Lumoava lento

21.3.2014 Laura Friman Kuvat: Jari Peltomäki ja Markus Varesvuo, kuvitus Jenni Väre

Lintuharrastus on tarinoita ja retkiä. Jotkut seuraavat huvikseen pihapiirin lintuja. Toisille siivekkäiden seuraamisesta tulee elämäntapa, joka lennättää maailman ääriin, laittaa makaamaan liikkumattomana mättäälle tuntikausiksi ja patistaa ylös sängystä aamuneljältä.

On verkkainen alkutalven päivä, kylmää ja pilvistä. Kokemäenjoki solisee hiljalleen harmaana. 13-vuotias porilainen Jari Peltomäki pyöräilee koulusta kotiin.

Odottamatta uneliaan äänimaiseman rikkoo terävä ääni. Peltomäki pysähtyy. Ei voi olla totta! Koboltinsininen selkä, ruosteenoranssi vatsa: kuningaskalastaja. Värittömässä ympäristössä höyhenet hehkuvat kauas. Lintu istuu rantapuussa kalastamassa, tarkkailemassa joen pintaa.

Siitä iltapäivästä alkoi Jari Peltomäen lintuinnostus, joka on kantanut halki elämän.

”Muistan hetken yhä kuin eilisen päivän”, Peltomäki sanoo lähes neljä vuosikymmentä myöhemmin. ”Mikä hauskinta, en ole tuon päivän jälkeen nähnyt kuningaskalastajaa Suomessa. Se pesii täällä vain harvakseltaan.”

Lintujen kauneus koukutti Peltomäen ensimmäisestä havainnosta saakka.

”Olen esteetikko, ja minua inspiroivat lintujen hienot värit sekä höyhenten yksityiskohdat. Lintu on upeasti suunniteltu. Raajat eivät pidättele sitä, se lentää ja liikkuu vapaasti, ja liikkeitä on kiinnostava seurata.”

Suunnilleen samassa iässä lintuihin hurahti tahollaan Markus Varesvuo. Hän aloitti ensimmäisen havaintovihkonsa 11-vuotiaana itähelsinkiläisillä rantakallioilla, eikä osannut arvata vaihtavansa vielä joskus toimitusjohtajan tittelin täyspäiväisen lintukuvaajan hommiin.

Tätä nykyä Jari Peltomäki ja Markus Varesvuo kuuluvat lintualan suomalaisiin guruihin. Linnut ovat heille enemmän kuin harrastus mutta myös enemmän kuin työ, ne ovat elämäntapa. Varesvuo on palkittu lintukuvaaja ja luontokirjailija. Peltomäki johtaa kuvaamisen lisäksi linturetkiä järjestävää erikoismatkatoimistoa. Kumpikin rakastaa työtään intohimoisesti – siitä huolimatta, että herätyskello soi usein ennen auringonnousua ja taivaalta voi vihmoa niskaan mitä tahansa.

”Se, että voi tienata leipänsä tällä alalla, on etuoikeus. Usein retkiä vetäessäni mieleeni pulpahtaa epäuskoinen ajatus: ihanko totta minulle maksetaan tästä? Ne ovat onnellisia hetkiä”, Peltomäki kertoo.

Varesvuo hehkuttaa erityisesti lajin yllätyksellisyyttä ja luonnon arvaamattomuutta, joka pitää harrastuksen aina tuoreena ja kiehtovana. ”Linturetkellä ei koskaan tiedä, mitä tulee näkemään: harvinainenkin laji voi putkahtaa näköpiiriin milloin tahansa”, hän sanoo. Lintujen liikkeisiin liittyy myös mysteereitä, joita ei ole onnistuttu selvittämään. Esimerkiksi kultasirkku on kadonnut Suomesta oikeastaan kokonaan, vaikka sen elinolot eivät ole muuttuneet.

”Muuttoreitille ja talvehtimisalueille on ilmeisesti ilmaantunut uhkia, mutta niitä ei ole osattu kartoittaa tarkemmin. Myös sää ja sattuma vaikuttavat siihen, mikä laji päätyy minäkin vuonna samaan niemennokkaan”, Varesvuo miettii.

”Lintu on upeasti suunniteltu. Raajat eivät pidättele sitä, se lentää ja liikkuu vapaasti, ja liikkeitä on kiinnostava seurata.”

Lintujen lumo on ajaton ilmiö, mutta nyt lintuharrastus elää nousukautta. Ristiriitaista kyllä, suosio on samanaikaisesti sidoksissa luontoarvojen korostumiseen ja digitalisaatioon. Harrastuksesta haetaan askeettisia ekoelämyksiä mutta myös sosiaaliseen mediaan tuutattavaa kuvamateriaalia.

Lintuharrastuksen trendikkyys on pantu merkille myös konkarien keskuudessa.

"Vielä 90-luvulla olimme outolintuja, ja meitä katsottiin kieroon", Peltomäki hymähtää.

"Lajin imagoa ovat nostaneet myös julkkikset, jotka ovat kertoneet harrastuksestaan. Muun muuassa Pirkka-Pekka Petelius ja Tom Pöysti diggaavat lintuja."

