaja Petri Niemisvirta sanoo, että finanssialan merkittävä arvonlisäys jäisi saamatta, jos ala joutuisi tyytymään vain välittäjän rooliin. Vuonna 2008 Mandatum Lifen salkun- ja varainhoito ei työllistänyt ketään, mutta nyt työpaikkoja on 70. Näiden ammattilaisten maksamista veroista hyötyvät myös muut suomalaiset.
Suomessa on totuttu ajattelemaan, että suomalainen finanssisektori palvelee lähinnä kotimarkkinoita.
Niemisvirran mukaan alan kilpailukyky riittää kuitenkin tuottamaan myös vientituotteita. Helsingistä voi siksi kehittyä yksi pohjoismaisista finanssikeskuksista.
”Jos ei usko isoihin asioihin, ei niitä koskaan synnykään”, Niemisvirta huomauttaa.
Mandatum Lifen vetäjä arvioi, että sijoitustuotteiden neutraali verokohtelu on tärkeä ehto alan tulevalle kasvulle.
”Jos suomalaisia sijoitustuotteita verotetaan ankarammin kuin ulkomaisia, on selvää, että sijoitusvirrat menevät muualle.”
Sääntelyn kasvu on ollut yksi finanssikriisin jälkeisen ajan suurimmista poliittisista muutoksista. Se koskee sekä pankki- että vakuutustoimialaa.
Niemisvirran mukaan sääntelyn taakka kasvattaa finanssialan yritysten kokoa ja lisää alan keskittymistä.
”Too big to fail -ongelma vain kasvaa”, hän sanoo.
Niemisvirta tarkoittaa tilannetta, jossa pankin koko tai keskeinen markkina-asema muodostaa riskin koko rahoitusjärjestelmälle. Finanssikriisin alla ja sen aikana törmättiin tähän: jotkut pankit olivat niin suuria, ettei valtiolla ollut varaa päästää niitä konkurssiin. Monien arvioiden mukaan tietoisuus tästä yllytti näitä pankkeja lisäämään riskinottoaan.
Voisi ajatella, että joskus koittaa taas deregulaation eli sääntelyn purkamisen aika.
Niemisvirta ei usko siihen näillä näkymin – ainakaan Euroopassa.
”Pikemminkin uskon siihen, että seuraavaksi reguloidaan finanssialan uudet fintech-yritykset. Sen takia on vaikea nähdä, että myöskään vakiintuneiden toimijoiden sääntelyä voitaisiin vähentää.”
Petri Niemisvirta
Ilmastonmuutos suosii kestäviä
Niemisvirta puhuu myös ilmastonmuutoksesta. Hän sanoo olevansa tässä asiassa ”kohtalaisen pessimistinen” ja siteeraa maailmankuulua brittifyysikko Stephen Hawkingia, joka on sanonut, että ihmiskunnalla on sata vuotta aikaa löytää uusi planeetta asuinsijakseen.
Niemisvirta pitää todennäköisenä, että ilmastonmuutokseen voi liittyä myös uusia kansainvaelluksia, kun ilmastonmuutos tekee laajoista alueista asuinkelvottomia.
”Miten yhteiskunnat kestävät, jos tänne pyrkii valtava määrä ilmastonmuutosta pakenevia ihmisiä?”
Elinkeinoelämässä vakuutusyhtiöt olivat ensimmäisiä toimijoita, jotka ottivat ilmastonmuutoksen vakavasti. Nyt kansainvälisessä yhteisössä vallitsee laaja yhteisymmärrys siitä, että ilmastonmuutos johtuu ensi sijassa ihmisen toiminnasta.
Ilmastonmuutos merkitsee identiteettikriisiä kokonaisille toimialoille ja muuttaa sijoittajien käyttäytymistä. Porsche ja Volvo ovat jo ilmoittaneet lopettavansa dieselautojen valmistamisen. Energiateollisuuden taseissa kivihiiltä kirjataan alas.
Nämä asiat ovat vain pieni otos ongelmista, joita ilmastonmuutos tuo reaalitalouteen ja sijoitusmarkkinoille.
Petri Niemisvirta huomauttaa, että Pohjoismaat saattavat hyötyä ilmastonmuutoksesta alkuvaiheessa, ehkä 50 vuoden ajan. Leutojen säiden takia vahinkovakuutus-yhtiöt ovat jo nyt raportoineet talvikausilta paranevia tuloksia.
