Suoraan asiaan

19.10.2015 Pekka Vänttinen Kuvat: Bryan Saragosa

Sanna Suvanto-Harsaae on hallitusammattilainen, jolle Pohjoismaat ovat kotikenttää. Kaitsettavina on niin pieniä perheyrityksiä kuin suuria valtionyhtiöitä. Tuorein pesti on Altian hallituksen puheenjohtajuus. Suuri tai pieni, pari periaatetta pysyy. Omistajat, hallitus ja johto pysykööt lesteissään. Eivätkä numerot koskaan valehtele.

Sanotaan, että kouluaikana persoonallisuus vasta kehittyy. Että on aivan liian aikaista arvioida, millainen ihmisestä lopulta kuoriutuu. Mutta sitten on tyyppejä, joissa on jo valmiina ikään kuin jonkinlainen lupaus tulevaisuudesta.

Se pilkahtaa näkyviin, kun arkeen tulee kupru. Siksi tämä tarina alkaa Oulunkylän yhteiskoulun rehtorin kansliasta 1980-luvun alusta.

”Lukioon tuli ruotsinopettaja, johon me oppilaat emme olleet tyytyväisiä. Marssimme rehtorin luo, joka totesi, että katsotaan jouluun saakka. Sanoin ei, tämä ei toimi, opetus ei ole laadukasta eikä meillä ole aikaa hukattavaksi. Laadimme adressinkin, mutta rehtorin vastaus oli sama. Suutuin ja kysyin, pidätkö sinä huolta, että tämä opettaja lähtee vai pidämmekö me?”
muistelee Sanna Suvanto-Harsaae.

Oppilaat tekivät opettajan elämän helvetiksi ja tämä irtisanoutui viiden päivän kuluttua. Tilalle saatiin uusi ja osaava. Episodiin tarvittiin silti vielä yksi käänne.

”Uudella opettajalla ei ollut muodollista pätevyyttä. Teimme taas adressin, jonka kaikki hänen oppilaansa allekirjoittivat. Opettaja sai jäädä. Näin jälkikäteen kyllä säälittää se ensimmäinen opettaja. Ja rehtori oli raivoissaan. Mutta lopputulos oli hyvä.”

Vaikuttamisesta parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi tuli Sanna Suvanto-Harsaaen ura. Sitä on jatkunut kohta kolmekymmentä vuotta liike-elämän eri tehtävissä ja hallitusammattilaisena.

”Kun asiat eivät toimi, haluan vaikuttaa. Joskus minua pyydettiin politiikkaan, mutta siinä on liikaa puhetta. Tahdon toimintaa”, Suvanto-Harsaae sanoo.

Hänelle tulos on merkitsevin, eikä vaikuttaminen saa loppua puhumiseen.

”Kunnianhimon tai kilpailuhenkisyyden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Kilpailen vain itseni kanssa tekemällä töitä niin hyvin kuin osaan. Olen aika provokatiivinen ja suora. En piilota sanomisiani kaunokirjallisiin muotoihin”, hän analysoi.

Jos Suvanto-Harsaae olisi 1960-luvun nuori, saattaisi keskuudessamme olla tulinen maailmanparantaja. Mutta aika muokkaa lapsiaan, ja Suvanto-Harsaae hakeutui ja päätyi kamareihin, joissa kasvatetaan kakkua, ei niihin, joissa jutellaan sen jaosta. Työidentiteetti alkoi rakentua kymmenen vuoden aikana Procter & Gamblen palveluksessa Ruotsissa, Saksassa ja Sveitsissä.

Alle viisikymppinen Suvanto-Harsaae on tällä hetkellä mukana yhdeksän kansainvälisen yrityksen hallituksessa, neljässä niistä puheenjohtajana. Hengästyttävä uraluettelo sisältää niin perhe- kuin pörssilistattuja yrityksiä ja pääomasijoitusyhtiöitä, tunnetuimpina SAS, Paulig ja Clas Ohlson.

Valtionyhtiöistä Suvanto-Harsaae pyrki pitkään pysymään sivussa, mutta lentoyhtiön ohella hän luotsaa Altiaa, jossa hän on johtanut puhetta tämän vuoden keväästä. Arki on melkoista matkustamista, sillä Suvanto-Harsaaen tukikohta on maaseudulla Kööpenhaminan ulkopuolella. Siellä asuvat mies, koirat ja kaksi lasta. Yksi kolmesta on jo lentänyt pesästä.

Olen aika provokatiivinen ja suora. en piilota sanomisiani kaunokirjallisiin muotoihin.