Harrastus vetoaa monenlaisiin ihmisiin: nuoriin ja aikuisiin, miehiin ja naisiin, eikä pelkkiin ekoilijoihin tai paatuneisiin eränkävijöihin.

”Tunnen paljon yritysjohtajia, jotka harrastavat lintuja. Linturetkellä rentoutuu ja unohtaa työkiireet, sillä lintujen seuraaminen vaatii täydellistä keskittymistä. Se on loistavaa vastapainoa hektiselle nykyelämälle”, Peltomäki sanoo.

Varesvuolla on kontrastista omakohtaista kokemusta: hän luotsasi vuoteen 2005 media-alan perheyritystä, kunnes loikkasi täyspäiväiseksi lintukuvaajaksi hauduteltuaan ideaa miltei vuosikymmenen ajan.

”Tein oman osani bisnesmaailmassa, enkä ole katunut uranvaihdosta hetkeäkään”, Varesvuo summaa.

”Tietysti taustasta on ollut hyötyäkin omaa kuvafirmaa perustettaessa. Tiesin, mihin satsata ja osasin odottaa, että yksityisyrittäjänä söisin ensimmäiset vuodet säästöjäni. Osasin laskelmoida, että pelkkä Suomi olisi aivan liian pieni segmentti ja kehitin heti kansainvälisiä kontakteja.”

Silti elämisen tahti on toinen, kun koko henkilöstön hyvinvoinnin sijaan tarvitseekin huolehtia vain omasta toimeentulostaan.

”Pitkän talven jälkeen muuttolinnut pannaan merkille. Ne tuovat kevätfiiliksen mukanaan.”

Maallikon suussa lintuharrastus muuntuu usein muotoon ”bongaus”. Lintubongaus on kuitenkin vain kapea siivu lintuharrastusta ja tarkoittaa jonkin tietyn linnun tai lintulajin katsomista paikassa, jossa sen tiedetään majailevan.

Siinä missä bongaaja saattaa matkustaa väärään maanosaan harhautuneen harvinaisuuden perässä toiselle puolen Eurooppaa saadakseen lajin listalleen, saattaa toinen lintuharrastaja keskittyä vaikkapa rengastamiseen tai vain yhden lajin tarkkailuun. Joku taas nauhoittaa lintujen ääntelyä, toinen luonnostelee höyhenpeitteen yksityiskohtia vihkoonsa.

Vaikkei omistaisi kiikareita tai tunnistaisi viherpeipon huikentelevaista viserrystä, saattaa tietämättään olla lintuharrastaja. Harrastajien määrä ei nimittäin rajoitu virallisiin tilastoihin, vaan harrastajia on niidenkin joukossa, jotka eivät itseään sellaisiksi miellä.

”Kaupungistuminen on maassamme vielä suhteellisen uusi ilmiö, joten juuremme ovat yhä metsässä”, Varesvuo muistuttaa. ”Meillä on voimakas luontosuhde. Yllättävän moni vähintäänkin ruokkii puutarhansa lintuja ja seuraa niitä keittiön ikkunasta. Itse asiassa se on lintuharrastuksen yleisin muoto.”

Kaupungistumisestaan huolimatta väljään asutettu maa tarjoaa hyvät lähtökohdat lintuharrastamiselle: lajiin soveltumatonta nurkkaa on Suomesta vaikea löytää, eikä lintujen seuraaminen vaadi työlästä matkaa erämaamaisemiin.

Esimerkiksi Varesvuon kotikulmat sijaitsivat urbaanissa helsinkiläislähiössä, mutta sen merelliset maisemat olivat oivallisia paikkoja vaikkapa muuttomatkalla ruokailemaan pysähtyneiden kahlaajien tarkkailuun tai arktisten vesilintujen muuton seuraamiseen.

”Helsinkiä pidetään Suomen mittapuulla suurkaupunkina, mutta kantakaupungin kupeessa sijaitseva Vanhankaupunginlahti ja Vuosaaren Kallvikin ranta ovat kummatkin lajistoltaan upeita paikkoja lintuharrastajalle”, Varesvuo sanoo.

Suomalaisten myötäsyntyisesti läheinen suhde lintuihin liittyy myös asuinkoordinaatteihimme: linnut ovat olennainen osa pohjoista vuodenkiertoa. Siksi niiden symbolinen merkitys on vahva.

”Pitkän talven jälkeen muuttolinnut pannaan merkille. Ne tuovat kevätfiiliksen mukanaan. Tämä vaikutus on erityisen huomattava Suomessa, koska meillä on selkeät, erilliset vuodenajat”, Peltomäki sanoo.

Molemmat lintumiehet korostavat, että suomalaisten kannattaa arvostaa kansallismaisemamme vaihtelevaa lintukantaa.

