Entä jos et pystyisikään hoitamaan omia raha-asioitasi?
Vamma, sairaus tai tapaturma voi viedä kyvyn huolehtia omista raha-asioista. Varautumalla ajoissa varmistat, että tahtosi ja oikeutesi toteutuvat kaikissa tilanteissa.
Monelle saattaa tulla yllätyksenä, ettei lähiomainen ole ilman erillistä valtuutusta oikeutettu hoitamaan toimintakelpoisuutensa menettäneen läheisensä raha-asioita.
”Pankkeja, sijoituspalveluyrityksiä ja vakuutusyhtiöitä koskee laaja salassapitovelvollisuus. Ilman asianmukaista valtuutusta ne eivät saa antaa asiakassuhteeseen liittyviä tietoja ulkopuolisille”, muistuttaa Mandatum Lifen varainhoidon juristipalveluista vastaava lakimies Seppo Mikkola.
Mikäli henkilö haluaa etukäteen järjestellä asioidensa hoidon sellaisen tilanteen varalta, jossa oma toimintakyky on sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, tai muun vastaavan syyn vuoksi olennaisesti heikentynyt, tarvitaan edunvalvontavaltuutus.
”Edunvalvontavaltuutuksella voi etukäteen varmistaa kaksi tärkeää asiaa: kenen haluaa hoitavan asioitaan ja millä tavalla”, Mikkola sanoo.
Edunvalvontavaltuutuksessa nimetään oma luotettu henkilö asioiden hoitajaksi. Usein luottohenkilö on oma puoliso tai joku lapsista; valtuutetun ei kuitenkaan tarvitse olla lähiomainen. Omaisuuden hoidon osalta voi esimerkiksi ohjeistaa, miten haluaa sukukiinteistöjä tai sijoitusomaisuutta hoidettavan.
”Edunvalvontavaltuutuksella voi varmistua siitä, että omaisuudesta huolehtivalla henkilöllä on riittävä osaaminen ja tieto valtuuttajan omista toiveista. Myös mahdollisten riitatilanteiden riski pienenee”, Mikkola sanoo.
Ei vain vanhusten asia
Edunvalvontavaltuutusten tarve kasvaa koko ajan väestön ikääntyessä.
”Tämä ei ole kuitenkaan vain iäkkäiden asia, sillä äkillinen sairastuminen tai loukkaantuminen voi viedä nuoremmaltakin kyvyn hoitaa asioitaan”, Mikkola muistuttaa.
”Suosittelen edunvalvontavaltuutuksen tekemistä erityisesti heille, joille on tärkeää varmistaa valtuutettu etukäteen. Tyypillisesti tällaisia tilanteita voi olla uusperheissä sekä lapsettomilla henkilöillä”, Mikkola sanoo.
Edunvalvontavaltuutuksen laatiminen edellyttää oikeustoimikelpoisuutta. Jos esimerkiksi muistisairaus on jo ehtinyt edetä pitkälle, ei valtuutusta enää voida antaa. Tällöin vaihtoehtona on usein holhoustoimilakiin perustuva edunvalvonta.
”Keskeisin ero edunvalvontavaltuutuksen ja edunvalvonnan välillä on se, että edunvalvontavaltuutus perustuu valtuuttajan omaan tahtoon. Sillä myös vahvistetaan henkilön omaa itsemääräämisoikeutta ja varmistetaan oman tahdon toteutuminen tilanteessa, jossa henkilö on menettänyt oikeustoimikelpoisuutensa”, sanoo Mikkola.
Teoriasta käytäntöön
Jokainen voi itse päättää valtuutuksensa sisällöstä. Tavallisimmin se koskee taloudellisia asioita, kuten pankkiasioita ja omaisuuden myymistä, ja henkilöön liittyviä asioita, kuten terveyden- ja sairaanhoitoa.
Edunvalvontavaltuutus tehdään aina kirjallisena. Valtuuttaja nimeää valtuutetun ja mahdolliset varavaltuutetut. Tehtäviä voi jakaa eri henkilöille ja valtuuttaja voi vaikuttaa myös siihen, missä määrin toivoo maistraatin valvovan valtuutettujen toimintaa.
Edunvalvontavaltuutusvaltakirjalla on tiukat muotovaatimukset testamentin tapaan. Asiantuntijan avulla huolellisesti laadittuun edunvalvontavaltuutuksessa tulee huomioiduksi sellaisetkin asiat, joita ei välttämättä itse tule ajatelleeksi.
”Yleinen harhaluulo on, että edunvalvontavaltuutus rekisteröidään heti sen laatimisen jälkeen”, Mikkola sanoo.
Edunvalvontavaltuutus tulee kuitenkin voimaan vasta, kun sen laatija menettää kykynsä hoitaa asioitaan. Tämän todentamiseen tarvitaan lääkärin lausunto ja lisäksi voimaantulo vaatii maistraatin vahvistuksen. Valtuutuksen vahvistamista voi hakea vain valtuutettu.
”Jos valtuuttaja elää koko elämänsä toimintakykyisenä, ei edunvalvontavaltuutus astu voimaan ollenkaan. Myös muutokset valtuutukseen tai sen peruuttaminen kokonaan on mahdollista ennen valtuutuksen voimaantuloa”, Mikkola tarkentaa.