Totuuksia ja valheita

4.11.2015 Laura Friman Kuvat: Bryan Saragosa

Kartta ei ole koskaan absoluuttinen totuus. Maailmasta piirretyt kuvat kertovat myös vallitsevasta kulttuurista, historiasta, valtasuhteista ja laatijansa tarkoitusperistä. Karttojen kerrokset kiehtovat tutkijaa ja keräilijää.

Kartalla totuutta pienennetään. Se tarkoittaa, että jotain jätetään myös tietoisesti pois ja jotain saatetaan lisätä.

Jan Strang

Kutomokatu, Donnerinkuja, Kankurinpuisto. Uusmaalainen radanvarsikaupunki ei kuulosta Telluksen mittakaavassa järin eksoottiselta kohteelta, mutta perheensä kanssa Hyvinkäälle muuttaneelle pienelle pojalle se oli sitä: vieras, valloittamaton maailma. Uusi kotikaupunki piti ottaa haltuun karttaa tapittamalla.

Niin alkoi Jan Strangin palava kiinnostus karttoihin. Kun ikätoverit tuhlasivat viikkorahansa lennokkeihin, hän matkusti markkoineen Helsingin Esplanadille erikoispuotiin, joka pullisteli kutkuttavia karttoja. Pian kaveritkin innostuivat, kun vanhan kaivosradan reitti kotikulmilla piti jäljittää. Kartathan kielivätkin seikkailuista!

Strangin intohimo kantoi aikuisikään asti. Hänestä tuli tietokirjailija ja karttakauppias.

Tutkija ja tietokirjailija Ari Turunen oli niin ikään vasta kuusivuotias, kun hän häkeltyi vaarin sängyn yläpuolelle ripustetusta maailmankartasta. Huomion kiinnitti Atlantin keskellä kukoistava valtava, vihreä kaistale nimeltä Grönlanti. Oliko se sittenkin manner? Sehän oli hurjan kokoinen! Tuntui hassulta, että saarena markkinoidun jäätikkölohkon rinnalla koko Afrikan maanosakin näytti seinällä vaatimattomalta pläntiltä.

Turusen kiinnostus maantieteeseen syttyi jo tuolloin, vaikka arvoituksen vastaus – kaksiulotteisen kartan vääristävä vaikutus – hahmottui vasta kouluvuosina. Ei tosin ihan heti, sillä luokkahuoneen seinällä killui ihan vaarin karttaa mukaileva kuvaus maailmasta. Suomi ylhäällä, Australia alanurkassa.

Vähitellen Turunen tajusi kuitenkin, että toisella puolen maailmaa koulujen ja uutishuoneiden seinillä komeili aivan toisennäköinen kartta. Australia saattoi nököttää ihan muualla kuin tutussa nurkassa, koska kaikkialla maailmassa sijoitettiin oma kulttuuri kartan keskiöön.

Oma maantieteellinen maailmankuvamme selittyy kahdella sanalla: Mercatorin projektio. Karttaprojektio, eli menetelmä mallintaa maapallon pinta kaksiulotteiselle tasolle, vääristää visuaalisesti mittasuhteita. Meille tutuimmassa mallissa, Mercatorin projektiossa, se korostaa napa-alueita eli osoittaa pohjoisen huomattavasti todellista suurempana. Siksi maantieteelliset käsityksemme ovat paikoittain pahasti vinksallaan.

”Yksi konkreettinen esimerkki vääristymästä on Intia, jonka Mercatorin projektio esittää saman kokoisena kuin Suomen. Todellisuudessahan Intia on kymmenen kertaa suurempi”, Ari Turunen huomauttaa.

Kartta ei ole koskaan absoluuttinen totuus. Se on yksinkertaisesti meille tarjottu tapa hahmottaa maailmaa ja harvoin – jos koskaan – neutraali. Jos tämä ei ole monelle koululaiselle päivänselvää, ei se ole sitä aikuisellekaan.

Kartta korostaa, häivyttää, piilottaa ja paljastaa. Se ottaa kantaa, heijastaa arvovalintoja ja luo vahvoja mielikuvia. Toisinaan valinnat ovat näennäisen harmittomia, kuten brittiuutisten raportti Euroopan säästä. Suomea on turha etsiä ruudulta, sillä rajauksen mukaan Euroopaksi mielletään lähinnä Keski- ja Etelä-Eurooppa.

Toisinaan kartan julistama viesti on poliittisesti latautunut. Googlen karttapalvelut eivät tunnusta tai tunnista Palestiinaa, ja kuvat Jerusalemista on häivytetty sumeiksi. Libanonilaisessa keittokirjassa taas päästetään kartalle Palestiina ja rajataan Israel ulos.

