Menen metsään kuin kotiin

14.10.2016 (Päivitetty 27.6.2017) Laura Friman Kuvat: Veikko Kähkönen

Vartti metsässä riittää. Se laskee verenpainetta ja häätää stressiä. Suomalaisen suhde metsään säilyy myös kaupungissa.

Metsä on sinivalkoisen tarinan keskeinen osa – pyhä, rakas, itsestään selvä, joskus ahdistavakin. Vaikka suuri osa väestöstä on siirtynyt maalta kaupunkiin, metsä elää meissä.

Suomalaisen metsäsuhteen pohjana toimivat usein juuret:

Ne maisemat, joissa on poiminut ensimmäiset mustikat tai istunut vaarin kanssa eväsretkellä. Ne polut, joille unohtui unelmoimaan kotimatkallaan koulun jälkeen. Maastot, joissa vietti loputtoman oloiset kesälomapäivät. Sisämaan lapselle meri ja kitukasvuinen saaristometsä voivat näyttää myös vierailta, pelottavilta ja tylyiltäkin, harjumaisemissa kasvaneelle Pohjanmaan lakeus puolestaan monotoniselta.

Mitä enemmän metsässä liikkuu, sitä enemmän metsää oppii arvostamaan.

Metsäsuhdetta määrittävät myös aikuisiän valinnat. Jos lähimpään metsään on matkaa eivätkä sukulointireissut suuntaudu maakuntiin, kaupunkiluonnosta voi kehittyä metsää luontevampi pakopaikka. Urbaaneinkin suomalainen osaa silti kuvailla sen täydellisen maiseman, johon voisi pysähtyä tuntikausiksi. Siinä maisemassa ei ole yleensä liikennevaloja tai kauppakeskuksia.

Menen kuin kotiin

Niin kuin nyt vaikka tämä: Peilityyni järvenpinta oman mökin laiturilta katsottuna. Lempeä sää, ääni tapettina vain lintujen vienoa kujerrusta. Auringon nousu, lasku tai kesäyön hämärä. Päivällä lämmennyt vesi houkuttelee uimaan, vielä kerran.

Toimitusjohtaja Esa Tihilälle juuri tämä klassinen kesämaisema on se idyllisin. Toisaalta Varsinais-Suomen virtaviivaiset rantakalliot ovat komea näky ja jääkauden jäljet Pohjois-Karjalan järvissä. Entä mikä voisi päihittää jämsäläisten kotikulmien vehreitä sekametsiä ja Himoksen seudun hulppeita korkeuseroja?

Esa Tihilä

Esa Tihilä

Tihilä on johtanut Baswarea, joka on verkkolaskutukseen ja rahoituspalveluun erikoistunut pörssiyhtiö. Hänelle metsä on ollut kodikas osoite pienestä pitäen.

Tarina lienee varsin tavallinen: vanhemmat pakottivat Esan marjastusreissuille jo lapsena. Vaivihkaa metsään kiintyi. Teini-iässä hän aloitti suunnistuksen, joka sinetöi läheisen luontosuhteen.

Esa Tihilä järjestää vapaa-ajallaan suunnistustapahtumia vielä nykyäänkin. Hänestä laji on oivallinen tapa nähdä monenlaista suomalaista luontoa, ja metsätyypit on koluttu etelästä pohjoiseen. Jokainen suunnistuskerta on metsän ansiosta ainutlaatuinen. Lajin harrastajan silmään hankala maasto tai kurja sää ovat mahdollisuuksia – eivät uhkia.

”Se on asenteesta kiinni! Tietysti tiheikössä tai pusikossa on rasittavaa edetä, mutta jälkeenpäin voi ajatella, että selvisinpä siitäkin. Joskus kesäsateessa suunnistaminen on tosi makea tunne, eiväthän lämpimät vesipisarat haittaa mitään.”

Kun liikun, arvostan

Suunnistus ei kuitenkaan ole Tihilän ainoa tai ensisijainen syy hakeutua metsään. Hän menee metsään rauhoittumaan ja virkistymään. Tihilä ei oikeastaan edes tiedä, miltä tuntuu, jos metsään ei pääse tyyntymään. Sitä hän ei päästä tapahtumaan.

Esa Tihilä asuu Tuusulanjärven rannalla, Pekka Halosen klassikkoteosten maisemissa, ja hakeutuu kiireisimmälläkin työmatkalla latautumaan vähintään paikalliseen puistoon. Pieni hetki on parempi kuin ei mitään. Työpaikalla happihyppely läheisessä metsässä toimii kerta toisensa jälkeen.

”Ennen pidettiin tupakkataukoja, mutta ulkona voi käydä muutenkin kääntymässä kesken työpäivän”, Tihilä sanoo.

”Jos töissä on hankala tilanne päällä, on hyvä katkaista ajatus hetkeksi ja käydä lyhyellä kävelyllä. Tauon jälkeen ongelmat ratkeavat usein paljon tehokkaammin.”

Jokainen kerta metsässä on ainutlaatuinen, Esa Tihilä sanoo.

Tuntuu siltä, että yhä useampi kuulee metsän kutsun ja osaa hakeutua sinne.

Tihilä ei tahdo patistaa ketään väkisin metsään, mutta sanoo, että suomalaisten kannattaa arvostaa ainutlaatuista voimavaraansa. Ahkera matkustaminen on saanut hänet ymmärtämään, miten hieno konsepti jokamiehenoikeudet ovat. Muualla maailmassa luonnossa liikkumista rajoitetaan ja valvotaan enemmän.

Suomalainen metsä on myös vaativasta ilmastostamme huolimatta kutsuva ja helposti lähestyttävä, ei hankalakulkuinen tai vaarallinen viidakko.

Vaikka metsästä olisi ehtinyt etääntyä, metsäsuhdetta voi tietoisesti kehittää. Yleensä se ei vaadi paljoakaan. Lähtee vain tarpomaan puiden siimekseen.

”Mitä enemmän metsässä liikkuu, sitä enemmän metsää oppii arvostamaan”, Tihilä tiivistää.

”Olen huomannut, että metsäkysymyksiä koskeva, aggressiivinen kommentointi kumpuaa usein tietämättömyydestä. Se on sellaista katsomohuutelua.”

Toivoa on. Viime aikoina Tihilä on ollut mukana järjestämässä polkujuoksutapahtumia. Niihin on tunkua. Osallistujat ovat lähes poikkeuksetta kaupunkilaisia tietotyöläisiä, jotka palaavat metsälenkiltä hymyillen. Tuntuu siltä, että yhä useampi kuulee metsän kutsun ja osaa hakeutua sinne.

 

Lue koko artikkeli: Hengitä, olet metsässä

Lähetä viesti

Asiakkaanamme asioit helposti ja turvallisesti lähettämällä meille viestin verkkopalvelussamme

Soita

Asiakaspalvelumme palvelee numerossa

0200 31100
(pvm/mpm) ma-to 8-17, pe 8-16

Soita

Yritysasiakkaidemme asiakaspalvelu palvelee numerossa

0200 31190
(pvm/mpm) ma-pe 8-17

Jätä soittopyyntö

Lähetä yhteystietosi, niin soitamme sinulle.

Voit jättää yhteydenottopyynnön tällä lomakkeella. Täydennä tietosi niin olemme sinuun yhteydessä. Jos toivot yhteydenottoa ensisijaisesti puhelimitse tai sähköpostilla, kerrothan toiveesi Lisätietoa-kentässä. Jos olet jo asiakkaanamme, lähetät meille helposti ja turvallisesti viestin verkkopalvelussamme.

Kirjaudu verkkopalveluun »

*
* Pakollinen kenttä