Askel askeleelta

23.4.2015 Laura Friman Kuvat: Getty Images / Benjamin Ilmoni / EVA

Kävely on Suomen suosituin harrastus. Siihen koukuttuneet Sikke Sumari ja Matti Apunen tietävät, että koruttomasta olemuksestaan huolimatta lajissa ei ole mitään tylsää.

Sora tossun alla rasahtaa. Katse hakeutuu horisonttiin. Jalkapohja asettuu maata vasten. Uudelleen ja uudelleen, tyynnyttävässä rytmissä.

Happi virtaa keuhkoihin, hartiat putoavat alemmas ja lämpö hiipii jäseniin.

Kävely on paljon muutakin kuin kehon liikuttamista ja siirtymistä pisteestä pisteeseen – se on aivojen aktivointia, mielenterveyden hoitamista tai rentouttava sosiaalinen tapahtuma. Askelten rytmissä moni kinkkinen pulma tuntuu ratkeavan kuin itsestään.

Ei ihme, että esimerkiksi Aristoteles, Charles Dickens, Sigmund Freud, Harry S. Truman ja Steve Jobs suosivat kävelypalavereita: niiden aikana ajatukset hinkkautuvat vaivihkaa sameista säkenöiviksi.

Kävely saattaa tuntua tylsältä vain, jos jokaiseen askeleeseen takertuu erikseen. Silloin ei ole tajunnut lajista mitään.

Matti Apunen

Tutkimusten mukaan kognitiiviset prosessit aktivoituvat jo pelkästä juoksumatolla kävelystä virikkeettömämmässäkin ympäristössä. Tietysti kehokin kiittää: aineenvaihdunta terästyy, tuki- ja liikuntaelimet saavat ryhtiä.

Kävelyprosessiin osallistuu koko kroppa: keskivartalo tukee liikkumista, lantio keinuu, ylävartalo myötäilee ja käsi heilahtaa luontevasti eteen yhtä aikaa vastakkaisen jalan kanssa. Tasapainoaisti on töissä joka sekunti.

Suomessa harrastukselle on suotu harvinaisen upeat puitteet, sillä leveysasteillamme pääsee kävelemään niin kesähelteillä kuin jäällä pakkasauringossa. Urbaanin kävelyn rinnalle ei ole vaikea etsiä vaihtelevuutta, sillä metsään ei koskaan ole pitkä matka. Harrastuksen valtteihin kuuluu myös sen mutkattomuus, helposti lähestyttävyys ja suoranainen demokraattisuus: kilpavarustelu on tässä lajissa minimissä. Kengät jalkaan ja ulos – minne vain, missä vain.

Kun ravintoloitsija ja keittokirjailija Sikke Sumari lähtee kotoaan päivittäiselle kävelylleen, hän heittää ylleen "maailman tavallisimmat vaatteet", vetää pipon syvälle silmille ja lähtee tarpomaan lempireittiään Helsingin Kaivopuistossa määrätietoisesti. Sumarille kävely on ennen kaikkea aikaa omille ajatuksille. Siksi hän oikeastaan toivoo, ettei törmäisi matkallaan tuttuihin ja jäisi suustaan kiinni. Small talk keskeyttää tajunnanvirran.

"Koko korttitalo hajoaa, jos kävelyllä joutuu pysähtymään väärällä hetkellä. Salille lähtiessä kaverista on hyötyä, mutta kävellessä oma rauha ja vauhti ovat tärkeitä. Saisin hepulin, jos joutuisin hössöttämään lenkillä jonkun muun tahdissa."

Sikke Sumari

Sikke Sumari

Sumari viettää osan vuodesta Viron Saarenmaalla, Muhun saarella, jossa hän emännöi Namasteksi nimettyä vanhaa kalastajatilaa ja vetää kokkauskursseja. Hän kävelee sielläkin, vaikkakin vähemmän, sillä intensiiviset kurssipäivät vievät lähes kaiken ajan. Muhulla reitit kulkevat komeilla kallioilla ja tuoksuvissa katajametsissä. Pikkusaarella kukkii muun muassa valikoima harvinaisia orkidealajikkeita. Alueen kävelyreittejä kehitetään jatkuvasti.

Sumarin juttu on suomalaisten rakastama sauvakävely, tai "keppikävely", kuten hän harrastustaan kutsuu. Sumarin sauvat eivät ole mitkä tahansa kepukat, vaan niissä on neljän kilon jousivastus. Niiden avulla kävelystä saa tavallista enemmän tehoja irti.

Koko korttitalo hajoaa, jos kävelyllä joutuu pysähtymään väärällä hetkellä.

Sikke Sumari

Sumari ei pidäkään pelkästä löntystelystä. Hänelle käveleminen on myös treeniä, sillä juoksu ei sovi hänen selälleen.

"Kun lähden matkaan keppieni kanssa, tiedostan olevani harrastamassa liikuntaa", hän summaa.

Vaikka Sumari ei ole käynyt varsinaisia sauvakävelytekniikkakursseja, hänen mielestään myös  kävelytyyliin kannattaa kiinnittää huomiota.

