Kukoistuksen kylväjä

16.10.2015 Annukka Oksanen Kuvat: Ville Männikkö

Nihkeää on meno länsimaissa. Tuottavuus ei kasva, koska yrityksissä ja yhteiskunnassa ei innovoida tarpeeksi. Yhteiskunnasta on kasvanut häkkyrä, joka estää vapaata kilpailua ja hidastaa tuottavuuden kasvua. Yhdysvaltalainen nobelisti, huipputaloustieteilijä Edmund Phelps sanoo, että ”innovointi ei tule kuin manna taivaasta”. Se tarvitsee suotuisan ympäristön.

Lääkkeeksi Phelps tarjoaa tilaa, jossa ruohonjuuritason innovaatiot rehottavat. Hänen menestysteoksensa, taloustieteellinen järkäle Joukkokukoistus (Mass Flourishing) kertoo, millaisissa oloissa innovaatiot pääsevät vauhtiin.

Väität, että hieman nuupahtaneen tunnelman takia yhteiskuntamme ja yrityksemme eivät kehity. Asia korjaantuisi, jos olot olisivat innovoinnille suotuisammat. Kutsut tällaista innovaatiotilaa joukkokukoistukseksi. Mitä joukkokukoistus oikein tarkoittaa?

Periaatteessa hyvää elämää. Rikasta, luovaa elämää, jossa koetaan paljon. Työelämän joukkokukoistuksessa ihmiset haluavat ratkoa ongelmia, ylittää esteitä ja keksiä uusia tuotteita. He ovat tyytyväisiä työhönsä.

Tuohan kuulostaa sekä ihmisen että talouden ihannetilanteelta.

Ei se ole mitään idylliä. Myötä- ja vastoinkäymiset kuuluvat hyvään elämään, joka on kiehtovaa, kiinnostavaa ja palkitsevaa.

Miksi koit tarpeelliseksi pureutua joukkokukoistukseen taloustieteen kautta juuri 2000-luvun alussa?

Olin yhä tyytymättömämpi perustaloustieteeseen. Mietin, ettemme tiedä tarpeeksi innovaatioista emmekä kiinnitä tarpeeksi huomiota siihen, miten ne syntyvät ja miten ne vaikuttavat talouteen.

Ajattelin, että jos ymmärrämme innovaatioita ja niiden syntymekanismia, ymmärrämme paremmin historiaamme ja sitä kautta myös sen, miksi länsimaat näyttävät nyt epäonnistuvan.

Joukkokukoistavassa yhteisössä talouden dynamiikka rohkaisee innovoimaan, ja samalla yhteiskunta antaa innovoinnille tarpeeksi tilaa. On myös kyse yksilöistä, heidän kapasiteetistaan ja siitä, miten se pääsee esiin.

Mitä tarkoitat yksilön kapasiteetilla?

Aina on poikkeusyksilöitä, kuten Zuckerberg (Facebookin perustaja Mark Zuckerberg). En olisi ikinä uskonut, että idea toimii. Hän keksi ideansa melkein tyhjästä, mutta yleensä onkin niin, että parhaat ideat syntyvät tuotannon yhteydessä. Pitää siis olla jonkin verran kokemusta. Esimerkiksi sairaalaympäristöä ei voi suunnitella paremmaksi, jos ei ole koskaan käynyt sairaalassa.

Miten innovaatiot syntyvät käytännössä?

Innovaatioissa tarvitaan ryhmätyötä ja vuorovaikutusta, vaikka iso osa niistä syntyy istumalla ja seinään tuijottamalla. Silloin tulee oivalluksia. Silti innovaatioissa ei ole kyse pelkästään yksilöistä.

Innovaatioita kuitenkin syntyy, kun ihminen tuntee itsensä yksilöksi. Hän kokee elämän seikkailuksi ja haluaa olla siinä mukana. Tätä kutsun vitalismiksi. Ekspressionistinen elementti on taas se, että ihminen ilmaisee itseään suorittamalla jonkin tehtävän ja tuntee tyytyväisyyttä saavutettuaan tavoitteensa.

Vitalismi, ekspressionismi ja individualismi eivät kuulosta perustaloustieteeltä. Klassinen taloustiedehän on aika hygieenistä, lähes laboratoriomaista. Oma näkemyksesi sen sijaan korostaa poikkeuksellisen paljon inhimillisyyttä, ihmisen joskus oikukasta ja epärationaalisena pidettyä käytöstä. Miksi olet niin kiinnostunut näistä inhimillisistä piirteistä?