Upeiden lajien tarkkailu ei vaadi kaukolentojen buukkaamista, vaan kotimaiset metsätkin pursuilevat persoonallisia lajeja tutkittavaksi vaikka loppuelämän tarpeiksi. Kumpikin hehkuttaa havumetsiemme lajikirjoa ja taigavyöhykkeen ainutlaatuisuutta, eikä pohjoinen lajistomme häviä rahtustakaan neonvärisille paratiisilinnuille ja puliseville papukaijoille.

Peltomäki sanoo, että voimme olla erityisen ylpeitä kanalintukannastamme, sillä Keski-Euroopasta metso, teeri ja riekko on tapettu miltei sukupuuttoon.

”Meidän tulee pitää näistä lajeista hyvää huolta. Lisäksi Suomi tunnetaan rikkaana pöllömaana, sillä meillä pesii jopa kymmenen pöllölajia. Nämä lajit houkuttelevat maahamme lintuturisteja siinä missä hyvät puitteetkin. Hyvä infrastruktuuri, hyvät tiet, hyvät oppaat – siinä on suosiomme salaisuus.”

”Linturetkellä ei koskaan tiedä, mitä tulee näkemään”

Ei sillä, etteikö kumpikin alan kotimaisista guruista olisi reissannut lintujen perässä ympäri maailmaa: sekä Peltomäki että Varesvuo ovat kolunneet Euroopan laidasta laitaan ja matkustaneet erikoisten lajien perässä niin Mongoliaan kuin Tansaniaan. Peltomäki on juuri lähdössä Japaniin.

Hän toivoo kohtaavansa Hokkaidon saarella kuningasmerikotkan, mantsuriankurjen ja äyriäishuuhkajan. Haaveissa ovat vielä Etelä-Amerikka ja Huippuvuoret. Varesvuo taas toivoo paneutuvansa jatkossakin arktisiin lajeihin. Hän jahtaa yhä elämänsä kuvaa, luultavasti Lapissa.

”Olin tosin kerran jo lähellä sitä. Kohtasin Utsjoen tuntureilla talvella tunturipöllön, mutta vitivalkea koiras sattui olemaan arka tapaus. Pääsin kuvaamaan sitä vain hetken. Haaveenani olisi tavata samoissa olosuhteissa peloton yksilö, jota ehtisin seurata rauhassa eri valoissa. Täydellisessä kuvassa se lentäisi lumisessa maisemassa, taustallaan nouseva täysikuu.”

Tekniikka tuo taidon esille

Luontokuvaamisen suosio on suomessa hurjassa kasvussa. Reilun vuosikymmenen aikana esimerkiksi suomen luontokuvaajien jäsenmäärä on kuusinkertaistunut. Yli kolmannes harrastajista on naisia.

Luontokuvaamisen nousukiidon takana on valokuvauksen murros erityisesti digitaalisten järjestelmäkameroiden myötä. Monet aloittavat harrastuksen yhdistämällä kaukoputken ja kameran ja kuvaamalla kaukoputken läpi. Maltillisempi hankinta on kohtuuhintainen järjestelmäkamera, johon voi hankkia erilaisia objektiiveja.

Linssi on runkoa tärkeämpi elementti ja säilyttää arvonsa paremmin: vähintään 300 mm:n teleobjektiivi on aloittelevalle lintukuvaajalle nappiostos. Hyvään alkuun pääsee noin tuhannella eurolla.

”Kun antaa pikkusormen, harrastus vie helposti koko käden”, Jari Peltomäki varoittaa.

Peltomäen 20 000 euron arvoiseen kalustoon kuuluu ammattirunko ja hyvä kokoelma valovoimaisia objektiiveja. Mutta komeimmallakaan kalustolla ei tee mitään ilman kärsivällisyyttä ja luovuutta.

”Kun tekniikka on saatavilla kaikille, sommittelu ja valotus erottavat kuvaajat”, Markus Varesvuo kertoo. Hänen mukaansa lentokuvan nappaaminen ei enää ole haastavaa, mutta genrellä voi leikitellä loputtomasti.

”Lentävää lintua voi kuvata vaikkapa vastavalossa tai kokeilla veitsenteräviä, nopeita suljinaikoja.”

Lähetä viesti

Asiakkaanamme asioit helposti ja turvallisesti lähettämällä meille viestin verkkopalvelussamme

Soita

Asiakaspalvelumme palvelee numerossa

0200 31100
(pvm/mpm) ma-to 8-18, pe 8-17

Soita

Yritysasiakkaidemme asiakaspalvelu palvelee numerossa

0200 31190
(pvm/mpm) ma-pe 8-17

Jätä soittopyyntö

Lähetä yhteystietosi, niin soitamme sinulle.

Voit jättää yhteydenottopyynnön tällä lomakkeella. Täydennä tietosi niin olemme sinuun yhteydessä. Jos toivot yhteydenottoa ensisijaisesti puhelimitse tai sähköpostilla, kerrothan toiveesi Lisätietoa-kentässä. Jos olet jo asiakkaanamme, lähetät meille helposti ja turvallisesti viestin verkkopalvelussamme.

Kirjaudu verkkopalveluun »

*
* Pakollinen kenttä