Suvanto-Harsaaen koko olemus viestii tekemistä, ei pönöttämistä. Vaatetus on bisnes, eikä yhtään yli. Kiehkurat hieman karkailevat, mikä kertoo tärkeilemättömyydestä ja inhimillisyydestä. Puhetta tulee, paljon ja pyytämättä, välillä rönsyillen. Väliin sopii naurua ja vähän manausta, myös itselle.

Suvanto-Harsaae tietää saaneensa paljon ja nuorena. Hän tietää olevansa välillä kärkäs ja usein peloton.

”Muistan, kuinka junnuna tapasin käytävällä toimitusjohtajan, joka kysyi kuinka menee. Vastasin olan yli, että ’ihan hyvin, varsinkin jos hoitaisit hommasi’. Hän vinkkasi minut huoneeseensa
ja ovi sulkeutui takanani. Ajattelin, että oh shit, mutta hän sanoikin olevansa kanssani periaatteessa samaa mieltä. Kokemus oli lopulta hieno, hän oli suora ja avoin.”

Sitäkö se hallitusammattilaisuus sitten on? Piiskataan ja piikitellään yritysjohtoa ja kahvitellaan omistajien kanssa? Suvanto-Harsaae kestää itseensä kohdistuvan provokaation.

”Se on freelancerin työtä, päivät ovat harvoin samanlaisia. Kesäkuut ja joulukuut ovat hirveitä, sillä kokoukset pakkautuvat niihin. Kaukaisimmat merkinnät kalenterissani ovat joulukuulle
2017. Kokouksia on yhdessä yrityksessä kuudesta seitsemään vuodessa, ja minulla yrityksiä on yhdeksän.”

Tapaamiset ovat toki vain jäävuoren huippu.

”Materiaali tulee yleensä noin viikkoa aikaisemmin. Jos yritys on esimerkiksi Venäjällä, käytän paljon aikaa maan yleisen tilanteen seuraamiseen. Lisäksi tulevat kuukausiraportit. Työ on siis paljolti lukemista”, hän selvittää.

”Puheenjohtajana keskustelen lisäksi toimitusjohtajan kanssa vähintään kerran viikossa. On myös koulutettava itseään, siksi yritän käydä kongresseissa.”

Uudelleenjärjestelyissä ja kriiseissä työaika menettää merkityksensä. Niiden yhteydessä saatetaan paiskia menemään monta kuukautta seitsemän päivää viikossa. Vuoden 2008 katastrofin jälkeen
kului kaksi vuotta kuusipäiväistä työviikkoa.

Entä sitten varsinainen työn sisältö? Kolumnistit ovat viitanneet siihen, että hallitusammattilaiset ovat vallanneet yrityksissä konsulttien roolin. Hyviä neuvojahan tulee molemmilta. Suvanto-Harsaaen mukaan roolijako on edelleen olemassa. Taustalla ovat hallituksen laajemmat vastuut, kiinteät tehtävät ja orgaaninen asema omistajan ja johdon välissä.

”Hallituksella on kolme tehtävää”, hän aloittaa.

”Tärkeintä on katsoa, että yrityksellä on toimiva johto. Toisena tulee strategian seuraaminen, ettei se ole vain bisnesplan, vaan sen mukaan myös eletään. Kolmatta kutsun poliisitehtäväksi. Hallitus on omistajien pitkä käsi, joka valvoo että yritys tuottaa ja että sen varoja käytetään oikein. Omaa valtaa hallituksella ei ole, se usein unohdetaan.”

Vastuun kantaminen palautuu aina lopulta osaamiseen ja ymmärrykseen, arvoihin ja moraaliin, niin yksilö- kuin yritystasolla. Yöuniaan Suvanto-Harsaae ei sano koskaan menettäneensä. Ei edes silloin, kun eräskin tehdas piti sulkea Ruotsissa.

”Muistan sen tunteen, kun ihmiset menettivät työnsä. Mutta ratkaisut ovat prosesseja, eivät äkkipäätöksiä. On tiedettävä sisimmässään, että ratkaisu on paras mahdollinen ja että on esittänyt kysymyksiä, joita hallituksen jäsenen vastuulla on esittää.”

Sanna Suvanto-Harsaae on ollut päätoiminen hallitusammattilainen seitsemän vuotta. Heittäytymiseen vaikutti tyttärellä todettu lievä ADHD-syndrooma sekä samanaikaisesti tarjotut kaksi hallituspaikkaa. Päätös pelotti ja tuntui uraitsemurhalta. Nyt hän kuvailee ratkaisun olleen win-win kaikille osapuolille. Aikataulut muuttuivat vapaammiksi ja perhe sai tarvitsemansa
huomion samalla kun ammatillisesti aukesi uusi maailma.

