Menneen maailman rytmissä

10.12.2014 Laura Friman Kuvat: iStockphoto

Oivalluksia, paljastuksia, hikoilevia kämmeniä ja vavisuttavia kokemuksia. Ei, nyt ei olla benji-hyppytornissa vaan arkiston uumenissa. Sukututkimuksen pölyinen imago on kaukana totuudesta. Kaavamaisen sukupuun rakentamisen sijaan harrastus herättää historian henkiin ja tarjoaa tutkijalle häkellyttäviä hetkiä.

Hartioista sen huomaa.

Tuo on vääntämässä opinnäytetyötään. Mutta tuo, tuo malttaa tuskin hillitä kuohuvia tunteitaan. Se on täällä suurempien asioiden äärellä: sukeltamassa sukunsa tarinaan ja ajautumassa historian imuun.

Oltiin sitten Sota-arkiston lukusalissa tai Kansalliskirjaston mikrofilmilaitteiden äärellä, kirjailija Anna Kortelainen erottaa inspiroituneen sukututkijan apaattisesta opiskelijasta.

"Kun sukututkija pääsee etsimänsä jäljille, kokemus on vavahduttava", Kortelainen innostuu.

"On fantastista löytää palanen isänsä tai isoisänsä tarinasta kylmältä kellarilta tuoksuvasta mapista."

Kortelaiselle mappien tuoksu on tuttu. Kirjailija on todellinen arkistoveteraani, joka on tutkinut teoksiaan varten perusteellisesti muun muassa L. Onervan ja Albert Edelfeltin elämää. Edelfeltin rakastetun tarina kuljetti Kortelaisen Etelä-Ranskaan saakka tutkimaan salaperäisen muusan taustoja.

Kortelaisen innostus historiallisiin asiakirjoihin ei rajoitu työprojekteihin. Vaikka kirjailija hallitsi tiedonhaun, siirtyminen suurmiesten ja suurnaisten parista oman suvun tarinoihin vaati aikanaan kanttia.

"Arvuuttelin, mitä löytäisin, ja ennen kaikkea, osaisinko kertoa sen", kirjailija tiivistää.

Kortelainen suhtautui myös skeptisesti siihen, kuinka paljon tietoa edeltäjistään löytäisi. Tarinoihin sisältyi tiettävästi aukkopaikkoja.

Hänelle selkeni kuitenkin pian, että vaatimaton rivikansalainenkin jättää häkellyttävän määrän jälkiä historiaan – varsinkin, kun niitä keksii hakea kiertoreittien kautta. Vaikka Suomessa tuhoutui valtavasti tietoa pikkuvihan ja isonvihan aikana, ja esimerkiksi Kortelaisen viipurilaisen äidin sukua käsittelevät kirkonkirjat roihusivat talvisodassa tuhkaksi, tehtävä ei ollut mahdoton. Lopputulos oli äidin puolen isoisästä kertova, osittain fiktiivinen teos Ei kenenkään maassa.

Sukututkimus on elämyksellinen harrastus, joka tekee historiasta inhimillistä – ja kipeääkin. Sen tarjoamat löydöt ilahduttavat, huvittavat ja yllättävät.

Kun Kortelainen vihdoin uskaltautui oman historiansa vietäväksi ja perkasi yläsavolaisen, isänpuoleisen sukuhaaransa edustajien taustoja, koreat tittelit loistivat poissaolollaan: loinen, loinen, loinen. Että sellainen aatelissuku! Ja kun Kortelainen löysi tietoa isoisänsä salatuista sisaruksista, oli pyydettävä äiti lounaalle. Ei sellaista tietoa voinut kertoa puhelimessa.

Jo neljännesvuosisadan sukututkimusta harrastanut Martti Strang tietää hänkin, ettei sukututkija voi välttää armottomia faktoja.

 "Edesmenneisiinkin voi löytää yhteyden. Se on erittäin lohdullista." 

"Arkistoista yksinkertaisesti löytää helpommin negatiivisia kuin positiivisia merkintöjä", Sveitsiin jo 1970-luvulla asettunut Strang muistuttaa.

"Sieltä on helppo selvittää, kenellä oli tapana tärvellä naapurin rysiä."

Strang on tutkinut oman sukunsa lisäksi niin vaimonsa kuin ystäviensä sukuja ja jäljittänyt omat juurensa aina Kaarle Suureen saakka. Palapeli täydentyy yhä, vaikka hänen kohdallaan sukututkimuksen "hullut vuodet" seestyivät maltilliseksi harrastamiseksi viimeistään parin vuoden takaisen aivoinfarktin myötä. Strang on vuosien varrella koonnut verkkosivuilleen kattavan, vapaassa käytössä olevan tietokannan, joka poikii yhä säännöllisesti yhteydenottoja ympäri maailmaa.

