Patruunakulttuurin paluu

5.10.2012 Kari Latvanen

Hyvinvointivaltion turvarakenteiden rapautuessa yritykset ovat alkaneet kantaa aiempaa suurempaa vastuuta työntekijöidensä hyvinvoinnista. Palaavatko entisaikojen teollisuuspatruunoiden käytännöt työelämään?

Suurten ikäluokkien eläköityminen, eliniän pidentyminen ja työurien lyhentyminen aiheuttavat tulevina vuosikymmeninä julkiselle taloudelle ennennäkemättömiä kulupaineita. Huoltosuhteen heikentyminen nakertaa osaltaan hyvinvointivaltion perustuksia.

Samalla yhteiskunnassa voimistuu ajattelu, että yritysten on tulevaisuudessa kannettava entistä enemmän vastuuta työntekijöidensä hyvinvoinnista. Eturivin yritykset ovat myös havainneet, että tarjoamalla työntekijöilleen perinteisen hyvinvointiyhteiskunnan palveluita, kuten koulutusta, terveydenhuoltoa ja eläke-etuuksia, ne hankkivat itselleen kilpailuedun työmarkkinoilla.

Uutta yritysvastuun eetosta on verrattu jopa entisaikojen patruunakulttuuriin. Tehtaan omistajalla tai johtajalla oli usein tapana kantaa bisnesvastuun lisäksi yhteiskunnallista vastuuta työntekijöistään ja tehdaspaikkakunnan yleisestä menestyksestä. Tehtaan lisäksi teollisuuspatruunat rakensivat paikkakunnalle asunnot, koulut, urheilukentät ja kirkot. He huolehtivat työntekijöidensä terveydestä ja hyvinvoinnista kuin rakastava perheenisä ikään.

Onko vertaus nykymaailman yritysten sosiaalisen vastuuntunnon ja entisaikojen patruunakulttuurin välillä oikeutettu? Missä määrin yritysten kontolle ovat palautumassa ne tehtävät, jotka hyvinvointivaltion rakentamisen myötä siirtyivät patruunalta valtiolle? Valaistaan asiaa vertaamalla Suomen viimeisen patruunan, Juuso Waldenin, hallitsemaa 1950–60-lukujen Valkeakoskea ja yhteiskuntavastuun eturiviä edustavien modernien yritysten parhaita käytäntöjä.

Ennen: Sosialismin pelko
Nyt: Kokonaisvaltainen ihmiskuva

Pyyteetön ihmisrakkauden ideologia ei varmastikaan motivoinut Juuso Waldenin kaltaisia patruunoita kantamaan yhteiskuntavastuuta. Kuitenkin porvarilliset arvot, kuten työ ja isänmaa, vaikuttivat todennäköisesti patruunoiden toimien taustalla. Walden esimerkiksi näki, että sotien jälkeisessä Suomessa kansan työpanoksessa oli maan ainoa luova omaisuus. Köyhtynyt Suomi oli nouseva jaloilleen työn avulla.

Myös työväen järjestäytymisen, kapinoinnin ja sosialismin pelko ajoi patruunoita kohentamaan työntekijöiden olosuhteita. Patruuna pyrki luomaan työsuhteen kokonaisuutena sellaiseksi, että työväki tuntisi tehtaan omakseen ja kiinnittyisi siihen lujin sitein. Nykyään eturivin yritykset ottavat työntekijöidensä hyvinvoinnin tosissaan, sillä se antaa niille etua parhaista työntekijöistä kilpailtaessa. Ne yritykset, jotka onnistuvat jo nyt luomaan itselleen maineen hyvinä työnantajina, ovat etulyöntiasemassa sitten, kun sosiaalisen vastuunkannon merkitys korostuu työmarkkinoilla entisestään.

Nämä yritykset myös ajattelevat työntekijöitään kokonaisvaltaisesti. Nykypäivän työntekijä on psykofyysinen kokonaisuus, joka tekee yrityksen eteen sitä enemmän ja parempaa työtä, mitä paremmin hän voi. Puhutaan lahjatalouden eetoksesta. Jos yritys toimii anteliaasti suhteessa työntekijöihinsä, saattavat työntekijät toisinaan asettaa yrityksen edun oman välittömän etunsa edelle.