"Välillä näen lenkeilläni jonkun klenkkaavan ihan miten sattuu. Silloin tekisi mieli mennä huomauttamaan asiasta. Jos kävelytekniikka on täysin väärä, lonkat alkavat kolottaa ja muukin kroppa vihoitella. Kävelyn vastapainoksi harrastankin pilatesta, sillä kehonhuolto alkaa viimeistään tässä iässä olla tärkeää. Myös jooga ja Alexander-tekniikka auttavat virheasentojen korjaamisessa."

Sikke Sumarin tyypillinen lenkki on 45 minuutin mittainen ja myötäilee useimmiten eteläisen Helsingin merenrantaa. Ystävältä saatu askelmittari houkuttelee ahnehtimaan askelia entisestään. Ehkä vielä pieni iltalenkki koiran kanssa?

Tuttuun maisemaankaan ei tule neljän vuodenajan ansiosta kyllästyttyä: maisema elää ja näyttää aina erilaiselta. Välillä Sumarin on tehtävä tietoinen päätös, ettei hän pysähdy tallentamaan upeaa auringonnousua älypuhelimella, vaikka mieli tekisi.

"Kaikkea ei tarvitse jakaa. Silloin keskityn haukkomaan henkeä katsellessani puita, metsää ja merta. Usein näkymän juju on erityisen hieno valo. Se luo maiseman."

Kiehtovaa kyllä, kävelyä voi näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta harrastaa lukemattomin eri tavoin. Maailman simppelein laji taitaa olla myös maailman rikkain.

EVA:n johtaja Matti Apunen rakastaa Sikke Sumarin tapaan kävelyä, mutta juuri muuta yhteistä heidän kävely-mieltymyksissään ei olekaan. Apunen ei koske kävelysauvoihin pitkällä tikullakaan, ei vaikka eräs sukulainen erehtyi yhtenä jouluna sellaiset hänelle lahjaksi antamaan. Järkytyksen määrä oli luettavissa lahjan saajan kasvoilta sekunneissa.

Matti Apunen

Matti Apunen

Lisäksi käveleminen on Apuselle ennen kaikkea sosiaalinen tapahtuma. Hän kävelee yksin vain sienestäessään, koska vaimo ei suostu lähtemään seuraksi sienimetsään.

Tyypillisimmin Apusen voi bongata viikonloppuisin pirkanmaalaisesta metsämaisemasta, sillä hän on kehittänyt kahden ystävänsä kanssa "politiikkakävelyiden" sunnuntaitradition. Näillä kierroksilla on käyty samalla porukalla jo vuosia.

Apunen epäilee, että Pyynikiltä Pyhäjärven rantaa etenevä trio saattaa olla ulkopuolisesta jopa tragikoominen näky: kolme pientä koiraa, kolme isoa miestä, yllä sekalainen kokoelma vanhaa Adidaksen verkkatakkia ja lenkkeilytossua. Retkillä puhutaan tiukkaa asiaa.

"Politiikkakävelyt eivät ole terapiaa tai sisällä haavoittuneiden sielujen hoitamista", Apunen selventää. "Sen sijaan niillä pääsee juoruamaan ja jauhamaan politiikkaa, taklaamaan kovaakin. Kun liikkeellä on kolme lievästi erimielistä äijää, homma ei aina ole pelkkää rupattelua. Läsnäolo on intensiivistä, sillä kävellessä kukaan ei pääse karkuun eivätkä puhelimet soi. Ei haittaa, vaikka muistuttaisimme surkean sketsisarjan hahmoja."

Kävelykopla kääntyy takaisin viimeistään Härmälän venerannassa. Kymmenen kilometrin puolitoistatuntinen lenkki on juuri sopiva sunnuntain keskipäivän ohjelmanumero. Ajankohta on lähes pyhä.

Politiikkakävelyt eivät ole terapiaa tai sisällä haavoittuneiden sielujen hoitamista.

Matti Apunen

"Kosmisessa lukujärjestyksessä on paikka tällaiselle kävelylle", Apunen sanoo. "Sunnuntaiaamuunhan kuuluu eräänlainen tapahtumaton hetki, kun kahvit on juotu, lehdet luettu, eikä jalka pallomatsi ole vielä alkanut."

Silloin kun viikonloppu ei kulu äijäkoplan kanssa väitellessä, Apunen keskittyy aivan toisenlaiseen kävelymuotoon, luontovaellukseen vaimonsa kanssa. Nämä retket alkavat sillä, että pöydälle levitetään kartta. Sitten pariskunta valitsee lähtöpisteen ja piirtää kartalle kiinnostavan oloisen, ympyrän muotoisen lenkin. Rastipisteiksi haetaan kallioita, järviä tai muita kauniiksi oletettuja maamerkkejä.

Apuset suuntaavat vaelluskengät jalassa ja kartta kainalossa metsäteille ja poluille, ja jos ne loppuvat, he jatkavat suoraan risukkoon. Umpimetsässä liikkuminen ei ole nopeuslaji. Aikaakin vierähtää tuntikaupalla. Mukana kipittää parin sinnikäs puuvillakoira.