Sukututkijoiden suhde verkkoarkistoihin ja digitalisaatioon on ristiriitainen. Toisaalta kehitys on tuonut huimasti uutta tietoa jokaisen ulottuville, myös sen liikuntakyvyttömän vanhuksen, joka voi nyt perehtyä arkistoihin kotoaan käsin. Bittisäilössä rekisterit ja hauraat asiakirjat säilyvät myös visusti tallessa. Toisaalta osa aineistosta on tulevaisuudessakin käsiteltävissä vain fyysisessä muodossa, ja hyvä niin. Matkan menneisyyteen ei kuulukaan olla puhtaasti digitaalinen elämys.

"Pelkkä netissä istuminen on liian helppoa", Kortelainen sanoo.

Lataus jää silloin kokematta. Turhautuminen ja loputon istuminen kuuluvat asiaan.

"Nautin siitä, kun joudun taistelemaan lukusalissa päiväkaupalla kirjurin tolkuttoman vaikean käsialan kanssa ja alan lopulla ymmärtää hänen k-kirjaimiaan. Ainutkertaisten asiakirjojen käsitteleminen on harras hetki ja etuoikeus.

"Sukututkimus onkin täydellinen vastakohta pikagoogletukselle, mikä tekee siitä 2000-luvun pilalle hemmottelemalle ihmiselle erityisen kasvattavan projektin. Harrastus haastaa arvaamattomuudellaan ja ärsyttää verkkaisuudellaan.

"Arkistojen läpikäynti vaatii nöyryyttä, eikä lopputuloksesta ole varmuutta: ehkä löydät haluamasi, ehkä et", Kortelainen kuvailee.

Sukututkimus pakottaa menneen maailman rytmiin, joka on hyvin toisenlainen.

"Nopeita vastauksia ei ole, ellei satu olemaan hyvin onnekas. Sen sijaan aivojaan pitää käyttää kunnolla ja hyödyntää niin mielikuvitusta kuin loogista päättelykykyäkin. Luvassa ei ole pikavoittoja tai simppeliä sudokun ratkomista, vaan pikemminkin slow foodia."

Kummallista kyllä, paneutunut kollega on sukututkijan työn tuloksista usein jopa kiinnostuneempi kuin verisukulaiset. Harrastuksen hiljaisesta, keskittyneestä ja salapoliisimaisesta luonteesta huolimatta sukututkimus ei ole pelkkää yksinäistä puurtamista.

"Päinvastoin", Martti Strang huudahtaa.

"Tämä on harrastus, jossa ollaan jatkuvasti vuorovaikutuksessa laajan yhteisön kanssa. Internetkin on täynnä erilaisia alan foorumeita apua tarvitsevalle. Kollegat lähettävät mieluusti tutkimuksiaan, jakavat ja vastaanottavat tietoa ja yhdistävät uutta omiin löytöihinsä."

Kortelaisen havainnot myötäilevät Strangin näkemystä. Hän muistelee hykerryttäviä hetkiä arkistojen kahvihuoneissa, kun harrastajat lähestyvät hienovaraisesti toisiaan tarjoten apuaan. Historian pauloihin vaipuneiden välillä vallitsee syvä yhteisymmärrys, kun taas ulkopuolinen voi pyöritellä päätään sukupuun vimmaiselle täydentämiselle.

"Vaimoni ei ole täysin ymmärtänyt harrastustani missään vaiheessa", Martti Strang kertoo nauraen.

 "Ainutkertaisten asiakirjojen käsitteleminen on harras hetki ja etuoikeus."

"Hänellä on tapana ihmetellä, miksi mies viettää mieluummin aikaa kuolleiden kuin elävien parissa."

Siksi Strang omistautuu nykyään harrastukselleen vuosittaisilla, synnyinmaahansa suuntautuvilla mökkireissuilla. Hän käy Ristiinassa sijaitsevassa suvun kesäpaikassa pari kertaa vuodessa, kesäisin ja talvisilla pilkkiretkillä. Saimaan rannalla on aikaa surffata tietokantojen uumenissa yötä myöten.

Jos Strang saa kiinnostavan vihjeen mahdollisesta sukutarinasta, hän saattaa hypätä moottoripyörän selkään ja hurauttaa Suomen halki vaikkapa Vimpeliin, josta isän esi-isät ovat kotoisin.

