Byrokratia pelastaa työelämän

21.3.2014 Annukka Oksanen Kuvat: Lars Bech

Intohimo, luovuus, joustavuus ja yrittäjäasenne. Työpaikkailmoitus toisensa jälkeen julistaa pätevyysvaatimuksina innovatiivisuutta ja sataprosenttista heittäytymistä tehtävään.

Intohimon pahin vihollinen on byrokratia, jäykistävä, hierarkkinen ja mielivaltainen järjestelmä, joka estää itsenäisen ajattelun ja tappaa dynaamisuuden. Tätä valtavirtanäkemystä vastaan taistelee sosiologi ja Kööpenhaminan kauppakorkeakoulun professori Paul du Gay. Hänen mielestään byrokratia vapauttaa luovuuden, takaa sivistyneet elinolot ja varmistaa, että homma toimii.

Mitä hyvää on byrokratiassa, hierarkkisessa hallintomallissa, jossa ihmiset istuvat konttoreissaan kumileimasimina?

Jos kansalaiset saisivat hallita vapaasti moraalisten näkemystensä pohjalta, tulisi kaaos. Samoin kävisi yrityksissä. Byrokratia on puskurivyöhyke yksityisten ja julkisten intressien välissä. Ilman sitä ei sivistynyt yhteiselo onnistu.

Mielestäni suurin uhka ei ole valtio, vaan valtion ja hallinnon puuttuminen kokonaan.

Byrokratiassa on siis pohjimmiltaan kyse demokratiasta ja kansalaisten oikeuksien turvaamisesta?

Niistäkin, mutta pitää mennä vielä syvemmälle. Suomen ja Tanskan kaltaisissa valtioissa julkishallinnolla on hyvin vahva perustuslaillinen ulottuvuus. Jos ei ole byrokratiaa, ei ole valtiota. Tapahtuu paljon pahaa, jos byrokratiasta luovutaan kokonaan. Ei siis kannata heittää lasta pesuveden mukana.

Miten kiinnostuit byrokratiasta, vastenmielisenä pidetystä järjestelmästä?

Tohtoriopinnoissani tutkin kulttuurinmuutoksia vähittäismyyntiorganisaatioissa. Huomasin, että kaikkiin tutkimiini muutoksiin liittyi tavoite byrokratian vähentämisestä ja joustavuuden lisäämisestä. Huomasin myös ongelmat joita seuraa, kun byrokratiasta luovutaan liian nopeasti. Samaan aikaan julkisella sektorilla alettiin puhua uusista julkishallinnon johtamismalleista. Byrokratian vastustaminen oli muodikasta sekä oikealla että vasemmalla.

On omituista, että byrokratiaa löytyy niin monesta paikasta, jos se ei muka toimi. Halusin löytää byrokratiasta jotain myönteistä.

Ihmisten on helpompaa toimia luovasti, kun säännöt ovat selvillä.

Olet sanonut, että byrokratian kehumisesta seuraa samanlainen reaktio kuin pieraisemisesta illalliskutsuilla. Milloin byrokratiasta on tullut niin hirveä kirosana? Toisen maailmansodan jälkeen, 1940- ja 1950-luvuilla, sillä oli vielä myönteinen kaiku.

Byrokratiaa on kritisoitu sen keksimisen alkuajoista eli 1700-luvulta lähtien. Mutta on totta, että sodan jälkeen byrokratiaa pidettiin hyvänä. Sen avullahan rakennettiin hyvinvointivaltio. Sitten ihmiset tottuivat äkkiä tiettyyn elintasoon ja sodan muisto hiipui. Hierarkkista byrokratiaa alettiin pitää pahana.

Ajattelun muuttuessa suosittiin pienempiin organisaatioihin sopivia hallintomalleja, tuli ruohonjuuriliikkeitä. 1970-luvulle tultaessa vallalla oli jo antibyrokraattisen ajattelun pandemia. Sitten tulikin uusliberalismi, Ronald Reaganin ja Margaret Thatcherin aikakausi. Sen jälkeen byrokratia on esitetty sekä julkishallinnossa että organisaatioteorioissa melkein aina kielteisesti, jonkinlaisena antiteesinä. Ajatellaan, että byrokratia ei ole joustava eikä tehokas, vaan ihmiset ovat koneiston rattaita ja heidät pitäisi vapauttaa byrokratian ikeestä.

Lama-Suomi pyristelee kohti uutta nousua peräänkuuluttamalla luovuutta, yrittäjäasennetta ja innovaatioita. Miten myisit byrokratian yrityksille, joissa väki letkottaa sohvilla tietokonepelejä kehitellen?

Kun vertaillaan orgaanista ja mekaanista organisaatiomallia, voidaan todeta, että orgaaninen malli sopii esimerkiksi pienille IT-firmoille, joiden markkinat muuttuvat jatkuvasti. Mekaaninen malli sopii taas isompaan ja vakiintuneempaan yritykseen. Kun pienet IT-firmat kasvavat suuremmiksi, tarvitaan byrokratiaa. Iso yritys voi tietysti teeskennellä olevansa vieläkin se sama kaveriporukka, mutta silloin siirtymä isommaksi ei aina onnistu. Pitää miettiä, mikä on organisaation tarkoitus.