Ensimmäinen hallituspaikka oli tosin tullut jo kolmetoista vuotta aiemmin, kattaustarvikkeita valmistavasta Dunista. Vaikeuksissa olleen yrityksen luotsaamista menestykseen hän pitää korvaamattomana kouluna. Eittämättä se oli myös hyvä käyntikortti seuraaviin tehtäviin.

Ammattikuntaa on toisinaan kritisoitu paikkojen haalimisesta ja kompetenssin riittävyyttä eri toimialojen välillä on ihmetelty. Suvanto-Harsaaenkin salkun kirjo on melkoinen, lääkefirmoista pikaruokaan, kodintavaroista lentoyhtiöihin ja alkoholiin.

”Kysymys on oikeutettu, mutta hallituspaikoissa on synergiaa. Noin 80 prosenttia asioista on jokseenkin samoja, mikä on ollut minullekin yllätys. Tehtävään tarvitaan henkilö, joka näkee analyyttisesti yhtäläisyydet ja erot. Tilanne voi olla yhtäläinen SAS:n ja vähittäiskaupan lukuja katsoessa.”

Yhdestä yhtiöstä hän sanoo lähteneensä, ei ovet paukkuen vaan yhteisellä toteamuksella arvojen yhteensopimattomuudesta. Rajat eivät olleet selvät tai niistä ei välitetty.

”Johdon pitää johtaa yhtiötä ja hallituksen johtoa, mutta hallitus ei saa sekaantua päivittäiseen tekemiseen. Se tekee johdosta ontuvan ja omistajista kävelykepin, jota ilman ei uskalleta mennä eteenpäin. Johtoa pitää tukea ja haastaa, mutta samalla antaa työrauha.”

Suomessa on pitkin vuotta keskusteltu valtion roolista omistajana. Sijoitusyhtiö Solidiumin asemaa ollaan vahvistamassa ilmeisesti myös niin sanottujen ei-strategisten yhtiöiden suuntaan.
Suvanto-Harsaae on pannut merkille Suomen pohjoismaisittain suuret valtiolliset omistukset, joita on myyty lähinnä pakon edessä. Ruotsalaiset ja tanskalaiset ovat toisaalta olleet yksityistämisessä ehkä liiankin innokkaita. Norjalaiset ovat jakaneet valtionyhtiönsä fiksusti neljään koriin strategisen merkittävyyden mukaan.

”Valtion on katsottava, että sillä säilyy kädenetäisyys yhtiöihinsä. Niillä on oltava strategiat, jotka eivät saa muuttua vallassa olevan puolueen mukaan”, hän listaa.

”Omistajan ja virkamiesten valta ei saa olla niin suuri, että ne voivat kävellä yhtiön hallituksen yli. Valtion pitää olla tavallista omistajaa kaksi kertaa parempi ja puhtaampi.”

Se, miksi niin monet huippujohtajat harrastavat historiaa, olisi tutkimuksen aihe. Keittiöpsykologiaa käyttäen taustalla lienee tarve saada perspektiiviä siihen päivänpolttavaan painekattilaan, jossa he elävät. Sanna Suvanto-Harsaaen yöpöydältä löytyy teoksia Rooman valtakunnan ja toisen maailmansodan historiasta. Yksi kiinnostuksen kohde on Britannian kuningashuoneen pitkä jatkumo. Paljasjalkaista helsinkiläistä miellyttää myös Kjell Westö.

Historia on tietysti usein henkilövetoista. Karismaattiset keulakuvat vetävät suuntaviivoja, tekevät taktisia ratkaisuja, voittavat, häviävät ja riitelevät. Makrotason ihmissuhdeoppaita. Tai ainakin johtamisoppaita, putoilevathan ne päät yritysmaailmassakin.

”Yksi vaihtuva toimitusjohtaja kysyi juuri, ruvetaanko facebook-kavereiksi. Nyt se olisi mahdollista, mutta ei yhdenkään istuvan toimarin kanssa. On pidettävä tietty välimatka. Ei saa luoda
tilannetta, jossa tuntee kummin kaimat, ukit ja mummot. Tämän oppii viimeistään, kun on muutaman irtisanonut”, Suvanto-Harsaae linjaa.

Psykologisen silmän on silti oltava kohdallaan ja inhimilliset seikat huomioitava. Suvanto-Harsaae viljelee samaa slogania kuin maan nykyinen hallitus. Luottamusta.