En oikein itsekään tiedä. Aivan urani alussa tutkin palkanmuodostusta, ja päällisin puolin näytti, että yritykset saattoivat tarjota työntekijöilleen tarpeettoman korkeita palkkoja. Mutta silloisissa laskelmissa ei otettu huomioon, että palkkaa käytettiin esteenä työn lopettamiselle tai työhön kyllästymiselle. Vielä nykyäänkin tällaisten inhimillisten tekijöiden huomioiminen taloustieteessä on hieman vastentahtoista, sehän on kuin matopurkin avaisi. Mieluummin pysytään rationalismissa.

Olet tutkinut, että 1800-luvulla koettiin Yhdysvaltojen lisäksi Euroopan suurissa talouksissa, Iso-Britanniassa, Saksassa ja Ranskassa, huima nousu reaalipalkoissa ja tuotannossa henkeä kohti. Tulkitset, että se johtuu innovaatioiden kukoistamisesta tuona aikana. Kukoistuksen taustalta löytyvät modernismin ihanteet, yksilöllisyys ja valinnanvapaus. Ne vaikuttivat tuolloin yhteiskunnassa. Mistä ne oikein tulivat? Synnyttikö teollistuminen ne?

Jos sanoo, että teollistuminen synnytti modernit arvot, on vähän sama kuin laittaisi kärryt hevosten eteen. Mitä teollistuminen ylipäänsä tarkoittaa? En ole oikein koskaan päässyt siitä selville.

Modernit arvot alkoivat kuplia jo 1400-luvun lopussa. Esimerkiksi Martti Luther oli individualismin edelläkävijä (1483–1546), hänhän oli sitä mieltä, että yksilö pystyy itse lukemaan Raamattua. Hän määritteli yksilön rajat paljon aiempaa laajemmiksi.

Kesti kauan, vuosisatoja, ennen kuin nämä arvot alkoivat vaikuttaa laajemmin yhteiskunnassa. Prosessi on hidas.

Nykyään oletetaan, että kaikki tapahtuu nopeasti, että vuodessa saadaan kaikki kuntoon. Jos analyysini arvojen hitaasta leviämisestä pitää paikkansa, asioiden muuttaminen voi kestää hyvinkin kauan.

”Inhimillisten tekijöiden huomioiminen taloustieteessä on hieman vastentahtoista, sehän on kuin matopurkin avaisi. Mieluummin pysytään rationalismissa.”

Milloin lännen dynamiikka alkoi hidastua?

Ei ole yhtä tiettyä vuosikymmentä, jolloin lännen dynamiikka alkoi hidastua. Nyt menen ehkä hieman herkälle alueelle, mutta Saksassa se hävisi toisen maailmansodan aikana, eikä maa ole oikein koskaan saanut takaisin 1800-luvun lopun dynamiikkaansa ja energiaansa.

Yhdysvalloissa se tapahtui 1960-luvulla. Silloin sääntelyn määrä kasvoi uskomattomasti ja vanhemmat alkoivat kasvattaa lapsiaan paljon aiempaa suojelevammin. Ei kaikkea pidä suojella.

Perinteinen taloustieteilijä ei ehkä liittäisi lastenkasvatusta talouden dynamiikkaan. Miten se liittyy kansantalouteen?

Yhdysvalloissa puhutaan paljon lasten ylisuojelemisesta. Lapset eivät opi tutkimaan ja ihmettelemään, jos heitä suojellaan liikaa. Meidän pitäisi palata vapaampaan kasvatukseen. Lapsia pitäisi kannustaa seikkailemaan ja kehittämään itseään vapaammin.Silloin he oppivat innovointia.

Kiinassa sen sijaan äidit neuvovat ainoita lapsiaan hakeutumaan töihin valtiolle tai valtionyrityksiin, koska niissä työskentelyyn liittyy kohtuullisen palkan lisäksi jonkin verran arvovaltaa. Valtiolla töissä oleva lapsi pääsee hyviin naimisiin. Mutta miten käy tuollaisessa tilanteessa yksityisille yrityksille? Mistä niihin riittää parhaita innovaattoreita?

Mitä pahaa on sääntelyssä? Ilman sitä järjestäytynyt yhteiskunta ei voi toimia.

Totta, sääntelyä tarvitaan, muttei viimeiseen yksityiskohtaan asti. Jos esimerkiksi koulua säännellään tiukasti, opettaja ei ehkä uskalla kokeilla luokassa uusia opetusmetodeja tai ylipäänsä mitään uutta. Ei innovointi tule kuin manna taivaasta, sillä pitää olla suotuisa ympäristö.

Ylenpalttinen sääntely myös heikentää kilpailua, koska esimerkiksi patenttisäännöt voivat olla niin hankalia, ettei uusilla, pienillä yrityksillä ole varaa niiden vaatiman lakimiesarmeijan palkkaamiseen. Isoilla sen sijaan on, jolloin kilpailu vähenee ja talouden dynamiikka hidastuu.