Suomalaiset yritykset voivat hyödyntää ilmastonmuutoksen torjuntatoimia kehittämällä cleantechiä eli puhdasta teknologiaa. Se on Suomen suuri kollektiivinen satsaus kestävään kasvuun.
Insinöörien luvattu maa tuottaa jatkuvasti innovaatioita, jotka liittyvät uusiutuviin energiamuotoihin kuten aurinko- ja tuulivoimaan, vesien puhdistamiseen ja kiertotalouteen eli jätteiden kierrätykseen. Peräti kolmannes Suomen julkisista t&k-rahoista käytetään cleantechiin, arvioi alan verkosto Cleantech Finland.
Toiminnan kasvupohja on suuri, sillä ala kuhisee kasvuyrityksiä. Cleantech-liiketoiminnan yhteinen liikevaihto ylitti 25 miljardia euroa jo vuosia sitten, ja siinä työskentelee ainakin 50 000 ihmistä.
Suomeen on kehittynyt useita tämän alan ekosysteemejä. Mukana on myös suuria yrityksiä. Esimerkiksi Outotec on suunnannut voimavarojaan teollisuuden energiatehokkuuden lisäämiseen.
Vientimahdollisuuksia riittää: Kiinan ja Intian kaltaiset talousjätit ovat kiinnostuneita puhtaasta tekniikasta kansainvälisten sitoumustensa ja suurkaupunkiensa ympäristöongelmien takia.
Tärinästä tyyneyteen
Uhkakuvia riittää. Osa niistä on suorastaan apokalyptisiä, osa taas sangen arkipäiväisiä. Jotkut uhkat kääntyvät rohkeiden ja yritteliäiden ihmisten käsissä mahdollisuuksiksi. Osa ongelmista päätyy vyyhdiksi politiikan kitkaiselle agendalle, joka vilisee intohimoja, ristiriitoja ja saavutettuja etuja.
Miten uudistaa Suomen työmarkkinoita? Kuinka kehittäisimme eläkejärjestelmää, sosiaaliturvaa ja terveydenhuoltoa? Miten pelastetaan Suomen metsävaroihin perustuva biotalous, jos EU:n ympäristöpolitiikka painottaa lyhyen tähtäyksen päästöjä enemmän kuin pitkän aikavälin hiilinieluja?
Suurimpien teemojen rinnalla monet muut talouden ja hyvinvoinnin olennaiset kysymykset uhkaavat jäädä katveeseen.
Yksi niistä on tämä: Miten parantaa johtamista, kuinka lisättäisiin markkinoinnin panoksia? Tai miten yrittäjyyden ja omistajuuden edellytyksiä edistettäisiin? Kotimaiset yrittäjät ja omistajat ovat ratkaisevan tärkeä resurssi, sillä ulkomaiset sijoittajat voivat kadota nopeasti, jos markkinat jostakin syystä kriisiytyvät.
Uhkakuviin on varauduttava ja ongelmat on riideltävä läpi. Samalla on hyvä muistaa, mitä sijoittaja Warren Buffett kirjoitti niistä, jotka vaikeroivat pelätessään tulevaisuutta:
Tuomion profeetat ovat jättäneet huomiotta yhden ratkaisevan tekijän: inhimillisiä voimavaroja riittää.
Lohdullinen on myös Mauno Koiviston tunnettu aforismi:
Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.
Suomella on poikkeuksellisen hyvät eväät itsenäisyytensä toiselle vuosisadalle. Tämä maa on eturivin koulutusyhteiskunta. Tarmo, rohkeus, yrittäjyys ja t&k-toiminnan tuottamat uudet teknologiat ovat ennenkin tuottaneet suomalaisia menestystarinoita. Pääomiakin Suomella on enemmän kuin koskaan.
Tulevan sadan vuoden aikana kirjoitetaan monta kiinnostavaa tarinaa suomalaisista arjen sankareista. Väinö Linnan manttelinperijä, jonka nimeä emme vielä tiedä, saattaa hyvinkin aloittaa suuren historiallisen romaaninsa näillä sanoilla:
Alussa olivat tekoäly, robotti ja Jussi.
