Hyökkääjän asenne

23.10.2014 Pekka Vänttinen Kuvat: Marko Rantanen

Perheyhtiö Royal Ravintolat on suomalaisen ravintolaja hotellialan käsite. Vahvakin yritys ja brändi vaativat silti uudistamista ja vahvistamista. Tähän tehtävään on palkattu mies Marsista, Aku Vikström.

Ravintola Salutorgetin sali on kauniina kesäpäivänä raukea ja miellyttävä. Kohtelias tarjoilija on vastaanottanut sujuvasti tilaukset hiililohisalaateista
ja poistunut. Valkoliinainen pöytä on katettu, juomat kaadettu.

Hetki on juuri sopiva riskinottoon ja mahdolliseen tunnelman pilaamiseen. Jos asiaa ei voi väistää, on parempi nostaa se esille heti.

"Olet ilmoittanut olevasi intohimoinen Helsingin IFK:n kannattaja. Elinikäisenä Jokeri-fanina on kysyttävä, miten suhde on päässyt syntymään? Ja mikä on asenteesi paikallisvastustajaa kohtaan?"

Aku Vikströmin vastaus on diplomaattinen, maailmanmiehen tyyliin.

"HIFK tuli elämääni, kun olin viisivuotias. Siihen aikaan kaupungissa ei ollut oikein vaihtoehtoja. Jokerit on ollut rakas kilpailija, jossa on monia ystäviäni. Pojilleni olen sanonut, että saavat valita joukkueensa, mutta sen takana sitten seistään hyvät ja huonot ajat. Tosifanin erottaa kannattajasta se, että matkan varrella on myös kärsitty."

Vikströmillä on takana liki parinkymmenen vuoden ulkomaanrupeama, mutta tänä syksynä hänet todennäköisesti näkee Nordenskiöldinkadun jäähallissa useammin kuin vuosiin. Vikström on toiminut helmikuusta saakka Royal Ravintoloiden toimitusjohtajana.

Kuten jääkiekossa myös ravintolaliigassa kilpailu on kovaa. Vaikka säännöt ovat erilaiset, jotain lienee Vikströmiin tarttunut suosikkijoukkueen rymistelevästä tyylistä. Hän on nimittäin päättänyt hyökätä.

Mutta otetaan ensin vauhtia maalin takaa.

Liike-elämä tuntee johtajia, joiden osaaminen, asiantuntemus ja iso ego liidättävät heitä tehtävästä toiseen. Kasvot ja nimi muuttuvat brändiksi, merkitykseltään isommiksi kuin taustalla oleva yritys.

Ja mikäs siinä, mutta tähän ryhmään ei Aku Vikström kuulu. Nykymaailman tempoilevasta tyylistä poiketen hänen uransa vaikuttaa loogiselta jatkumolta, jopa tylsältä. Jäljet johtavat sylttytehtaaseen, kotiin ja kasvuympäristöön.

Vikströmin vanhemmat harjoittivat vaatteiden maahantuontia, ja espoolaispoika aloitti koulutiensä ranskalaissuomalaisessa koulussa. Kansainvälisyys, yrittäjän elämäntapa ja kodin ja koulun avittama kiinnostus kulinarismiin tarttuivat häneen nopeasti. Suhdettaan Ranskaan ja ranskalaisuuteen Vikström kuvailee edelleen "fanittamiseksi". Kesälomakohdetta ei tarvitse miettiä.

Jatko-opinnot veivät Vikströmin ulkomaille: Yhdysvaltoihin, Englantiin ja Belgiaan. Kahdesta jälkimmäisestä hänellä on taskussa kansainvälisen markkinoinnin BA-tutkinnot.

Ensimmäinen työpaikka löytyi lehtiilmoituksesta, harjoittelupaikka Marsyhtiöstä. Opinnot olivat loppusuoralla, miehellä ikää 25 vuotta. Mieleen ei tullut, että tässä olisi työpaikka 17 vuodeksi. Mutta miksi vaihtaa, kun kotikenttänä oli koko Eurooppa, viimeisimpänä vastuualueena
Puolan markkinat?