Monen mielestä byrokratia on luovuuden vihollinen.

Ei ole. Yrityksessä voidaan teeskennellä, ettei sääntöjä ole ja voit tehdä mitä haluat. Mutta sääntöjä on aina. Ihmisten on helpompaa toimia luovasti, kun säännöt ovat selvillä. Tanskalainen elokuvaohjaaja Lars von Trier ja kumppanit esimerkiksi laativat 1990-luvulla tiukat Dogme 95 -säännöt, joiden mukaan elokuvissa ei saanut käyttää käsiteltyä ääntä tai lisävaloja, ja kuvata piti käsivaralla. Se vasta vapauttikin luovuuden. Tarvittiin rajat.

Ja mitä jos byrokratiasta luovuttaisiin julkishallinnossa? Jos esimerkiksi valituksia ei kirjattaisi ylös vaan toimittaisiin muistin pohjalta, saattaisi käydä vaikka niin, että naapurisi roskat haetaan kaksi kertaa viikossa mutta sinun roskasi jäävät kokonaan hakematta, vakavammista virheistä puhumattakaan. 

Mutta byrokraattisissa töissä on tylsää, ei saa luoda eikä tehdä jotain uutta joka päivä.

Nuorisolle kerrotaan nykyään, että ainoita tavoittelemisen arvoisia työpaikkoja ovat ne, joissa voi toteuttaa luovuuttaan ja innovoida. Moni pettyy. Nykyvaatimus siitä, että jokaisen täytyy olla intohimoinen tai tuntea kiihkeää yrittäjäomistajuutta työhönsä on hyvin ongelmallinen ilmiö, eikä vähiten julkisella sektorilla. Kerron esimerkin: Australiassa määrättiin, että kaikkien opiskelijabaarien vessoihin täytyy laittaa kondomiautomaatit. Automaatit jäivät tulematta, koska hankkeesta vastuussa ollut virkamies oli katolinen, eikä halunnut vakaumuksensa takia asentaa automaatteja. Virkavelvollisuuden pitää tulee ensin, sitten vasta vakaumuksen.

Nykyään on yhä vähemmän työpaikkoja, joissa itsensä toteuttamista ei rohkaista. Ehkä burnouteja ja stressiä olisi vähemmän, jos odotukset työn suhteen olisivat maltillisempia. On kunniallista toistaa samoja työtehtäviä ja rajoittaa työ vain osaksi elämää. Silloin ei tarvitse keksiä itseään uudelleen joka viides minuutti.

Sodan jälkeen byrokratiaa pidettiin hyvänä. 1970-luvulle tultaessa vallalla oli jo antibyrokraattisen ajattelun pandemia.

Byrokratian kielteinen maine johtunee osittain siitä, että valtiot ja yritykset ovat ulkoistaneet niin paljon. Miksei byrokraattisia aloja pidetä ydintoimintoina?

Kaikkea ei kannata ulkoistaa. Esimerkiksi Britannian julkishallinnon IT-osaaminen oli, tosin kauan sitten, aivan maailman huippua. Nyt se on muisto vain. Henkilöstöhallinto saattaa myös olla ala, joka olisi hyvä pitää ydintoimintona. Ulkoistaminen voi kalvaa yrityksen ontoksi.

Byrokraatit kuvataan laiskottelijoina ja mielivaltaisina vallankäyttäjinä. Irvaillaan, miksi hallitus käyttää 25 euroa yhden kadonneen euron jäljittämiseen. Tietysti siksi, että valtion rahalla on aivan erityinen symbolinen merkitys. Totta kai joka ikinen euro pitää jäljittää. Jos sitä ei tee, avaa oven korruptiolle. On olemassa tutkimustietoa siitä, että julkishallinnon purku on johtanut järjestäytyneen rikollisuuden nousuun.

Julkishallinto ottaa nykyään innokkaasti mallia yrityksistä, mutta missä on perustuslaillinen elementti, tilivelvollisuus? Julkishallinto ei ole bisnes.

Mistä hinku luovuuteen kumpuaa? Kuten mainitsit, luovuutta halutaan nykyään julkishallintoonkin.

Monesta lähteestä. Romanttisen ajatuksen mukaan ihminen on luova ja itseään hallitseva yksilö. Oikeistolaisen poliittisen teorian mukaan ihminen itse tietää asiat paremmin kuin valtio. Ajatellaan, että asiat olisivat paremmin, jos ihmiset vapautettaisiin tekemään juuri sitä, mitä he haluavat. On myös yksilön luovuutta korostavia johtamisteorioita.

Mutta historia todistaa toista. 2000-luvun alun yritysskandaalien (esimerkiksi Enron) jälkeen luovuusväitteitä on ollut hieman hankalampaa todistaa. Välillä tuntuu kuin Liisasta Ihmemaassa, kun kuuntelee nykyistä managementkieltä.