Puhe työn loppumisesta on spekulointia
Teollisesta vallankumouksesta lähtien taloustieteilijät ovat vakuuttaneet pessimisteille, että uusi teknologia ei tuhoa työtä. Historia tukee heidän väitettään. Silti on mahdollista, että asiat voivat kehittyä tulevaisuudessa toisin.
Tämän päivän keskustelua siivittää robottien ja tekoälyn voittokulku. Pelätään, että rekkakuskeille ja kaupan kassatyöntekijöille käy kuin entisajan työhevosille.
On skenaarioita, joiden mukaan automaatio uhkaa kolmasosaa Suomen työpaikoista.
Professori Matti Pohjola huomauttaa, että niissä ei kuitenkaan ole tarkasteltu, mitä uutta työtä tuottavuuden ja tulojen kasvu voi synnyttää.
Pohjola arvioi, että toistaiseksi puhe työn loppumisesta on spekulointia.
”Vakuuttavaa evidenssiä siitä ei ole, vaan toistaiseksi markkinatalous on luonut uutta työtä kadonneen tilalle.”
Teollisuusmaiden sadan vuoden työttömyystilastoissa ei näy nousevaa trendiä, vaikka uudet teknologiat ovat korvanneet laajoja ammattikuntia. Esimerkiksi Yhdysvalloissa rahoitus- ja vakuutusalan työllisyys on nyt 20 prosenttia korkeampi kuin vuonna 1995.
Osaajat liikkuvat yli rajojen
Kasvuyritysten toiminta perustuu hyvin koulutettujen yksilöiden kansainvälisiin tiimeihin.
”Kasvuyritykset kilpailevat globaalisti alan parhaista aivoista”, Inka Mero sanoo.
Onneksi Suomen asema kasvuyritysten kansainvälisillä työmarkkinoilla on hyvä.
Suomi on ei-hierarkkinen yhteiskunta, joka tarjoaa asukkailleen puhdasta luontoa, kulttuuria ja elämisen laatua.
”Koodari pystyy täällä elämään hyvää elämää. Ei tarvitse tehdä 16-tuntisia työpäiviä eikä elää kaksiossa perheen kanssa.”
Vetovoimassa on silti parantamisen varaa. Merolla on täsmäresepti siihen, miten Suomen houkuttelevuutta voisi lisätä kansainvälisten huippuammattilaisten silmissä.
”Tarvitsisimme ilmaisen englanninkielisen peruskoulun. Sillä peittoaisimme täysin muut maat, jopa Ruotsin.”
Mero korostaa, että kasvuyritykset ovat myös tapa ehkäistä aivovuotoa. Jos Suomessa olisi vain kypsien, paikallaan junnaavien toimialojen hitaasti kasvavia yrityksiä, lahjakkuudet hakeutuisivat muualle töihin.
”Silloin ajautuisimme pidemmän päälle alihankkijataloudeksi.”
Vakuuttamisen ja sijoittamisen perusideat pysyvät
Henkivakuutus on riskienhallintabisnestä, sanoo Mandatum Lifen toimitusjohtaja Petri Niemisvirta. Vakuuttamisen tarve ei häviä koskaan.
Sama pätee säästämiseen ja sijoittamiseen, vaikka eri aikoina sijoitustuotteita on paketoitu eri tavoin. Esimerkiksi osakkeita ihmiset ostavat saadakseen osinkoja ja arvonnousua.
Sen sijaan sijoittamisen eettiset ja poliittiset reunaehdot muuttuvat. Monelle sijoittajalle vastuullisuus on yhtä tärkeä asia kuin tuotto. Finanssiala on muutoksen kourissa myös digitalisaation takia.
”Finanssipalveluiden ja säästämistuotteiden ostaminen siirtyy suurelta osin verkkoon”, Niemisvirta arvioi.
Suuret globaalit vakuutusyhtiöt, joilla on tehokkaat digitaaliset työkalut ja valtavat taseet, voivat tulevaisuudessa haastaa alan suomalaiset yritykset näiden kotikentällä.
Toimialan ulkopuoliset jättiyritykset – Amazon, Apple, Facebook ja Google – ovat keränneet valtavasti dataa ihmisten käyttäytymisestä. On mahdollista, että Apple tai joku toinen teknologiajätti yrittää mullistaa nykyisen markkinatilanteen, jota hallitsevat vakuutusalan vanhat yritykset.
”Toistaiseksi tämän toteutumisesta ei ole merkkejä”, Niemisvirta sanoo.