Vikström ei ollut harkinnut työpaikan vaihtoa edes kesällä 2013, kun puhelin soi Saksassa kesken työmatkan.

"Tarjous tuli kuin kirkkaalta taivaalta. Melkein sanoin konsultille, etten ole kiinnostunut. Mutta kun kuulin mistä oli kyse ja millainen kuvio tarjolla oli, sanoin, että nähdään lentokentällä kun palaan."

Yhteistä aikaa löytyi puoli tuntia, sen konsultti sai lukujen ja tulevan muutosprosessin esittelyyn.

"Siemen jäi itämään. Monelta kantilta mietittyäni tulin lopputulokseen, että jos jätän tämän kortin katsomatta, saatan katua loppuelämäni. Harmittelen mieluummin asioita, joita olen tehnyt kuin niitä, jotka olen jättänyt tekemättä", Vikström kertoo.

"Monelta kantilta mietittyäni tulin lopputulokseen, että jos jätän tämän kortin katsomatta, saatan katua loppuelämäni."

Ratkaisun taustalla oli syistä inhimillisin, perhe. Kymmenen vuoden ajan matkapäiviä oli kertynyt satakunta vuodessa. Kolmen pojan (3, 7, 12) lapsuus kului vauhdilla. Millaisia ovat mahtaneet olla päiväkodin joulujuhlat? Yksissäkään hän ei ole käynyt.

"Isossa korporaatiossa kalenteri lyötiin lukkoon seuraavaksi vuodeksi. Olin kuin elävä kanuunankuula, jolle asiat tuotiin valmisteltuina ja jonka lentoa sihteeri manageroi."

Tarjolla oli spontaanimpi työ ja mahdollisuus kirjoittaa elämäänsä enemmän itse. Ammatillisella tasolla oli kyse siirtymisestä soolouralle. Verenperintö oli aina vetänyt kohti omaa juttua, yrittämistä.

"Kun tuli mahdollisuus päästä sijoittamaan ja tulla osaomistajaksi, siitä oli mahdotonta kieltäytyä."

Mia ja Kasperi Saaren sekä Pertti ja Marianne Hynnisen luomus, 90-luvun alussa perustettu Royal Ravintolat, on käynyt läpi monenlaisia vaiheita. Vuodesta 2011 yrityksestä 70 prosenttia on ollut pääomasijoittaja Intera Partnersin omistuksessa.

Oman siivunsa kokoa noin kolmenkymmenen ravintolan ja muutamien hotellien kokonaisuudesta Aku Vikström ei halua kertoa.

"Kuvailisin sitä sanalla merkittävä. Kun aamulla herää, ei tarvitse erikseen motivoitua."

Suhdettaan omistajaperheeseen hän maalaa lähes idyllisin sävyin. Vuoropuhelu on avointa ja säännöllistä. Samalla Vikströmistä huokuu kiitollisuus – ja syystä. Perhe valitsi juuri hänet, vaikka tarjolla oli turvallisempiakin vaihtoehtoja yrityksen sisältä. Tarvittiin paitsi nuorennusleikkaus myös ulkopuolelta tuleva inkubaattori.

Yllättäviä eivät ole myöskään kehut pääomistajan suuntaan. Vikström sanoo pääomasijoittajia olevan kahdenlaisia.

"On niitä, jotka ovat aktiivisesti mukana päivittäisessä toiminnassa. Ja on niitä, jotka valitsevat johdon, päättävät strategiasta ja antavat sitten vapauden toteuttaa. Meidän sijoittajillamme on jälkimmäinen tyyli. Olen saanut täyden tuen, luottamuksen ja sparrausta niin paljon kuin haluan."

Pääomasijoittajat eivät kuitenkaan ole mitään perinteiden vaalijoita. Luonnollisesti tavoitteena on kasvattaa tuottomarginaaleja ja miksei myös liikevaihtoa, joka Royal Ravintoloissa oli vuonna 2013 reilut 70 miljoonaa euroa.

Tähän tehtävään on Aku Vikström rekrytoitu, muutosagentiksi.

