Nainen, jonka tutkimus valitsi

3.11.2014 Anna Väre Kuvat: Marko Rantanen

Suomalainen geriatri Miia Kivipelto nousi tutkijamaailman kärkikastiin väitöskirjalla, jossa hän todisti elintapojen lisäävän muistisairauksien riskiä. Nyt suomalaisryhmä valmistelee Kivipellon johdolla tutkimusta, jonka tavoitteena on määritellä uudet, kansainväliset hoitosuositukset maailmanlaajuisen muistisairaus-epidemian ehkäisemiseksi.

Alzheimerin tautiin sairastuu vuosittain 13 000 suomalaista. Väestön ikääntyessä sairaus lisää yhteiskunnan kustannuksia niin terveydenhuollossa kuin työelämässäkin. Samalla yhä useamman lähipiiristä löytyy joku, jota sairaus koskettaa. Kuinka vaarallisesta asiasta on kysymys, tutkija Miia Kivipelto?

Voimme hyvin puhua dementia-epidemiasta. Maailmanlaajuisesti Alzheimer-diagnoosin saa vuosittain 45 miljoonaa uutta potilasta. On arvioitu, että 20 vuoden päästä heitä on jopa kolme kertaa nykyistä enemmän. Koska potilaat voivat elää sairautensa kanssa jopa toistakymmentä vuotta ja tarvita samalla ympärivuorokautista laitoshuoltoa, Alzheimerin on laskettu maksavan maailmalle enemmän kuin sydänsairaudet ja syöpä yhteensä.

Asian vakavuudesta kertoo se, että Alzheimerin pysäyttäminen valittiin tänä vuonna G8-kokouksen päätavoitteeksi. Aikaraja tehokkaamman lääkehoidon löytymiselle asetettiin vuoteen 2025.

Alzheimerin toimintamekanismista tiedetään paljon, mutta ei ilmeisesti vielä tarpeeksi parantavan lääkkeen kehittämiseksi?

Markkinoilla on tällä hetkellä neljä lääkettä, jotka vähentävät sairauden oireita mutta eivät pysäytä sen etenemistä. Uusia lääkkeitä kehittäessään tutkijat ovat oppineet paljon sairauteen liittyvän beta-amyloidproteiinin toiminnasta. Koska proteiini sakkautuu hermosolujen väliin, on ajateltu, että sairaus voitaisiin pysäyttää, mikäli proteiinikertymät saataisiin poistettua aivokudoksesta. Viime aikoina on kuitenkin selvinnyt, ettei beta-amyloidi todennäköisesti ole sairauden ainoa aiheuttaja, vaan taustalla voi olla myös tulehdusreaktio, oksidatiivinen stressi tai verenkiertoon liittyviä muutoksia.

"Alzheimer maksaa maailmalle enemmän kuin sydänsairaudet ja syöpä yhteensä."

Missä tutkimuksessa yleisesti mennään tällä hetkellä?

Viimeiset kymmenen vuotta tutkimuksessa on keskitytty Alzheimerille altistavien elintapojen kartoittamiseen. Tavoitteenamme on luokitella Alzheimer tässä suhteessa samaan joukkoon muiden kroonisten sairauksien, kuten sydän- ja verisuonisairauksien kanssa. Vaikka sairautta ei vielä voida pysäyttää, hyvä uutinen on, että elintapojen avulla sairastumista voidaan ehkäistä ja hidastaa. Vastaaviin tuloksiin on päästy sydäninfarktien ehkäisyssä: ennen infarkti tappoi 50-vuotiaana, nyt riski-ikä on 70. Toivon, että tulevaisuudessa vastaava muutos saadaan aikaan myös dementiasairauksien kohdalla.

Vielä kymmenen vuotta sitten Alzheimerin uskottiin johtuvan ensisijaisesti geeniperimästä. Käänteentekevän löydöksen esitteleminen väitöksessäsi oli sinulta aikamoinen pelinavaus tutkijapiireissä.

Valmistuin lääkäriksi 1999 ja aloitin tutkijana nykyisessä Itä-Suomen yliopistossa. Ensimmäisinä vuosina tehtäväkseni tarjoutui projekti, jossa selvitettiin Alzheimeriin liittyviä riski- ja suojatekijöitä. Aihepiiri tuntui kiinnostavalta ja sain paikan projektin tutkijalääkärinä.

Kun väittelin projektin tuloksista vuonna 2002, tutkimuksemme sai maailmanlaajuisen huomion. Työni oli ensimmäisiä löydöksiä siitä, kuinka elintapatekijät, kuten verenpaine, kolesteroli ja lihavuus, lisäävät riskiä Alzheimeriin sairastumiselle. BBC:n, Reutersin ja muiden kansainvälisten medioiden tuoma huomio nostatti myllerryksen, joka muutti tutkimuksen suunnan.

