Arvo kiertoon

Kiertotaloudessa tuotteet ja niiden arvo kiertävät. Niitä ei haudata maahan, läjitetä kaatopaikoille, niin kuin sen alan ammattilaiset sanovat. Kiertotaloudessa arvo syntyy palveluiden ja digitalisaation avulla tuotteen käytöstä, ei omistamisesta. Kestäviä tuotteita vuokrataan, liisataan ja jaetaan.

Kun tuote ostetaan, käyttäjä sitoutuu sen palauttamiseen ja myyjä huolehtii materiaalien uudelleenkäytöstä. Jätteiden määrä ja kuluttaminen minimoidaan – eikä kyse ole vain tuotteista vaan laaja-alaisesta resurssiajattelusta, joka ulottuu palveluihin ja alkutuotantoon asti. Maataloudessa ravinteiden kierto tehostuu. Neitseellisiä raaka-aineita tarvitaan vähemmän. Talous kasvaa kestävämmin.

”Kiertotalouteen siirtyminen on välttämättömyys”, sanoo Mathias Bergman, Baltic Sea Action Groupin (BSAG) pääsihteeri. ”Se on ainoa keino, jolla tulevat sukupolvet voivat toimia tällä maapallolla.” 

”Kiertotalous on paljon enemmän kuin kierrätys 2.0”, luonnehtii Jocelyn Blériot, Ellen MacArthur -säätiön johtaja. ”Kyse on ajattelutavan muutoksesta.”

BSAG on sitoutumaton suomalainen säätiö, joka tekee työtä Itämeren ekologisen tilan palauttamiseksi. Blériotin vetämä säätiö on puolestaan brittiläinen ajatushautomo, jonka tavoitteena on kiertotalouteen liittyvän siirtymän kiihdyttäminen. Teema ei ole ihan pieni, ja siihen kohdistuu äärimmäisen kovia odotuksia.

Kiertotalous on yksi niistä ratkaisuista, joilla voidaan hillitä ilmastonmuutosta. Tulevaisuudentutkimukseen keskittynyt kansainvälinen ajatushautomo Rooman klubi ennustaa, että reipas siirtyminen kiertotalouteen leikkaisi peräti 70 prosenttia hiilidioksidipäästöistä vuoteen 2030 mennessä. Jos tällaiseen arvioon uskoo, Pariisin ilmastokokouksen sitoumusten täyttäminen alkaa näyttää mahdolliselta.

Lineaarisen ajan loppu

Kiertotalous ei tarkoita sitä, että elintasosta pitäisi tinkiä – voi käydä jopa päinvastoin. Sitran ja McKinseyn raportin mukaan kiertotalous voisi tuoda Suomen kansantalouteen ”varovastikin arvioiden” jopa 2,5 miljardin euron lisän vuoteen 2030 tultaessa. Rooman klubin mukaan koko maailman bkt kohoaisi selvästi nykyistä kasvu-uraansa korkeammalle tasolle.

Ensin pitäisi kuitenkin säätää maapallon lineaarista talousjärjestelmää, jossa tuotteen ja siihen käytetyn raaka-aineen päätepiste on useimmiten kaatopaikka.

BSAG:n Mathias Bergman kuvaa lineaarista järjestelmää massiiviseksi virraksi, joka kuljettaa materiaaleja ja energiaa resurssirikkaista maista etenkin Aasiaan, josta ne palaavat tuotteina Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Määränpäässä materiaalit käytetään ja hävitetään, pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta. Toimitusketjuja ei ole vielä viritetty kiertotalouden vaatimuksia varten.

Ihminen on Bergmanin mukaan ainoa luomakunnan olento, joka toimii lineaarisesti. Eikä ihminenkään ole toiminut näin kuin parisataa vuotta. Ennen teollista vallankumousta me elimme kiertotaloudessa, mutta emme vain osanneet käyttää silloisesta järjestelmästä näin hienoa käsitettä.

Talouden uuteen muotisanaan törmää kaikkialla. Unilever, Coca- Cola ja Hennes & Mauritz puhuvat toistuvasti kierron tärkeydestä. Elektroniikkajätti Philips ei myy enää lamppuja vaan valaisupalvelua.

Näppärästi, pienesti ja silputen?

Mari Pantsar vetää Sitrassa Kiertotalouden liiketoimintamallit -avainaluetta, jonka tavoitteena on luoda kiertotalouteen kannustava kotimarkkina ja yhteinen tahtotila. Kiertotalous tuo Pantsarin mukaan sisältöä cleantech-otsikon alle. Esimerkkejä löytyy metsäkoneiden käytöstä digitaalisiin jakamistalousratkaisuihin.

Kotimaista it-osaamista voisi kanavoida uusien ratkaisujen kehittämiseen. Esimerkiksi automaatio, robotiikka ja esineiden internet lisäisivät resurssien käytön tehokkuutta niin tuotannossa kuin logistiikassakin muun muassa materiaali- ja jätevirtojen seurannan avulla. Suomella olisi paljon annettavaa elintarvikkeiden tuotantomenetelmien ja tavaroiden kuljetustapojen kehittämisessä.

Kiertotalous on yksi Suomen hallituksen kärkihankkeista. Tarkoitukseen varatulla 40 miljoonalla eurolla ei luultavasti tehdä ihmeitä. Pantsarin mielestä resursseja pitäisi lisätä ja hankkeiden kokoa kasvattaa. BSAG:n Bergman on samaa mieltä. Hän pitää julkisen vallan ponnisteluja riittämättöminä:

”Meille on iskostunut yhteiskuntaan idea, että töissä pitäisi päästä jollain näppärällä tavalla mahdollisimman vähällä. Menestyminen vaatii kovaa työtä. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kääriä hihat. Se pätee kiertotaloudessa erityisen hyvin.”