”Alueelliset kiistat näkyvät aina kartan pinnalla. Venäläisillä kartoilla Krim on osa Venäjää, suomalaisilla kartoilla osa Ukrainaa. Saariryhmä Argentiinan edustalla on argentiinalaisissa kartoissa nimeltään Malvinassaaret, brittikartoissa Falklandinsaaret”, Turunen konkretisoi.

Kartta on ollut kautta historia vallan väline. Maailman tarkimmat kartat kuuluvat yhä niille, joilla on eniten valtaa.

Ari Turunen

Karttojen epäluotettavuuden ja kulttuurisidonnaisuuden tietää myös Jan Strang.

”Kartalla totuutta pienennetään. Se tarkoittaa, että jotain jätetään myös tietoisesti pois ja jotain saatetaan lisätä. Suomessakin Kuninkaantienä markkinoidun reitin on piirtänyt matkailuviranomainen, jonka intressit ovat matkan varrella sijaitsevat nähtävyydet.”
Oma lukunsa ovat tyystin fuskatut kartat, joilla on pyritty pimittämään tietoa ja ylläpitämään pelon ilmapiiriä. Tästä Strangilla on omakohtaista kokemusta vuosilta, kun hän matkusti työnsä puolesta 1970- luvun Neuvostoliitossa. Pietarissa käydessään hän huomasi, että vaikka tie nenän edessä kääntyi selkeästi vasemmalle, se oli piirretty kartalla kääntymään oikealle. Karttaintoilija ei tietenkään tästä lannistunut, vaan alkoi kartoittaa kaupunkia omalla kynällään ja parannella valheellisia karttoja. Etäisyydet piti arvioida summanmutikassa, mutta hetkessä Pietari hahmottui jo paremmin.

Muutamaa vuosikymmentä myöhemmin Strangin muisto tuntuu huvittavalta. Siinä missä kartta oli vielä pari vuosisataa sitten statussymboli, harvinainen aarre ja suoranainen ylellisyystuote, uudella vuosituhannella se on arkipäiväistynyt länsimaissa osaksi arkea. Älypuhelimen kautta lähes jokaisella on koko maailma hyppysissään. Google Earth lennättää sekunnissa minne tahansa maapallolla, karttasovellukset paikantavat käyttäjän hetkessä ja valistavat sijainnista. Mutta huikeasta kehityksestä huolimatta emme koskaan pääse käsiksi kaikkeen tietoon.

”Kartta on ollut kautta historian vallan väline, eikä se ole muuttunut miksikään. Vaikka suurelle yleisölle on nykyään tarjolla laaja valikoima karttoja, maailman tarkimmat kartat kuuluvat yhä niille, joilla on eniten valtaa”, Turunen muistuttaa.

Kartta syntyi aikanaan käytännön tarpeesta merenkulkijoille. Navigointi mullisti merellä liikkumisen, mutta hyvin pian se oli paljon muutakin kuin kömpelö hahmotelma saarista ja karikoista.

Ari Turunen on selvittänyt karttojen moninaisia kulttuurillisia ulottuvuuksia teoksessaan Maailman kuvat. Tietokirjasta on laadittu myös sähköinen versio, jota Turunen markkinoi erityisesti opetuskäyttöön. Tuoreelle materiaalille olisi tutkijan mukaan tarvetta.

”Vaikka suomalaisilla taitaa olla keskimääräisesti kohtuullisen hyvä maantieteen taju, peräänkuuluttaisin parempaa kartanlukutaitoa”, hän tiivistää.
Miten tätä taitoa voi sitten hioa? Ainakin tutustumalla erilaisiin karttaprojektioihin, joita on olemassa kymmeniä. Kannattaa myös miettiä, kuka tietyn kartan on tehnyt, mikä on sen käyttötarkoitus ja laatimisen motiivi. Näiden kysymysten myötä kartan perimmäinen sanoma paljastuu.

Turusen mukaan on virkistävää katsoa välillä karttaa, jossa maailman keskus on muualla. Vaikka Intiassa.

”Kaiken a ja o on maailmankuvien moninaisuus. Siksi kouluatlasten tulisi tarjota meille vaihtoehtoja. Erilaiset kartat haastavat ja kyseenalaistavat hauskalla tavalla lukkiutuneen kuvamme planeetastamme”, Turunen kannustaa.

Kaikkein parasta on tutkailla maailmaa joskus myös värittymättömänä, vääristämättömänä versiona. Turusen mukaan tähän tarkoitukseen on olemassa yksi ylivertainen ja simppeli työkalu.

”Maapallon näkee sellaisena kuin se on vain sitä ympäröivältä kiertoradalta. Koska harvalla on mahdollisuus matkustaa tutkimaan planeettaamme sieltä käsin, toiseksi paras vaihtoehto on karttapallo. Sen käyttöä pitäisi lisätä reilusti”, tutkija toteaa.

Kuka kartan on tehnyt, mikä on sen käyttötarkoitus ja laatimisen motiivi? Näiden kysymysten myötä kartan perimmänen sanoma paljastuu.