Väität, että myös korporatismi tukahduttaa innovaatioita. Korporatismin voi määritellä järjestelmäksi, jossa valtaa käyttävät eri elinkeino- ja eturyhmät poliittisten puolueiden edustajien sijaan. Se oli pitkälle vietynä käytössä esimerkiksi Mussolinin Italiassa 1920- luvulla. Korporatismia voi olla sekin, etteivät yritykset oikeastaan halua kilpailua. Näetkö nyky-yhteiskunnassakin korporatistisia piirteitä?

Kun jollekin teollisuudenalalle tulee innovatiivinen yritys, valtio voi nujertaa yrityksen innon toimillaan. BMW ja Toyota tulivat Yhdysvaltojen markkinoille ja menestyivät. Amerikkalaisyritykset alkoivat valittaa vaikeuksista ja saivat hallitukselta tukipaketteja. Mitä tästä seuraa? BMW ja Toyota eivät tienaa entiseen malliin, joten niiden ei kannata yrittää innovoida samaan aikaan kun toiset alan yritykset saavat valtiolta tukea. Talouden dynamiikka hidastuu.

Olet käynyt vuosikymmenien varrella silloin tällöin Suomessa, joten tunnet maatamme jonkin verran. Suomen talous on supistunut jo kolme vuotta peräkkäin ja valtio velkaantuu nopeasti. Täällä puhutaan juuri nyt paljon tuottavuudesta ja siitä, miten innovointi saataisiin kunnolla käyntiin. Mitä neuvoja antaisit Suomelle?

Neuvoni ovat yleisen tason neuvoja, koska en tunne yksittäisiä lukuja tarpeeksi hyvin.

Auttaisi, jos talous avautuisi niin, että uusien yritysten olisi helpompaa tulla markkinoille ja aloittaa toimintansa. Tiedän, että muutos on todella vaikeaa saada aikaan, mutta eihän itsensä pelastaminen olekaan helppoa.

Toinen avaintekijä tällaisessa tilanteessa on työllisyysaste. Se pitää saada korkeammaksi. Arvelen, että suomalaiset ovat aika varakkaita. Siitä seuraa jossain vaiheessa se, ettei perheen nuorten enää tarvitse kiirehtiä töihin, eikä eläkeikää lähestyvien tarvitse miettiä, miten he voisivat jatkaa vielä muutaman vuoden töissä. Tämä kaikki laskee työllisyysastetta, eikä luo parasta mahdollista ilmapiiriä innovoinnille.

Kriisitietoisuus voi olla vahva kansallisella tasolla, mutta on paradoksaalista, jos se ei ole sitä yksilötasolla. Yksilöt eivät ole silloin valmiita uhrauksiin tai mukautumaan työpaikoilla uudistuksiin. On vaarallista, jos innovatiivisimmat nuoret lähtevät tällaisesta ilmapiiristä muualle, Berliiniin tai vaikka Piilaaksoon.

Kuka?

Edmund Phelps, 82, on maailman nimekkäimpiä taloustieteilijöitä. Phelps sai taloustieteen Nobelin 2006 inflaation ja työttömyyden yhteyttä selvittäneistä tutkimuksistaan.

Mitä?

Phelpsin huikean uran voi tiivistää niin, että hän on tuonut ihmiset, sellaisina kuin he oikeasti ovat, taloustieteen malleihin. Siitä on kyse myös vuonna 2013 ilmestyneessä Joukkokukoistuskirjassa (Mass Flourishing).

Missä?

Phelps on taloustieteen professori Columbian yliopistossa New Yorkissa. Hän työskentelee myös Kiinassa ja kiertää esiintymässä maailmalla.

Tilaa uutiskirje

Uutiskirjeessä käsittelemme muun muassa sijoittamista, työelämän aiheita sekä omaa arkea ja riskeihin varautumista.

Lähetä viesti

Asiakkaanamme asioit helposti ja turvallisesti lähettämällä meille viestin verkkopalvelussamme

Soita

Asiakaspalvelumme palvelee numerossa

0200 31100
(pvm/mpm) ma-to 8-18, pe 8-17

Soita

Yritysasiakkaidemme asiakaspalvelu palvelee numerossa

0200 31190
(pvm/mpm) ma-pe 8-17

Jätä soittopyyntö

Lähetä yhteystietosi, niin soitamme sinulle.

Voit jättää yhteydenottopyynnön tällä lomakkeella. Täydennä tietosi niin olemme sinuun yhteydessä. Jos toivot yhteydenottoa ensisijaisesti puhelimitse tai sähköpostilla, kerrothan toiveesi Lisätietoa-kentässä. Jos olet jo asiakkaanamme, lähetät meille helposti ja turvallisesti viestin verkkopalvelussamme.

Kirjaudu verkkopalveluun »

*
* Pakollinen kenttä