Kuulostaa aivan siltä kuin jokin olisi tehnyt valinnan puolestasi. Mitä sitten tapahtui?

Tutkimustiimimme on kasvanut pohjoismaiseksi Nordic Brain Network -yhteisöksi, jonka myötä verkostomme on laajentunut merkittävästi. Suomessa työskentelemme parhaillaan maailman ensimmäisen interventiotutkimuksen parissa, jossa tutkimme konkreettisesti elintapojen vaikutusta muistihäiriöiden ja Alzheimerin taudin riskeihin.

Miten tutkimus käytännössä toteutetaan?

Meillä on kaksi koeryhmää. Toisessa olevat 600 koehenkilöä saavat normaalia elintapaneuvontaa. Toisessa ryhmässä oleville annetaan tehostettua elintapaohjausta, jossa kiinnitetään huomiota ruokavalioon, liikkumiseen, muistin harjoittamiseen sekä verenpaineen, ylipainon ja diabeteksen kaltaisiin tekijöihin, joilla uskomme olevan merkitystä sairauden ehkäisemisessä.

Alzheimeria pidetään sairautena, joka ilmestyy potilaan elämään hiljaa hiipien. Mitä jokaisen pitäisi tietää sen ensioireista ja etenemisestä?

Muistamattomuutta tapahtuu kaikille, mutta hälyttävää on, jos katkoksia alkaa tapahtua jatkuvasti ja eri alueilla. Monia sairauden puhkeaminen passivoi. Tästä esimerkkinä on sukulainen, joka jatkuvasti soittelee kuulumisiaan mutta lopettaa soittamisen yhtäkkiä kokonaan. Sairauden tunne voi saada ihmisen vetäytymään kuoreensa.

Taudinkuvaan voivat kuulua myös käytöshäiriöt, äkäisyys ja aggressiivisuus. Ihmisen oma reaktio ensioireisiin vaihtelee. Osa haluaa selvittää asian heti, toinen kieltää sen kokonaan. Erityisesti silloin kun oireet ovat lieviä, sairautta voi olla vaikea tunnistaa.

"Muistamattomuutta tapahtuu kaikille, mutta hälyttävää on, jos katkoksia alkaa tapahtua jatkuvasti ja eri alueilla."

Elokuvissa Alzheimer-potilaat kuvataan usein höperöiksi mummeleiksi, jotka odottavat asemalla höyryjunaa tai rintamalta palaavaa ensirakkauttaan. Voiko dementiaa sairastava elellä onnellisena omassa kuplassaan?

Meillä on tosi vähän tietoa siitä, kuinka potilaat olonsa kokevat. Sairauden alkuvaihe ja tiedon käsitteleminen on monelle ahdistavaa, mutta kun sairaus etenee eikä ihminen ole enää niin tietoinen ympäristöstään ja muiden ajatuksista, ei hän välttämättä ole lainkaan onneton. Tilanne voi olla stressaavampi omaisille, koska he joutuvat huolehtimaan arjen sujumisesta. Fyysiseen toimintakykyyn sairaus vaikuttaa selvästi usein vasta myöhemmässä vaiheessa.

Tällä hetkellä Suomessa tiedetään olevan noin 130 000 dementia-tasoista muistihäiriöpotilasta ja ainakin saman verran lievemmästä muistihäiriöstä kärsiviä. Millainen on heidän ennusteensa?

Matka taudin alkamisesta diagnoosiin voi hyvin kestää jopa 20 vuotta. Tämän jälkeen sairaus etenee ihmisillä eri tahdissa. Tavoitteena on, sydänsairauksien tapaan, että ihminen voisi elää mahdollisimman pitkään ilman vakavia oireita.

Usein oletetaan, että Alzheimer on yksinomaan iäkkäiden ongelma. Kuinka paljon sitä ilmenee nuoremmilla?

Vaikka ikä on tärkein riskitekijä, esiintyy sairautta myös nuorilla, etenkin periytyvissä lajityypeissä. Suomessa työikäisiä potilaita on vuosittain noin 5 000. Nuorin potilaani on ollut 38-vuotias. Stressi, burnout ja depressio voivat kaikki häiritä muistin toimintaa eli muistihäiriön taustalla voi olla myös muuta kuin Alzheimer.

Burnout-kokemukset yleistyvät ja työperäinen stressi ja ylikuormitus ajavat ihmisiä yhä pidemmille sairauslomille. Voivatko aivot kärähtää niin, että ylirasitus laukaisee dementian?

Olemme juuri tutkimassa tätä hypoteesia. Monet potilaamme ovat kertoneet, että vaikka he ovat parantuneet burnoutista, mielen tahmeus ja muistiongelmat ovat seuranneet heitä huomattavasti pidempään ja jääneet joskus jopa pysyviksi. Tässä mielessä on mahdollista, että asioilla on yhteys.