Matti Apunen kieltäytyy romantisoimasta kävelyä tai suhtautumasta siihen erityisen hengellisenä kokemuksena, niin muodikkaita kuin ohjattujen kävelymeditaatioiden tyyppiset harjoitukset ovatkin.

"Minulle käveleminen ei ole mikään 'mieleni leijuu' -tyyppinen harjoitus. Paskanmarjat. Mennään, edetään ja koetaan ehkä jotakin kiinnostavaa", hän tokaisee.

Stressaantuneena Apunen luottaa juoksemiseen, vaikka pitääkin sitä huikean tylsänä lajina. Kun pystyy keskittymään vain "sydämensä epätoivoisen jyskeen" kuuntelemiseen, pää tyhjenee tehokkaasti. Itse asiassa kävelemisellä on Apuselle tyystin vastakkainen funktio.

"Juostessa tyhjennetään pää, kävellessä täytetään se. Jos jokin jyrsii, juokseminen kannattaa. Kävellessä taas pää täyttyy uusista ajatuksista."

Silti tai juuri siksi käveleminen on Apusen valinta. Hänelle kävely on vaimon tavoitteellisen juoksuharrastuksen vastakohta. Tässä lajissa keskivauhti, syke tai taitettu matka eivät merkitse mitään, ja dokumentointi on turhaa. Käveleminen vain on, ja silti yksitoikkoisuus on siitä kaukana.

"Kävely saattaa tuntua tylsältä vain, jos jokaiseen askeleeseen takertuu erikseen. Silloin ei kuitenkaan ole tajunnut lajista mitään. Sen sijaan kävelyä kannattaa verrata lukemiseen, joka on teknisenä suorituksena maailman puisevinta puuhaa: siinähän vain liikutetaan silmiä sivulla. Mutta kun kädessä on oikea kirja, mitään parempaa ei olekaan. Kävely on samanlaista. Se tekee jotkin asiat mahdollisiksi."

KÄVELYÄ KOTISOHVALLA
5 kirjaa kävelemisestä

1. Jean-Christophe Rufin: Vaellus. Santiago de Compostelan kulkijat (Gummerus 2015)
Ranskan akatemian jäsen, lääkäri ja diplomaatti käy matkakertomuksessaan läpi 800 kilometrin tuhatvuotisen pyhiinvaellusreitin, arkisia havaintoja sekä henkilökohtaisen muutoksen.

2. Richard Paul Evans: the Walk (Simon & Schuster 2010)
Kaiken menettänyt mainostoimistojohtaja Alan Christoffersen aloittaa fyysisen ja henkisen matkansa, joka jatkuu koko viisiosaisen romaanisarjan ajan, Seattlesta Floridan Key Westiin.

3. Cheryl Strayed: Villi vaellus (Like 2013)
1 800 kilometrin taipaleesta Yhdysvaltain länsirannikolla tuli 26-vuotiaan kirjailijan elämän käännekohta. Wild sai elokuvaensi-iltansa joulukuussa.

4. Henry David Thoreau: Kävelemisen taito (Basam Books 2008)
Yhdysvaltalaisen runoilijan ja filosofin vuonna 1862 ilmestynyt kirja kertoo yksinkertaisesta elämäntavasta. Kävelykirjallisuuden klassikosta otetaan edelleen uusintapainoksia.

5. Erkki Lampén: Neljä retkeä halki Suomen (Tammi 2009)
Kirjoittaja etenee myös pyöräillen, hiihtäen ja meloen, mutta kirjan pisin retki tehdään kävellen, Helsingistä Jäämerelle. Kasvit ja linnut Lampénin on helppo tunnistaa, matka omaan itseen onkin vaikeampi.

Tilaa uutiskirje

Uutiskirjeessä käsittelemme muun muassa sijoittamista, työelämän aiheita sekä omaa arkea ja riskeihin varautumista.

Lähetä viesti

Asiakkaanamme asioit helposti ja turvallisesti lähettämällä meille viestin verkkopalvelussamme

Soita

Asiakaspalvelumme palvelee numerossa

0200 31100
(pvm/mpm) ma-to 8-18, pe 8-17

Soita

Yritysasiakkaidemme asiakaspalvelu palvelee numerossa

0200 31190
(pvm/mpm) ma-pe 8-17

Jätä soittopyyntö

Lähetä yhteystietosi, niin soitamme sinulle.

Voit jättää yhteydenottopyynnön tällä lomakkeella. Täydennä tietosi niin olemme sinuun yhteydessä. Jos toivot yhteydenottoa ensisijaisesti puhelimitse tai sähköpostilla, kerrothan toiveesi Lisätietoa-kentässä. Jos olet jo asiakkaanamme, lähetät meille helposti ja turvallisesti viestin verkkopalvelussamme.

Kirjaudu verkkopalveluun »

*
* Pakollinen kenttä