Aikamme on individualismia korostava. Vauhti kiihtyy, teknologia pirstoo isoja rakenteita. Voiko trendi enää koskaan kääntyä suosimaan byrokratiaa?

Elämme hyvin omituista aikaa. Finanssikriisi todisti lähes jokaisen uusliberalismin opinkappaleen vääräksi, ja silti kriisin jälkeen uusliberalismi on vain vahvistunut. Ulkoistaminen on kiihtynyt, markkinoita pidetään parhaana ratkaisuna, valtiota pahana ja niin edelleen.

Mutta kuka järkevä ihminen olisi uskonut 2000-luvun alussa, että uusliberalismin kärkimaat Britannia ja Yhdysvallat kansallistavat vuosina 2008–2009 pankkeja ja autoteollisuuden? Mitään ei ole koskaan kuopattu täydellisesti. En siis yllättyisi, vaikka byrokratian suosio kohentuisikin.

Ihmiset sanovat byrokratiaksi melkein mitä tahansa järjestelmää, josta he eivät pidä.

Valtioiden koko suhteessa markkinoihin pienenee jatkuvasti. Ainakin Kreikassa kävi selväksi, että valtiota ja byrokratiaa tarvitaan sittenkin. Eikä Kreikassa oikein ole nyt toimivaa valtiota.

Ehkäpä siellä ei ole koskaan valtiota ollutkaan. Valtiota ei ole, jos maassa ei pystytä keräämään veroja. Puertoricolaiset opiskelijani valittivat kerran, että byrokratia heidän maassaan on korruptoitunutta eikä siihen voi luottaa. Mutta ehkä se ei ollut byrokratiaa, vaan nepotismia. Mielestäni suurin uhka ei ole valtio, vaan valtion ja hallinnon puuttuminen kokonaan, niin sanottu romahtanut valtio (failed state).

Kun ajattelen byrokratian vaaroja ja haittoja, minulle tulee ensimmäiseksi mieleen Neuvostoliitto ja mielivalta ihmisten kohtelussa.

Ihmiset sanovat byrokratiaksi melkein mitä tahansa järjestelmää, josta he eivät pidä.

Neuvostoliitto ja esimerkiksi natsi-Saksa ovat kuitenkin byrokratian antiteesejä. Niiden hallinto ei täyttänyt byrokratian kriteerejä, vastuullisuutta tai tilivelvollisuutta.

Kerro, mistä löytyy hyvin toimiva byrokratia, jos se kerran on niin erinomainen hallintomalli.

Yhdysvalloista. Lukuisten tutkimusten mukaan ihmiset ovat tyytyväisiä maan julkishallintoon ja siihen, miten se heitä kohtelee. Skandaalit ovat poikkeuksia säännöstä. Olen myös huomannut, että tasa-arvoisessa Tanskassa opiskelijani suhtautuvat byrokratiaan myönteisemmin kuin britit.

Mitkä yritykset voisivat ylpeillä byrokratiallaan?

Yrityksistä löytyy lukuisia esimerkkejä: Shell, Coca-Cola, British Petroleum, Microsoft. Yritykset eivät vain halua esiintyä toimivan byrokratian malleina, koska sitä pidetään tylsänä.

Kuka?

Paul du Gay on brittiläinen sosiologi, joka on toiminut vuodesta 2008 lähtien Kööpenhaminan kauppakorkeakoulun CBS:n organisaatiotutkimuksen professorina.

Mitä?

du Gay on erikoistunut tutkimaan byrokratiaa, kulttuuria ja organisaatioita. Hän on herättänyt kiivasta keskustelua byrokratian hyötyjä todistavilla tutkimuksillaan, kirjoillaan ja artikkeleillaan. du Gay on kirjoittanut esimerkiksi In Praise of Bureacracy -kirjan.

Missä?

Kööpenhaminan kauppakorkeakoulun professori matkustaa paljon. Hän on ollut myös Oslon yliopistossa vierailevana professorina.

Tilaa uutiskirje

Uutiskirjeessä käsittelemme muun muassa sijoittamista, työelämän aiheita sekä omaa arkea ja riskeihin varautumista.

Lähetä viesti

Asiakkaanamme asioit helposti ja turvallisesti lähettämällä meille viestin verkkopalvelussamme

Soita

Asiakaspalvelumme palvelee numerossa

0200 31100
(pvm/mpm) ma-to 8-18, pe 8-17

Soita

Yritysasiakkaidemme asiakaspalvelu palvelee numerossa

0200 31190
(pvm/mpm) ma-pe 8-17

Jätä soittopyyntö

Lähetä yhteystietosi, niin soitamme sinulle.

Voit jättää yhteydenottopyynnön tällä lomakkeella. Täydennä tietosi niin olemme sinuun yhteydessä. Jos toivot yhteydenottoa ensisijaisesti puhelimitse tai sähköpostilla, kerrothan toiveesi Lisätietoa-kentässä. Jos olet jo asiakkaanamme, lähetät meille helposti ja turvallisesti viestin verkkopalvelussamme.

Kirjaudu verkkopalveluun »

*
* Pakollinen kenttä