Ennen: Tehtaan asunto
Nyt: Baby bonus

Entisaikojen patruunat huolehtivat työntekijöidensä asuntoasioista. Yhtyneillä paperitehtailla virkailijakunta sai asua ilmaiseksi tehtaan omistamissa asunnoissa. Työntekijöille annettiin mahdollisuus lunastaa tehtaalta omakotitalotontti markalla, ja lisäksi he saivat yhtiön rakennuskonttorista valmiit tyyppipiirustukset, rakennustarvikkeita 20 prosentin alennuksella ja lainaa töiden aloittamiseksi. Vuonna 1963 yli puolet tehtaan työväestä asui tällä tavoin rakennetuissa omakotitaloissa.

Asuntojärjestelyt pakkosäästämisineen sitoivat työväen tiiviisti tehtaaseen. Hartiapankkirakentaminen, omakotitalojen vuosittaiset remontit ja ainakin Valkeakoskella liki pakollinen puutarhanhoito palvelivat patruunan pyrkimyksiä toisellakin tapaa. Eipä jäänyt talon isännälle ja emännälle aikaa lähteä iltasella luuhaamaan työväestön joukkokokouksiin tai vaivaamaan päätään asioilla, joita ilman oltiin ennenkin tultu toimeen.

Patriarkaalisia arvoja kunnioittava patruuna arvosti myös perhe-elämää. Juuso Waldenin Yhtyneillä Paperitehtailla perhettä kunnioitettiin jopa siinä määrin, että naiset joutuivat avioituessaan sanoutumaan irti tehtaan palveluksesta. Työnantajan tarjoamat vapaat asunnot ovat nykyään historiaa.

Sen sijaan perhe-elämää tuetaan moninaisin keinoin – ainakin edistyksellisimmissä yrityksissä. Työntekijöiden erilaisten elämäntilanteiden huomioiminen on hyödyllistä myös työnantajalle: mitä paremmin työntekijä voi ja mitä paremmin työtä koskevat kompensaatiot on järjestetty, sitä paremmin työntekijä voi keskittyä työhönsä.

Lakiasiaintoimisto Fondiassa pidetään huolta siitä, että juristeilla jää riittävästi aikaa perhe-elämään. Perinteisesti lakiasiaintoimistot ovat olleet paikkoja, joissa naisen pitää liki steriloida itsensä edetäkseen urallaan. Fondiassa sitä vastoin raskaaksi tulleelle naiselle maksetaan erillinen 1 300 euron baby bonus.

Ennen: "Poliittinen" ammattikoulu
Nyt: Uraa edistävä rekrytointi

Vanhat teollisuuspatruunat rakensivat myös kouluja. Valkeakoskella yhtiön perustama ammattikoulu syntyi Juuso Waldenin isän, kenraali Rudolf Waldenin, aloitteesta vuonna 1929. Kimmokkeena koulun perustamiselle oli vuoden 1927 lakkouhka. Kenraali huolestui työväestön "kapinoinnista".

Ammattikoulun perustamista perusteltiinkin sillä, että sen avulla saataisiin luotua työväestö, "joka ei seuraisi ulkopuolisia parolleja, vaan saisi yhteisymmärryksessä työnantajansa kanssa elämisen ehtonsa järjestetyksi". Koulun poliittisesta merkityksestä kertoo se, että 1930-luvulla kouluun pääsyn ehtona oli pojan kuuluminen paikkakunnan suojeluskunnan poikaosastoon. Ei haitannut, jos isäkin oli suojeluskuntalainen.

Nykyään eturivin yritykset panostavat työntekijöidensä jatkuvaan ja systemaattiseen koulutukseen. Osaamisen karttuminen kasvattaa työntekijän markkina-arvoa, ja siksi henkilöstöön panostavat työpaikat vetävät puoleensa urallaan eteenpäin pyrkiviä.