"Olen aina pitänyt aivoja kiinnostava elimenä, koska niiden toiminta ohjaa meissä kaikkea."

Tilastojen mukaan dementia on yleisempää länsimaissa kuin esimerkiksi Intiassa tai Afrikassa. Kovaa vauhtia länsimaalaistuvassa Aasiassa sairaus puolestaan on kasvussa.

On mielenkiintoinen kysymys, viittaavatko luvut elintapamuutoksiin vai diagnoosien tarkentumiseen. Aasiassa myös diabetes lisääntyy, mikä saattaa viitata kaupungistumiseen ja elintapojen tuomiin muutoksiin. Euroopassa on raportoitu dementian esiintyvyyden pienoista laskua, joka voisi liittyä parempaan sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöiden hoitoon, terveellisempiin elintapoihin ja kohonneeseen koulutustasoon.

Kerro tiestäsi tutkijana. Miten alkuaan kiinnostuit geriatriasta ja muistisairauksien tutkimisesta?

Olen aina pitänyt aivoja kiinnostava elimenä, koska niiden toiminta ohjaa meissä kaikkea. Olen myös kokenut, että minun on helppo työskennellä vanhusten kanssa. Oma mummini sairastui Alzheimeriin kun olin yläasteikäinen. Asuimme samassa talossa, ja kesti pitkään ennen kuin hän sai diagnoosinsa. Muistan, että mummini oli aina lämminhenkinen eikä sairaus muuttanut häntä ihmisenä. Kokemus opetti, että on tärkeää, ettei ihmistä kadoteta sairauden taakse, vaan hänet nähdään itsenään siitä huolimatta.

Uskotko, että nuoruudenkokemuksesi antoivat jonkinlaisen kimmokkeen urallesi?

En varmasti ajatellut tuolloin, että lähtisin tutkimaan Alzheimeria. Uskon kuitenkin, että kokemus antoi minulle ymmärryksen siitä, mitä sairaus on ja miksi parannuskeinojen löytäminen siihen on niin tärkeää.

Jokainen tutkija haaveilee varmasti keksivänsä lopullisen ratkaisun tutkimaansa sairauteen. Miten lähellä uskot sen olevan?

Taudin pysäyttämiseen tähtäävät rokotetutkimukset ovat olleet viime vuodet vahvasti tapetilla. Nyt tutkijat ovat onnistuneet kehittämään rokotteen, jolla ei ole vakavia sivuvaikutuksia, mutta sen tehosta ei ole vielä selkeitä todisteita. Olennaista lääkehoidossa on, että hoito aloitetaan varhaisessa vaiheessa. Oma tavoitteeni on, että pian julkaistava tutkimuksemme tulee tarjoamaan konkreettiset, maailmanlaajuisesti sovellettavissa olevat ohjeet siitä, kuinka Alzheimeriin sairastumista voidaan ennaltaehkäistä ja hidastaa. Vaikka lääke löytyisi, se ei vähennä elintapojen merkitystä sairauden ehkäisemisessä.

KUKA?

Miia Kivipelto (s. 1973) on suomalainen geriatri ja Alzheimer-tutkija, joka tunnetaan erityisesti dementian ennaltaehkäisyyn ja muihin vanhuuden muistihäiriöihin liittyvistä tutkimuksistaan.

MITÄ?

Kivipelto johtaa suomalaista tutkimusryhmää, joka työskentelee parhaillaan uraauurtavan interventiotutkimuksen parissa. Tutkimuksen nimi on The Finnish Geriatric Intervention Study to Prevent Cognitive Impairment and Disability. Tutkimuksen päätulokset julkaistaan tänä syksynä.


MISSÄ?

Kivipelto työskentelee professorina Tukholman Karoliinisessa Instituutissa ja tutkijana Itä-Suomen yliopistossa ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL).

Lähetä viesti

Asiakkaanamme asioit helposti ja turvallisesti lähettämällä meille viestin verkkopalvelussamme

Soita

Asiakaspalvelumme palvelee numerossa

0200 31100
(pvm/mpm) ma-to 8-17, pe 8-16

Soita

Yritysasiakkaidemme asiakaspalvelu palvelee numerossa

0200 31190
(pvm/mpm) ma-pe 8-17

Jätä soittopyyntö

Lähetä yhteystietosi, niin soitamme sinulle.

Voit jättää yhteydenottopyynnön tällä lomakkeella. Täydennä tietosi niin olemme sinuun yhteydessä. Jos toivot yhteydenottoa ensisijaisesti puhelimitse tai sähköpostilla, kerrothan toiveesi Lisätietoa-kentässä. Jos olet jo asiakkaanamme, lähetät meille helposti ja turvallisesti viestin verkkopalvelussamme.

Kirjaudu verkkopalveluun »

*
* Pakollinen kenttä