”On tärkeää ymmärtää henkilö kokonaisuudessaan. Jos toimitusjohtajalla on sairas lapsi kotona, se vaikuttaa hänen tekemiseensä. On oltava niin luotettava itse, että toimitusjohtaja voi asiasta kertoa”, hän sanoo.

Kaveri on vaikea olla, mutta on oltava tarpeeksi läheinen. Ihmiset, eivät tittelit, luottavat toisiinsa.
”Pitää sparrata, samalla on kuitenkin oltava devil’s advocate.”

Kyllä hr pystyy näyttämään liiketaloudellisen arvonsa. se ei ole mikään sosiaali- tai softkonttori.

Miten nämä kaikki opit sopivat nopeasti kasvaneeseen start up -maailmaan?

Sanna Suvanto-Harsaaella on ohje.

”Parissa olen ollut mukana. Heidän on parasta luoda neuvoa-antava advisory board, pari-kolme ihmistä, joita tavata vaikka neljästi vuodessa. Jos homma lähtee lentoon, siitä voi tulla hallitus. Liian aikaisessa vaiheessa käyttöön otetut raportointi- ja muut rakenteet voivat tappaa jutun alkuunsa.”

Muuten Suvanto-Harsaae ei raportoinnista tingi. Kaikki on mitattavissa. Ei siis ihme, että HR on saanut häneltä täyslaidallisia.

”HR on minulle hyvin tärkeä, mutta kysyn aina, missä kohtaa tuloslaskelmaa voin nähdä työnne jäljen. Kun he vastaavat, että sitä on vaikea laskea, kehotan yrittämään.”

Kyllä HR pystyy näyttämään liiketaloudellisen arvonsa. Kun esimerkiksi palkataan oikeita ihmisiä, säästetään headhuntereissa. HR ei ole mikään sosiaali- tai softkonttori. Siellä pitää olla pitkäjänteinen ajatus yrityksen tuloksen parantamisesta.”

Suvanto-Harsaae on numerouskovainen. Statistiikat ja grafiikat voivat harhauttaa, mutta numerot eivät valehtele hänelle koskaan. Eikö olisi ollut luontevampaa ryhtyä insinööriksi eikä Lundin kauppatieteilijäksi?

”Olen hyvin numeerinen, vaikkakin myös verbaalinen. Ja minusta piti tulla insinööri! Miksi sitten lähdinkin Lundiin opiskelemaan, se on elämäni suurin mysteeri. Ajatus kai oli, että fiksaan
ruotsiani ja haen sitten Hankenille.”

Taisi takana olla vähän omapäisyyttäkin, jotain kahlitsematonta ja nujertamatonta. Jopa kapinaa.

”Luokaltamme tuli niin paljon insinöörejä. Ajattelin, että jotain muuta. Olin lapsena rasavilli, lastentarhaankin kieltäydyin menemästä, kun en saanut ottaa pyssyä mukaan. Minua ei koskaan vaadittu olemaan toisenlainen. Sain olla mitä olen.”

Kuka?
Sanna Suvanto-Harsaae, hallitusammattilainen

Mitä?
Altian hallituksen puheenjohtaja keväästä 2015.
Puheenjohtaja myös Babysamin, VPG Holdingin ja Sunset Boulevardin, varapuheenjohtaja Pauligin ja jäsen SASin, Clas Ohlsonin ja CCS:n hallituksissa.

Missä?
Töissä ympäri maailmaa. Kotona Kööpenhaminan ulkopuolella, viihtyy luonnossa koirien kanssa ja sienimetsällä.

Tilaa uutiskirje

Uutiskirjeessä käsittelemme muun muassa sijoittamista, työelämän aiheita sekä omaa arkea ja riskeihin varautumista.

Lähetä viesti

Asiakkaanamme asioit helposti ja turvallisesti lähettämällä meille viestin verkkopalvelussamme

Soita

Asiakaspalvelumme palvelee numerossa

0200 31100
(pvm/mpm) ma-to 8-17, pe 8-16

Soita

Yritysasiakkaidemme asiakaspalvelu palvelee numerossa

0200 31190
(pvm/mpm) ma-pe 8-17

Jätä soittopyyntö

Lähetä yhteystietosi, niin soitamme sinulle.

Voit jättää yhteydenottopyynnön tällä lomakkeella. Täydennä tietosi niin olemme sinuun yhteydessä. Jos toivot yhteydenottoa ensisijaisesti puhelimitse tai sähköpostilla, kerrothan toiveesi Lisätietoa-kentässä. Jos olet jo asiakkaanamme, lähetät meille helposti ja turvallisesti viestin verkkopalvelussamme.

Kirjaudu verkkopalveluun »

*
* Pakollinen kenttä