Taustalla on muuttunut maailmanmeno. Yrityskaupan yhteydessä marraskuussa 2011 Intera Partnersin tiedotteen sanat olivat suuria. Pääkaupungin tuolloisen 1,2 miljardin hotelli- ja ravintolamarkkinan odotettiin kasvavan lähivuosina pelkästään matkailun avittamana.

Kolme vuotta myöhemmin avittamisen kanssa on niin ja näin. Helsingin kaupungin julkaisemien tilastojen mukaan toukokuussa 2014 ulkomaiset yöpymiset vähenivät kaupungissa kuudella prosentilla, venäläisten peräti 38 prosentilla. Vuoden mittaan on raportoitu myös etenkin pienten ravintoloiden vaikeuksista. Ensi vuoden alussa palautuvan yritysten edustuskulujen verovähennysoikeuden ei odoteta tuovan todellista helpotusta.

"Markkina on vaikeimmillaan kolmeenkymmeneen vuoteen. Jopa 90-luvun lama oli helpompi. Silloin rysähdettiin alas, mutta tilanne myös korjaantui
nopeammin."

Vikströmin mukaan viimeiset lähes kymmenen vuotta ovat olleet taloudessa, ja siten myös ravintola-alalla, lähinnä kidutusta. Lähitulevaisuuskaan ei näytä tuovan helpotusta, pikemminkin uusia uhkia. Politiikka, ja talous sen osana, kaipaisi uusia visioita.

"Kuvailisin osuuttani sanalla merkittävä. Kun aamulla herää, ei tarvitse erikseen motivoitua."

Uusi toimitusjohtaja on sisäistänyt vaikean tilanteen hyvin. Ja vaikka Aku Vikström on habitukseltaan sekoitus pehmoiskää, unelmavävyä ja naapurinpoikaa, on pohjalla myös piinkova, irtiottoihin kykenevä liikemies. Tuleen ei pidä jäädä makaamaan, lätkäjargonilla ilmaisten, omista on päästävä pois. Vaikeina aikoina markkinat ovat ostajan, silloin vahvat vahvistuvat.

"Voisihan sitä mennä kyykkyyn ja suojautua. Mutta silloin vaarana on näivettyminen ja ajopuuksi joutuminen. Sitä emme halua, vaan lähdemme aggressiivisesti eteenpäin."

Mars-vuosina Vikström oppi, että jokaisessa kriisissä on mahdollisuus.

"Snickers lanseerattiin öljykriisin aikaan ja Wrigley ostettiin samana päivänä kuin Lehmann Brothers kaatui."

Vikströmin mukaan omistajilta saatu valtakirja on niin avoin kuin se voi olla. Pelimiehen palettiin kuuluvat niin yritysostot kuin rakentaminen.

Mutta metodina ei olekaan HIFK:n pitkä päätyyn ja perään, vaan Jokereiden lyhytsyöttöpeli. Viime kuukaudet konsernissa on luotu Vikströmin johdolla ravintolaverkostoa, jota höystetään sekä omilla ideoilla että maailmalta saaduilla vaikutteilla. Tämän jälkeen seuraa pelinavaus.

"Lähdemme liikkeelle hankkimalla todistetusti toimivan konseptin, jota voimme jalostaa. Ensimmäisen oston pystymme julkistamaan varmaankin
syyskuussa. Suunnitelmissa on myös oma rakentaminen", hän ennakoi.

Royal Ravintoloiden umpistadilaisen brändin vinkkelistä loikka on merkittävä. Varsinkin menneinä vuosina jopa jonkinlaisena yhtiön ohjenuorana oli, että ravintoloiden postinumero on 00100. Kilpailijoiden nimet Vikström jättää mainitsematta, mutta nyt ollaan lähdössä Rossojen ja Raxien reviirille, aluksi tosin vain Espooseen ja Vantaalle, myöhemmin Turkuun ja Tampereelle.

"Asiakasvirrat siirtyvät yhä enemmän kauppakeskuksiin. Perheet viettävät niissä aikaa, menevät leffaan ja keilaamaan, syömään. Haluamme olla mukana tarjoamassa laadukasta, rentoa ja helposti lähestyttävää vaihtoehtoa. Emme lähde kilpailemaan hinnalla hampurilaisista ja pizzoista, vaan laadulla ja eri konsepteilla", toimitusjohtaja selventää.