Keskeistä on myös se, että työntekijä rekrytoidaan tiettyyn uraan eikä yksittäiseen tehtävään. Euroopan parhaisiin työpaikkoihin kuuluva ohjelmistoyritys Reaktor tunnetaan työmarkkinoilla siitä, että se lupaa työntekijöilleen vain sellaisia projekteja, joissa nämä voivat kehittyä.

Microsoftilla taas rekrytointipäätös ei etene, ellei päätöstä tekevä esimies pysty osoittamaan kolmea seuraavaa roolia, johon palkattava henkilö voisi jatkossa edetä. Monessa eturivin yrityksessä esimieskoulutus on avoin kaikille työntekijöille.

Ennen: TEL
Nyt: Vapaaehtoiset lisäeläkkeet

1950–1960-lukujen Valkeakoskella ammattimies saattoi melkoisella varmuudella luottaa siihen, että töitä riittää ylitöiksi asti, jos hän vain jaksaa terveytensä puolesta rehkiä. Asunnon rakentamiseen liittyneen pakkosäästämisen kautta hänelle saattoi kertyä työuran aikana hieman varallisuuttakin, jolla auttaa lapsia elämisen alkuun.

Vuonna 1962 voimaan astunutta yleistä yksityisalojen työeläkelakia (TEL) seurannut kehitys takasi, että eläke-etuudet laajenivat seuraavien kolmen vuosikymmenen aikana. Tosin ammattimiehen rouva, joka joutui avioiduttuaan irtisanoutumaan, jäi syrjään monista vakinaisen työsuhteen eduista, kuten eläke- tai sairaskassan turvasta.

Nykyisin työelämässä vaikuttavat sukupolvet ovat viime vuosiin asti tottuneet siihen, että eläke-etuudet säilyvät vähintäänkin entisellään. Erilaiset vapaaehtoiset eläkejärjestelyt eivät ole olleet merkittävässä roolissa, kun ammattitaitoista nuorta väkeä on palkattu esimerkiksi IT-alan yrityksiin.

Tilanne on kuitenkin muuttunut, joten kilpailuedusta ja hyvästä työnantajamaineesta välittävät yritykset ovat alkaneet tutkia lisäeläkkeisiin liittyviä mahdollisuuksia. Kokonaisvaltaisesti työntekijöidensä hyvinvointia ajattelevat työnantajat tarjoavat henkilöstölleen mahdollisuuksia ja vapauksia tehdä valintoja myös eläkeratkaisujen suhteen.

Lähteitä ja luettavaa

Jutun tausta-aineistona on käytetty Pertti Klemolan kirjaa Juuso Walden – viimeinen patruuna (Tammi 1970) ja Great Place to Work Institute Finlandin toimitusjohtaja Panu Luukan haastattelua.

Tilaa uutiskirje

Uutiskirjeessä käsittelemme muun muassa sijoittamista, työelämän aiheita sekä omaa arkea ja riskeihin varautumista.

Lähetä viesti

Asiakkaanamme asioit helposti ja turvallisesti lähettämällä meille viestin verkkopalvelussamme

Soita

Asiakaspalvelumme palvelee numerossa

0200 31100
(pvm/mpm) ma-to 8-17, pe 8-16

Soita

Yritysasiakkaidemme asiakaspalvelu palvelee numerossa

0200 31190
(pvm/mpm) ma-pe 8-17

Jätä soittopyyntö

Lähetä yhteystietosi, niin soitamme sinulle.

Voit jättää yhteydenottopyynnön tällä lomakkeella. Täydennä tietosi niin olemme sinuun yhteydessä. Jos toivot yhteydenottoa ensisijaisesti puhelimitse tai sähköpostilla, kerrothan toiveesi Lisätietoa-kentässä. Jos olet jo asiakkaanamme, lähetät meille helposti ja turvallisesti viestin verkkopalvelussamme.

Kirjaudu verkkopalveluun »

*
* Pakollinen kenttä