Niin karttapallon realistisuudesta kuin digikartan kätevyydestä huolimatta kaksiulotteinen kartta elää historiallisena tuotteena ikuisesti, ainakin jos sitä osaa vaalia.

”Ei missään nimessä rullalle!” huudahtaa paperikarttojen asiantuntija Jan Strang.

Hän tietää kaiken arvokarttojen oikeaoppisesta säilytyksestä. Jos paperia säilytetään vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja kääröksi rullattuna, se hapertuu ja murenee auki keriessä. Siksi kartat on ensiarvoisen tärkeää säilyttää suorina, laatikoissa, koteloissa tai kehystettyinä.

Hän on ollut itse aina erityisen kiinnostunut 1800-luvun kartoista, vaikka niitä on aikanaan väheksytty harrastajapiireissä. Karttoihin 1960-luvulla hurahtaneet suomalaiset toimitusjohtajat kun hamstrasivat Lontoon-matkoiltaan ennen kaikkea 1500-, 1600- ja 1700-lukujen tyyriitä ja visuaalisesti näyttäviä karttoja. 1800-luvun karttoja pidettiin kuivakkoina, epäkiinnostavina eikä tarpeeksi eksoottisina.

Näitä ikivanhoja aarteita löytää harvoin kirpputorilta viitosella. Halvan jäljennöksen tunnistaa helpoimmin karttapaperin laadusta: aidon, vuosisatoja vanhan kartan paperi on paksua ja tuntuu sormenpäiden välissä karkealta. Mantereet ja valtioiden rajat on maalattu pikkutarkoin vedoin vesiväreillä. Harjaantunut silmä erottaa laatukartan vaivatta. Sellaista havittelevan on varauduttava vähintään 500 euron satsaukseen. Nyrkkisääntönä Strang mainitsee, että merikartat ovat tyyriimpiä kuin maakartat. Hän kertoo internetin järkeistäneen karttamarkkinoita: kun kansainvälinen tarjonta on selvillä, mitä tahansa ei voi enää kaupitella harvinaisuutena.

Karttapallofiksaatiostaan huolimatta myös tutkija tunnustaa kartan lumon paperituotteena. Ari Turusen mukaan kaksiulotteisella kartalla on kiistämättä esteettinen, ikonografinen arvo. Kartantekijän kuvaus maapallosta on ennen kaikkea taideteos.

”Kartantekijän työ on kiehtovaa seurattavaa. Toki tekijät tietävät itsekin, ettei maailmaa voi esittää vain yhdellä tavalla. Minusta on jännittävää nähdä, millaisia matemaattisiin periaatteisiin perustuvia projektioita he osaavat luoda. Kaksiulotteinenkin kartta herättää aina ajatuksia”, Turunen pohtii.

Emotionaalinen ulottuvuus on osa kartan luonnetta. Useimmille realistista maailmankuvaa tärkeämmäksi tekijäksi nousevatkin kartan nostattamat tunteet. Strang tietää, että valtaosa kartoista myydään ihan muille kuin varsinaisille harrastajille. Monelle on tärkeää saada seinälleen esimerkiksi kotikylää tai mökkikuntaa kuvaava kartta, millainen tahansa.

Myös keräilijät ovat erityisen kiinnostuneita Suomen ja lähialueiden kartoista. Kartta onkin usein kunnianosoitus juurille, esimerkiksi luovutetun Karjalan karttoja janotaan vieläkin vimmaisesti. Kotiseuturakkaus on Jan Strangin putiikissa voimallisimmillaan. ”Kunhan siitä löytyy sana Saarijärvi” on karttakauppiaalle aivan tuttu toive.

Tilaa uutiskirje

Uutiskirjeessä käsittelemme muun muassa sijoittamista, työelämän aiheita sekä omaa arkea ja riskeihin varautumista.

Lähetä viesti

Asiakkaanamme asioit helposti ja turvallisesti lähettämällä meille viestin verkkopalvelussamme

Soita

Asiakaspalvelumme palvelee numerossa

0200 31100
(pvm/mpm) ma-to 8-18, pe 8-17

Soita

Yritysasiakkaidemme asiakaspalvelu palvelee numerossa

0200 31190
(pvm/mpm) ma-pe 8-17

Jätä soittopyyntö

Lähetä yhteystietosi, niin soitamme sinulle.

Voit jättää yhteydenottopyynnön tällä lomakkeella. Täydennä tietosi niin olemme sinuun yhteydessä. Jos toivot yhteydenottoa ensisijaisesti puhelimitse tai sähköpostilla, kerrothan toiveesi Lisätietoa-kentässä. Jos olet jo asiakkaanamme, lähetät meille helposti ja turvallisesti viestin verkkopalvelussamme.

Kirjaudu verkkopalveluun »

*
* Pakollinen kenttä