Olennainen kysymys on, onko näillä markkinoilla tilaa. Vikströmin mukaan tilausta monipuolisemmalle tarjonnalle on. Ja kysyntäähän voi aina luoda, jos ei muuten niin ottamalla ohjenuoraksi perheyhtiön arvot.

"Olemme tässä vähän missiopohjallakin, kehittämässä suomalaista ruokakulttuuria."

Tukholmasta ja Kööpenhaminasta Suomi on hänen mukaansa viitisen vuotta jäljessä. Mutta perässä tullaan. Yhtenä kulmakivenä investointien taustalla on luottamus nuoren (some)sukupolven muuttuviin kulutustottumuksiin ja tapoihin. Miksei vähän vanhempienkin.

"Katso nyt meitäkin! Aikoinaan olisimme istuneet tässä tärkeinä pikkutakit päällä ja krakat kaulassa."

Royal Ravintoloihin kuuluu lisäksi hotellibisnes, jota tytäryhtiönä pyörittää Oy Union Hotels Ab. Jos ravintolapuoli on syklistä, niin hotellit sitä vasta ovatkin. Haastatteluajankohdan kaltaisia piikkejä, jolloin Helsingissä kirmaavat niin eläimet (Dog Show), hipsterit (Flow) kuin urheilijat (FC Barcelona) on vuodessa ehkä yksi.

Nyt hotelleja on kaksi, Fabian sekä Haven, jonka asiakkaaksi olisi halunnut myös FC Barcelona.

"Ei ollut tilaa, heidät oli käännytettävä muualle", toteaa Vikström hymyillen. Hän on erityisen ylpeä Havenin valinnasta Small Luxury -ketjun parhaaksi hotelliksi maailmassa.

Äkkiseltään vaikuttaisi, että Katajanokan pääkonttorissa on silti vallalla jopa liiallinen optimismi. Yhtiö on ilmoittanut hotellitoiminnan tavoitteekseen 20 miljoonan liikevaihdon vuonna 2016 ja markkinaosuuden kasvun kuudesta kahdeksaan prosenttiin. Tähän on investoitu reilut 45 miljoonaa. Rakenteilla on kaksi kohdetta Helsingissä, Lilla Roberts ja Fabianinkatu 6.

"Olemme tässä vähän missiopohjallakin, kehittämässä suomalaista ruokakulttuuria."

Vikströmin puolustus kestää epäilyt. Resepti kuulostaa samalta kuin ravintolapuolella.

"Hotellien osalta tilanne on kuin metsäteollisuudessa. Kapasiteettia on, mutta väärällä alueella. Helsingissä on kysyntää, ja käyttöasteemme on 80."

Vikström kertoo, että yritysostokortti katsottiin, mutta mitään erityisen kiinnostavaa ei ollut tarjolla.

"Päätimme valita hitaamman tien, tehdä itse. Robertsin ja Fabianinkadun hankkeilla yritämme iskeä boutique ja lifestyle -sektoriin, tarjota vaihtoehtoja ketjujen ulkopuolelta, mottomme mukaisesti: home away from home."

Aku Vikströmillä on paljon pelissä, myös henkilökohtaisesti. 42-vuotiaana hän elää unelmaansa, yrittäjän arkea nahkoineen ja karvoineen. Kämpänhankinta Ranskasta saa odottaa.

"Varat ovat kiinni tässä. Olen heittäytynyt tähän kahdeksikymmeneksi vuodeksi. En ole tullut laittamaan Royal Ravintoloita niin sanotusti myyntikuntoon."

Muutamassa kuukaudessa pyörät ovat nirskahtaneet liikkeelle, osoituksena siitä ovat rakennus- ja laajennushankkeet. Tärkeämpää lienee silti yrityksen hengen muuttaminen, tai ainakin terävöittäminen. Vikström on löytänyt oman johtotähtensä, yrittäjämäisyyden. Sitä hän haluaa muidenkin seuraavan.

"Yrittämisen intohimo on kilpailuetumme. Jokaisessa ravintolassamme on tulosvastuulliset päälliköt. Ensimmäisen kuukauden aikana kävin jokaisen yksikön läpi juttelemalla puolitoista tuntia avainihmisten kanssa."