"Siellä sain perunankuorimaveitsen kouraani ja kuulin kuntaneuvokselta tarinan Strangin suvun miehistä, jotka rakensivat yhdessä pärekattoa."

Strang kertoo, kuinka vanhemman isännän mielestä katto oli rakennettu aivan väärin: kuusikymppinen nuori isäntä kimpaantui ja otti hatkat. Sillä aikaa yhdeksänkymppinen isä purki päreet ja teki koko homman uusiksi.

"Minua alkoi samantien naurattaa. Omalla kesämökillämme meno oli isäni aikaan aivan samanlaista. Hän sätti minua ja veljeäni saunanrakennustaidoistamme."

Juuri tällaisissa arkisissa tarinoissa piilee osittain sukututkimuksen lumo: ne rakentavat itsetuntemusta ja identiteettiä. Pienetkin anekdootit menneistä sukupolvista voivat valaista omaa temperamenttiamme, taipumuksiamme ja valintojamme tai auttaa ymmärtämään omia vanhempiamme tai isovanhempiamme paremmin.

Vaikka sukututkijoiden tavoitteet ja tutkimusmetodit vaihtelevat suuresti, tuntuu harrastajia yhdistävän yksi piirre: he ovat harvoin kovin nuoria. Siinä missä parikymppisen katse kohottuu oman navan tietämiltä vain edessä häämöttävään horisonttiin, kasvaa juurien vetovoima iän myötä. Tämä on sekä Kortelaisen että Strangin mielestä ymmärrettävää. Onneksi menneisyys ei karkaa hyppysistä, vaan odottaa kuuliaisesti löytäjäänsä.

Strang kiinnostui sukututkimuksesta viidenkympin kynnyksellä, tullessaan isäksi.

"Miksi mies viettää mieluummin aikaa kuolleiden kuin elävien parissa?"

"Oppikouluaikana historia ei ylipäätään kiinnostanut minua pennin vertaa. Se on muuttunut tärkeäksi ja mielenkiintoiseksi vasta harrastukseni myötä", Strang kertoo. "Edesmenneisiinkin voi löytää yhteyden. Se on erittäin lohdullista."

"Sukututkimus vaatii kypsyyttä", Kortelainen vahvistaa. Keski-iässä ihminen usein kiinnostuu siitä, mistä on tulossa.

"Nuorena ollaan tukka takana ja elämä edessä, ja se on nuoren ihmisen oikeus. Kun suvun vanhimmat kertovat tarinoitaan, emme jaksa kuunnella. Mutta vaikka menetämme nuo vanhat ihmiset läheltämme, polkua edesmenneiden luo voi keriä myöhemmin takaisin. Yhteyden voi löytää vielä silloinkin. Se on erittäin lohdullista", Kortelainen sanoo.

Sukupolvien ketjua vahvistava vaikutus tekee sukututkimuksesta suorastaan terapeuttisen harrastuksen. Henkilökohtaisuudesta huolimatta työllä on myös laajempi kansallinen ja yhteiskunnallinen merkitys.

Anna Kortelainen ylistää, että suomalaiset sukututkijat eivät ole pelkkiä historian harrastajia, vaan todellinen suomalaisen historian tutkimuksen kunnialegioona.

"Meillä ei ole suurvallan historiaa tai sotavoittoja, joilla voimme ylpeillä. Sukututkijat pitävät omalla työllään yllä kiinnostusta suomalaiseen historiaan, ja he tekevät sen pieteetillä, rakkaudella ja intohimolla."

Lähetä viesti

Asiakkaanamme asioit helposti ja turvallisesti lähettämällä meille viestin verkkopalvelussamme

Soita

Asiakaspalvelumme palvelee numerossa

0200 31100
(pvm/mpm) ma-to 8-18, pe 8-17

Soita

Yritysasiakkaidemme asiakaspalvelu palvelee numerossa

0200 31190
(pvm/mpm) ma-pe 8-17

Jätä soittopyyntö

Lähetä yhteystietosi, niin soitamme sinulle.

Voit jättää yhteydenottopyynnön tällä lomakkeella. Täydennä tietosi niin olemme sinuun yhteydessä. Jos toivot yhteydenottoa ensisijaisesti puhelimitse tai sähköpostilla, kerrothan toiveesi Lisätietoa-kentässä. Jos olet jo asiakkaanamme, lähetät meille helposti ja turvallisesti viestin verkkopalvelussamme.

Kirjaudu verkkopalveluun »

*
* Pakollinen kenttä