Yksi ensimmäisistä ratkaistavista asioista ovat kansainväliset pelisäännöt.

Coca-Colan kestävän kehityksen johtaja Ulrike Sapiron mukaan lainsäädännön on pakotettava toimijat ajattelemaan koko ketjua tuotannosta kierrätykseen. Monikansallisten yritysten johtajat Renaultista Hennes & Mauritziin ovat kirjelmöineet asiasta EU-komissiolle ja vaatineet toimintaa. Bryssel onkin lähtenyt edistämään asiaa tarmokkaasti. EU lähtee nyt rakentamaan uutta teollisuuspolitiikan selkärankaa joulukuussa julkistetulla kiertotalouspaketilla, jossa on kaikkiaan 55 toimenpidettä.

Komissio yrittää purkaa esteet, joiden vuoksi yritysten on vaikea käyttää uusiomateriaaleja. Toimilla kitketään myös markkinoilta sellaiset tuotteet, jotka hajoavat heti takuuajan umpeuduttua.

Yhdyskuntajätteestä on tarkoitus kierrättää 65 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Materiaalin kärrääminen kaatopaikoille muuttuu tulevaisuudessa kalliiksi.

Sääntely vaatii tasapainoilua

Suuret voimat ovat liikkeellä, mutta pystyvätkö ne pitämään kehityksen hallinnassa?

Hypetys huolestuttaa Ellen MacArthur -säätiön johtajaa, joka on toiminut aiheen parissa vuosikausia. Jocelyn Blériotin mukaan kiertotalous on kovaa bisnestä, jota ei saa kutistaa mainossloganiksi. Unileverin, Rolls-Roycen ja Michelinin kaltaiset yritykset eivät olisi ottaneet sitä liiketoimintansa pohjaksi, elleivät ne näkisi sekä kiinnostavia mahdollisuuksia että uhkia, joihin täytyy varautua.

Blériot on tyytyväinen EU:n tavoitteisiin. Keskeisintä on, että komissio katsoo kiertotaloutta kokonaisuutena. Kiertotalouteen liittyvän lainsäännön vaikeuskerroin on kuitenkin omaa luokkaansa, ja Euroopan valtiot ovat hyvin eri vaiheissa. Joissakin maissa kierrätysaste on jopa 80 prosenttia. Liettuassa se on vain viisi. Tanskassa on jopa kumottu eräitä ympäristölakeja kiertotalouden vauhdittamiseksi, tosin väliaikaisesti.

Ei siis ole yhtä kiertotaloutta, yhtä elinkaarta eikä yhtä materiaalivirtaa. Eri toimialojen ja jopa yhden toimialan sisäiset intressit ovat ristiriitaisia. On varmistettava, ettei yhden tukeminen luo esteitä toiselle ja että muutokset poistavat nykyisen ympäristöpolitiikan tehottomuutta eivätkä lisää niitä.

”Kiertotalouden pyrkimys vähentää ympäristökuormitusta on hyvä”, sanoo Anni Huhtala, Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATTin ylijohtaja. ”On kuitenkin pidettävä huolta, että ympäristönäkökulma on huomioitu jo tuotteiden valmistuksessa, ei pelkästään kierrätyksessä.”

Huhtala sanoo, että talouden toimintaa ohjaavat tehokkaimmin hinnat. Kun ympäristön pilaamisesta joutuu maksamaan, markkinat ohjaavat haitallista toimintaa järkevämpään resurssien käyttöön.

Myös sijoittajat ryhtyvät tarkistamaan näkemyksiään sellaisesta liiketoiminnasta, jonka kustannukset kasvavat.

Kannustimet käyttöön

Selkeä lainsäädäntö kuuluu toimivan kiertotalouden kulmakiviin. Lisäksi tarvitaan konkreettisia kannusteita ja velvoitteita, jotka ohjaavat yritysten innovaatiotoimintaa ja kuluttajien käyttäytymistä. Monien asiantuntijoiden mielestä verotuksen painopistettä olisi siirrettävä pois työstä ja niistä materiaaleista, jotka kiertävät. Samalla julkisen puolen tukia ja hankintoja tulisi suunnata voimalla kiertotalouteen.

Keskeistä on myös digitalisaation vauhdittaminen ketjun kaikissa vaiheissa tuotannosta jakeluun ja kulutuksesta kiertoon. Valistuksen ja koulutuksen merkitystä ei sitäkään tule unohtaa.

”Tehokkain tapa ohjata käyttäytymistä on varmistaa, että sydän ja järki ovat molemmat mukana”, Mari Pantsar sanoo.

”Valinnasta jää ihmiselle hyvä mieli. Se on kannattavaa sekä yritykselle että yhteiskunnalle. Kiertotalouden ymmärtäminen on nyt samalla tasolla kuin ilmastonmuutoksen ymmärtäminen oli vuonna 2003. Muutos kiertotaloudessa tulee kuitenkin tapahtumaan nopeammin.”

Jocelyn Blériot muistuttaa, että maltti on valttia myös kiertotaloudessa.

”Maailma ei muutu yhdessä yössä. Teollinen vallankumous vei aikaa, samoin tulee viemään kiertotalouteen siirtyminen. Mutta se tapahtuu.”