Vikströmin tärkein kysymys oli, onko päälliköllä tunne, että hän pyörittää omaa ravintolaansa.

"Jokseenkin kaikki vastasivat myöntävästi. Se on aivan ratkaisevaa laadun tuottamisessa – se on meidän brändimme."

Kun yritys nyt muuttuu, kuinka on toimitusjohtajan laita? Nykyään jo viittä vuotta pidetään jymähtämisenä. Seitsemäntoista vuotta isossa kansainvälisessä firmassa kuulostaa lähinnä joukkohaudalta. Ja toiseksi, suklaapatukoiden, purukumien ja koiranruokien luulisi siirtyvän
kuluttajalle silkalla logistiikalla. Nyt Vikströmillä on käsissään 500 hengen inhimillinen massa, jonka johtaminen on oma taiteenlajinsa. Onnistuuko siirtymä?

"Kysymyksesi on hyvä, mutta käsityksesi Marsista on väärä. Se on yksi maailman suurimpia perheyrityksiä, jonka arvopohja on erittäin vahva. Great brands and great people make great business."

Lähtö Marsilta ei ollut helppo.

"Ihmisten johtaminen on siellä keskiössä, ja se on koulu, jonka kävin läpi. Olen ihmisjohtaja, se on ykkösosaamisalueeni ja siksi minut on tähän valittu. Väestä huolehtiminen on satsaus tulevaisuuteen."

Sanoille taitaa olla katetta. Salutorgetin henkilökunta tuntee johtajansa jo hyvin, ja kanssakäyminen on luontevan mutkatonta. Koulutusta ollaan lisäämässä. Syksyllä apuun tulee myös vanha ystävä Esa Saarinen.

Royal Ravintoloiden uusi valmentaja ei siis ole mikään vaihtoaitiossa riehuja. Tosin ei hän kasvottomaksikaan halua ryhtyä.

"Haluan johtaa edestäpäin ja näkyä kentällä. Olla sykkeessä, jalkautua. Lähiaikoina olen menossa töihin hotelliin, Teatteri-ravintolan yövuoroon ja keittiöön."

Vikström pohtii, miksi Suomessa usein sanotaan, ettei kissa kiitoksella elä. Ikään kuin ei saisi olla optimistinen.

"On se aika ankeaa, jos työstään ei koskaan saa kiitosta. Ajattele mikä merkitys sillä on, jos yrityksen isoin johtaja menee tuonne keittiöön, kiittää ruoasta ja toivottaa hyvää viikonloppua", sanoo Aku Vikström.

Ja ryhtyy sanoista tekoihin.

Royal Ravintolat osti Hanko Sushi -ruokaketjun juuri ennen lehden painoon menoa, haastatteluhetkellä yrityskauppa oli työn alla. Kaupan myötä Intera Partnersin omistusosuus Royal Ravintoloista on 60 prosenttia.

Tilaa uutiskirje

Uutiskirjeessä käsittelemme muun muassa sijoittamista, työelämän aiheita sekä omaa arkea ja riskeihin varautumista.

Lähetä viesti

Asiakkaanamme asioit helposti ja turvallisesti lähettämällä meille viestin verkkopalvelussamme

Soita

Asiakaspalvelumme palvelee numerossa

0200 31100
(pvm/mpm) ma-to 8-18, pe 8-17

Soita

Yritysasiakkaidemme asiakaspalvelu palvelee numerossa

0200 31190
(pvm/mpm) ma-pe 8-17

Jätä soittopyyntö

Lähetä yhteystietosi, niin soitamme sinulle.

Voit jättää yhteydenottopyynnön tällä lomakkeella. Täydennä tietosi niin olemme sinuun yhteydessä. Jos toivot yhteydenottoa ensisijaisesti puhelimitse tai sähköpostilla, kerrothan toiveesi Lisätietoa-kentässä. Jos olet jo asiakkaanamme, lähetät meille helposti ja turvallisesti viestin verkkopalvelussamme.

Kirjaudu verkkopalveluun »

*
* Pakollinen kenttä